Kaikkea sitä...

Tiistaina marssimme kämppisteni kanssa uudelleen kiinteistönvälittäjämme puheille ja ilmoitimme, että asiat täytyy nyt hoitaa kuntoon. Kiinteistönvälittäjämme pahoitteli tilannetta ja kertoi tekevänsä kaikkensa ja että joku tulisi kyllä viiden jälkeen katsomaan asuntoamme. 

Ihme ja kumma viiden jälkeen ovemme takana seisoi kaksi virnistelevää miestä, kiinteistönvälittäjän kollega ja huoltomies. Tyypit marssivat sisälle ja korjaaja alkoi purkaa kaasulaitettamme aina vai pienempiin osiin kiinteistönvälittäjän kuvatessa toimia videolle.. Miehet poistuivat asunnostamme ja palasivat takaisin jonkun osan kanssa.. Aparaatti jäi vielä keskeneräiseksi kun huoltomies suuntasi korjaamaan vessanpönttöä, jonka siis olin jo omin pienin kätösin kertaalleen korjannut.. Jälleen tyyppi ilmoitti tarvitsevansa kaupasta osan.. Tässä vaiheessa otin puheeksi, että myös minun huoneen oven ripa tulisi luultavasti vaihtaa.. Korjaaja kävi ihmettelemässä tilannetta ja jälleen saatiin lisää videonpätkää. Kymmenisen minuutin kuluttua miehet olivat jälleen ovellamme, tällä kertaa mukanaan uusi oven ripa ja joku tiiviste vessaa varten.. J ilmoitti kiinteistönvälittäjälle, ettei saa vaihettua palanutta lamppua huoneessaan uuteen, koska se oli jostain syystä jumissa. Kiinteistönvälittäjä virnisteli hetken aikaa huvittuneena ja ilmeisesti oletti meidän olevan vain täysin tietämättömiä suomalaisia, jotka eivät tajua lampun kannassa olevia kierteitä.. Vaan niinpä irvisteli sekin ukko, kun lamppu ei irronnut. Miehille luontaisinta on tietysti käyttää voimaa, joten uusi irvistys ja vähän lisää voimaa. Napsahduksen jälkeen löysimme lampun polttimon lattialta, mutta kanta oli edelleen johdossa kiinni. Vinkkaus korjaajalle ja tämä kävi pelastamassa tilanteen ja palasi oven kimppuun. Hups heikkaa. Ripa, jonka miehet olivat juuri hankkineet, oli vääränlainen. Takaisin rappuun ja kauppaan. Täytyy myöntää, että kolmannen kauppareissun (ja neljänteen kerrokseen kapuamisen) jälkeen miehiä ei enää naurattanut. Kaikki saatiin kuitenkin korjattua ja kiinteistönvälittäjä kertoi, että asunnon omistaja on hidastava tekijä.. Hän ei kuulemma halua maksaa mitään, mikä on / menee rikki. Nyt siis selvisi syy videoille.. Kiinteistönvälittäjä joutui ottamaan ne todisteeksi hänelle... Joka tapauksessa, kahden ja puolen tunnin jälkeen asuntomme suurimmat viat oli korjattu! =)

Olen ollut tällä viikolla melko laiska koulun suhteen, mutta lupaan kunnostautua ensi viikolla kun tiedossa on kaksi välikoetta.. Kävimme kämppisteni kanssa keskiviikkoiltana katsomassa SICAB show'ta, josta olenkin hehkuttanut jo facebookissa tovin.. Otan kuitenkin kirjoittajana vapauden lisätä tänne videon show'n ensimmäisestä osasta (joka oli siis mielestäni paras), lukijana voit sitten itse valita painatko play-nappia vaiko et.  

Torstai-iltana lähdimme J:n kanssa leffaan. Valitsimme kahdesta originaalista Another Year -leffan, joka ei ollut mitenkään erikoinen.. Oli kuitenkin mukavaa ymmärtää pitkästä aikaa, mitä näyttelijät puhuivat.. Joten plussaa siitä! Leffan jälkeen lähdimme käväisemään yksillä.. No, kyllähän minut tietää... Joku tyyppi tuli kysymään meitä opastetulle baarikierrokselle. J halusi kotiin nukkumaan.. Minä sen sijaan päätin selvitä opastetussa laumassa itsekseni (päätöstäni tuki 5 drinkkilippua, joista jouduin maksamaan kokonaiset 10€). Päätös oli hyvä.. Tapasin aika paljon jenkkejä ja brittejä. Hauskaa oli (Ainakin luulen niin, sillä filmi on osittain poikki ja lumisadetta näkyy enemmän kuin kuvaa)..

Perjantai menikin sitten voiden enemmän tai vähemmän huonosti ja päänsärkyä potien.. Tein kuitenkin melkoisen tempun.. Lähdin nimittäin J:n kanssa IKEAAN ostamaan glögiä ja pipareita lauantain pikkujouluja varten. Reissu ei ollut niin paha, mitä aluksi olin pelännyt.. Ruotsalaiset lihapullat täyttivät mukavasti nälästä kurnivan vatsani ja tyytyväinen ilme palasi jälleen alkoholista pöhöttyneille kasvoilleni. Olimme sopineet käyvämme yhden saksalaisen tytön kanssa drinkeillä ja koska pahoinvoinnistani johtuen IKEAAN lähtömme oli viivästynyt, emme ehtineet käydä kämpillä vaihtamassa baarikuteita.. 

Kävelin siis J:n vieressä farkuissa ja nahkatakissa, kun yhtäkkiä joku saatanan idiootti läpsäisi minua takapuolelle. Tästäkös suomalainen vereni kiehahti ja käännyin samassa silmänräpäyksessä ympäri kirosin huutaen (en kiljuen, kuten useimmat naiset ehkä tekisivät) miehen alimpaan helvettiin (suomeksi) ja näytin sanojeni tehosteeksi kansainvälistä käsimerkkiä. Jätkä ei kääntynyt katsomaan, mutta tyypin kaveriporukka alkoi vislata minulle innoissaan. Sama tapahtui myös seuraavan kaveriporukan kanssa, jotka olivat nähneet kohtauksen. Täytyy opetella ulkoa nuo kirosanat myös espanjaksi, ettei varmasti jää tyypille epäselväksi mitä tarkoitan.. (Hijo de la grandisima puta, hijo de la gran puta, hijo de puta, hijo de la puta madre, coño, tu madre es puta y su coño lo disfruta).. Verenpaineeni tasaannuttua kävimme nauttimassa lasilliset viiniä ja palasimme kotiin keräämään voimia pikkujouluihin. 

Eilinen päivä sujui hyvin. Lukuunottamatta paria välikohtausta.. Kävimme J:n kanssa kaupassa ja siellä joku äijä kävi puhaltelemassa J:n niskaan.. En tiedä, millaista reaktiota mies toivoi, mutta J toivotti hänelle vain "fuck off".. Kävin myöhemmin itsekseni ostamassa tonttulakin läheisestä kiinakaupasta ja pääsinkin melkein kotiin asti ilman huutoja.. Joku about 80-vuotias (todennäköisesti jo impotentti) patu alkoi huudella minulle "puta, puta.." (=huora). Helvetin kivaa, että täällä siis arvostetaan naisia näin paljon. Huuhdoin kuitenkin vitutuksen alas glögillä ja elämä hymyili jälleen. Jatkoimme vielä johonkin savuiseen baariin yksille ja palasimme sieltä tyytyväisinä koteihimme unille. 

Tänä aamuna heräsin järkyttävään kurkkukipuun ja lihassärkyyn. Menihän tässä varmaan melkein kuukausi, kun viimeksi sairastin.. Buranapöhnässä näyttää tarinointi sujuvan varsin hyvin, sillä olen sanonut sanottavani. UGG.

ELÄMÄNI KUMMALLISIMMAT 24 TUNTIA.

Lähdin eilen illalla yksin katsomaan transukabareeta. Joo. Kyllä. Älkääkä kysykö miksi. Tuntui sillon vielä hyvältä idealta, kun oli niin tylsää. No. Pääsin baariin ajoissa (selvinpäin) ja tilasin punkkua. Istuskelin yksikseni pöydässä ja kattelin ihmisiä ympärilläni. Hetken päästä baariin tupsahti seitsemän homomiehen varsin kovaääninen ja huomiotaherättävä porukka.. Päättelin, että show ilmeisesti alkaa kohta. Kymmenisen minuutin odottelun jälkeen lavalle asteli pitkä solakka "nainen" kaikkien homomiesten aplodien ja takapuolelle taputtelujen saattelemana. "Naikkonen" lurautti nauhalta yhden oopperabiisin, jonka jälkeen pidettiin pieni tietovisa kolmen yleisöstä satunnaisesti valitun tyypin kesken. Visailussa ei itsessään ollut mitään ihmeellistä vaikka ilmeisen hauska esitys olikin (muiden naurunpyrskähdyksistä päätellen).. 

Tässä vaiheessa mua oli tullu iskemään kaks intialaispatua, joiden jutut ei herättäneet mussa toivottua hilpeyttä... Palkintojen jako vaiheessa viimeinen kilpailija sai ilokseen 3 aikuisviihdeleffaa. Joo. Ei siinä mitään, mutta "naisjuontaja" päätti laittaa yhden videon pyörimään. 

Tähän väliin totean niille jotka eivät sitä ole vielä tajunneet, etten ole ensimmäisenä hihittelemässä nurkassa tai kauhistelemassa monttu auki miten joku kehtaa tehdä jotain tuollaista.. 

MUTTA. Rajat ne on mullakin. Siinä vaiheessa kun ruudulle pamahtaa koira ja itseään räpläävä nainen, nousin ylös. Ihmisiä parveili oviaukossa, mutta jokainen tiesi, että nyt kannattaa väistyä edestä kun astelin ulos. Lähdin baarista taakseni katsomatta. Fetissinsä kullakin, mutta vittu eläimiin sekaantuminen on jo saatana sairasta. Jos jotain kiihottaa, niin tarjoudun saattamaan sinut ilomielin suljetulle osastolle.

Se siitä illasta sitten. AAMULLA kun heräsin ja ryömin silmät sikkuralla ylös sängystäni kohti vessaa, koin ikävän yllätyksen.. huoneeni ovi oli hajonnut ja jämähtänyt kiinni. Olin siis (jippijaijei) jumissa 1,5x3m huoneessani. Huusin sitten tytöt ihmettelemään ja tönimään ovea auki, mutta valitettavasti ovi ei liikahtanutkaan. J lähti hakemaan apua google translator-lapun kanssa naapurista.. Odottelin siinä sitten tovin (40min) facebookaten, kun en oikein aamujumppaakaan mahtunut tekemään, kunnes yläkerran naapuri, tyttöjen mukaan hillitön kaappi (itsehän en nähnyt kuin pään keittiön ikkunasta) yritti kaksi kertaa JUOSTA ovesta läpi - tuloksetta.. 

Jossain vaiheessa prinssi muuttui sammakoksi, sillä tilalle tuli tyypin veli (ei niin lihaksikas kaveri), joka irrotti ovestani ruuvit ja lähetti ruuvimeisselin minulle pyykkinarua pitkin sukassa. Tein oman osuuteni ja jälleen pistettiin sukka pyykkinarulle. Niks Naks ja simsalabim. Ovi aukesi. Hyökkäsin halaamaan sitä tyyppiä (mikä paljastui myöhemmin VIRHEEKSI) ja kiitin etten joutunut odottamaan TUNTIA pidempään... Lähdettiin sitten J:n kanssa juoksujalkaa kouluun ja koulusta suoraan kiinteistönvälittäjän luo selvittämään hieman asioita (hän siis toimii meidän ja omistajan välisenä kontaktihenkilönä).. Eukko kuunteli asiamme...

Meillä on rikki:

- Kaasulaite, jolla lämmitetään vesi (se on räjähtäny J:n käsille -> palaneet käsikarvat. Me ei myöskään saada lämmintä vettä tiskausta varten)

- Vessanpönttö (jonka minä vittu korjasin, ku ootettiin vastausta vaikka kuinka vitun kauan)

- Home suihkun katossa (J:llä on astma)

- Mun huoneen ovi, joka lukitsee itse itsensä vaikkei siinä ole edes lukkoa

- 2 muuta ovea, jotka ei pysy kiinni

- Ulko-ovi, jonka lukko pyörii tyhjää (eli ei päästä aina kämppään sisälle..)

- Lamppu J:n huoneen katossa, joka on palanu mutta jota ei saa irti katosta

- Tv

((Pesukone on nyt kunnossa. Vihdoin. 2,5 kk odotettiin, ku nää ei vittu saa mitään saatana aikaseksi.))

Eukko lupas, että meille tulee tyyppi käymään tänään klo 21 ja kattoo kaikki mitkä on rikki. JOO EIPÄ OO *ITTU NÄKYNY! J sai tekstiviestin, jossa oli ilmoitettu: meidän pitää maksaa kaikki, mikä on hajalla. HAISTAKAA NYT PASKA KOKO ESPANJA!! 

Tässä on vielä yks lisähöyste mukana, sillä ku tulin salilta (R oli tullu hetkeä aiemmin) ja avasin oven... Näin ekana sen tyypin, joka "pelasti" mut lukkojen takaa.. Tyyppi oli änkeny väkisin meidän kämppään. Eipä me sit voitu tehä muuta ku istua ja kuunnella ku se sepostaa jotain lähtee hakeen itselleen juotavaa ja tulee takasin.. Vihdoin tyyppi lähtee, mutta palaa 5 min kuluttua oven taakse (R on suihkussa).. Menin avaan ovea, mutten päästänyt sitä enää sisälle. Valehtelin sille, että mun poikaystävä odottaa alhaalla.. paiskasin oven perässäni kiinni ja lähdin juoksemaan.

Naurakaa vaan, mutta tää menee jo niin hulluksi, että perun ne puuro- ja suklaapaketti toivomukset. Tarviin tainnuttimen. 

Huomenna on hyvä päivä. Aloitan uuden harrastuksen. Tai ainakin hankin siihen välineet. Käyn ostamassa pesäpallomailan - palloa tuskin tarvii kovin kaukaa etsiä.

Turvallista?

Keskiviikkoni sujui koulun ja liikunnan parissa. Kävin ensin GAP (reisi-peppu-vatsa) -jumpassa ja sieltä vaihdoin vielä kevyelle spinning-tunnille. Kotiin pyöräiltyäni olo oli mitä mahtavin! Olin endorfiinipöllyissä vielä monta tuntia, eivätkä liikunnasta uupuneet lihakset häirinneet hyvän olon tunnettani. Tällaisia päiviä saisi olla useamminkin! :)

Heräsin tänään puoli yhdeksän aikaan ja sain kuulla kämppikseltäni, että meillä ei ehkä ole luentoja jonkun veroprotestin vuoksi.. Päätimme kuitenkin J:n kanssa lähteä vilkaisemaan josko meidän luentojamme ei olisi peruttu (sähköpostiin ei ainakaan ollut tullut mitään ilmoitusta).. Päästyämme perille saimme huomata, että ainakin Turismo y Finanzas -rakennus oli lukittu. Kipitimme kuitenkin tunnollisina toiseen rakennukseen, jossa tuntiemme oli määrä alkaa. Pääsimme sisään, mutta luentosalit oli jälleen lukossa. Miksei opiskelijoille voida tiedottaa sähköpostitse, jos jotain tällaista tapahtuu?? Täällä tarvii *elvetin hyvän puskaradion, jotta on perillä näistä jutuista.. *ÄRR*

Eipä siinä sitten, tranvialla (ratikka) ostamaan lisää postikortteja ja ruokaostoksille kauppaan.. Meneehän se päivä näinkin. Kotiin päästyämme aloin kokkailla J:n tiskatessa astioita.. Tai no.. J tosiaan yritti iskeä lämmintä vettä tulille, mutta hieman huonolla menestyksellä, sillä yhtäkkiä tunsin paineaallon niskassani ja J:n kiljaisun korvissani.. Juoksin ulos keittiöstä J perässäni. Kiljuimme (kyllä, näin teimme) ja tuijotimme toisiamme silmät suurina. J huutaa "mulla kärvähti käsikarvat!!" Ja toden totta, J:n käsikarvat olivat palaneet kaasun vuoksi sormista! Näin turvallinen tää meidän kyökki täällä Espanjassa on. Teretulemast vaan kokeileen!

Omnom

Kävin eilen kahdessakin jumpassa. Fitball-tunnin (mies)vetäjä oli harmikseni sairastunut ja häntä oli korvaamassa joku satutäti. Voin kertoa, että jumppa, jossa ehtii vilkuilemaan kelloa joka viiden minuutin välein, ei voi olla kovin tehokas. Totesin kämppikselleni muutaman kerran tunnin aikana, että mihin *elvetin satujumppaan me on tultu!? hypätään pallon päällä makaamaan! Uudestaan! Uudestaan! Uudestaan!

Hikoilusta ei ollut tietoakaan, joten hipsin vaivihkaa 10 min etuajassa tunnilta pois, jotta ehdin vielä Body Fitness-tunnille. Onneksi siellä oli tuttu ohjaaja, jonka tiesin pitävän kunnon tunnin - tosin niin tiesi moni muukin.. Pieneen saliin oli ahtautunut yli kolmekymmentä, enemmän tai vähemmän, innokasta harrastajaa. Olen ilmeisesti löytänyt sisäisen zen-tilani, sillä päätin olla käyttämättä kyynärpäätaktiikkaa painoja valitessani. Tämä johti siihen, että tulin valinneeksi itselleni hieman liian kevyet painot. No, pääsinpä ainakin seuraavana päivänä kivuttomasti sängystä ylös! 

Jumppailujen jälkeen huristelin bussilla (laiska kun olen) 4,5km matkan kotiin. Tortilloja nassuun, suihkuun ja nukkumaan.. Niin olin suunnitellut, mutta eräs kaverini ilmoitti olevansa menossa lähellämme sijaitsevaan KARAOKE-baariin (J:lle terveiset tässä vaiheessa, että kyllä täälläkin karaoke tunnetaan). No, suunnitelmiin muutos! 


Yövaatteet vaihtuivat rokkikuteisiin eikä aikaakaan kun löysin itseni kokeilemasta uutta pyöräkorttiani kämppikseni kanssa. (Kyllä vain, tilasimme 25 eurolla julkisen pyöräkortin!) Täytyy myöntää, että tuo lapsena opittu taito oli päässyt unohtumaan näiden muutamien kuukausien aikana ja kiitin ties kuinka monta kertaa itseäni siitä etten ollut nauttinut alkoholia ennen kyseistä ajo-operaatiota - sen verran mutkille mentiin jo muutenkin! Baari oli oikein viihtyisä ja tunnelmallinen ja sinne oli eksynyt paljon muitakin erasmus-opiskelijoita viettämään maanantai-iltaansa karaoken parissa. (Itsehän en laula, vaan kuuntelen sujuvasti muita.) Karaoken ohessa nautin kaksi alkoholiannosta ja kokeilin myös ensimmäistä kertaa elämässäni vesipiippua. Tässä vaiheessa voitte huokaista helpotuksesta.. Vesipiipussa ei ollut mitään laitonta, vaan tupakkaa. Täytyy kuitenkin myöntää, ettei tuo erikoinen harrastus ole minun juttuni. Ehkä sellaisen voisi kuitenkin hankkia hyllylle koristeeksi (=pölyttymään), mikäli matkalaukussa on kesäkuussa vielä moiselle kapistukselle tilaa!?

Huolimatta siitä, etten juonut paljoa eilen ja olin kotona jo kolmelta, on tämä päivä lähtenyt todella hitaasti käyntiin. Suomeksi sanottuna heräsin vasta viideltä. (ups..) ja ainut asia, mitä sain aikaiseksi.. kävin ostamassa itselleni ja kipeänä olevalle kämppikselleni J:lle sipsiä. Se siitä vähähiilarisesta? O.o Huomenna ryhdistäydyn ja käyn koulun jälkeen taas salilla!

Niin joo. Meillä loppu sitte taas kaasu. Onpa tosi jees. Huomenna mennään kaasukaupoille R:n kans, jotta saadaan taas suihku tulille ja ruoka kypsäksi! 

Hip hei.

Lihaskipua ja muuta mukavaa

Oon tosiaan ottanut tällä viikolla itseäni niskasta kiinni (jo oli aikakin) ja alkanut urheilla - maanantaina fitball, torstaina spinning ja perjantaina body fitness (vastaa suomen body pumppia). Nyt meinaa olla jalat hieman kipeähköt ja jumissa, mutta eiköhän tuo kipu lähde sillä millä on tullutkin! Täytyy todeta tuosta spinning tunnista sen verran, ettei harmittanut yhtään kun maisema pysyi samana koko tunnin (mitäpä sitä hyvää vaihtamaan)! ;) Taidan siis mennä seuraavallakin viikolla samalle tunnille..

Espanjassa oleskelussa on sekä hyvät että huonot puolensa ruuan (ja juoman) suhteen.. Täällä ei saa oikeaa leipää (RUISLEIPÄÄ) mistään, joten oon sitte puputtanu pari kuukautta tuota pullamössöä nassuuni.. Toinen juttu on sitten alkoholi.. Sitä kun saa kaupasta ja se kun on niin halpaa... ja bileitähän olisi joka päivälle, jos vain jaksaisi lähteä... No, nämä epäterveelliset elämäntavat alkaa ehkä pikkuhiljaa näkyä vyötäröllä... SIKSI oon yrittäny nyt pari päivää katsoa, mitä syön ja oon mielestäni onnistunu vähentämään hiilareita ihan kiitettävästi. Oon siis jättäny noi pullamössöleivät kokonaan pois. 

En vielä kertonut hyviä puolia, joten täytyy tähän väliin myös kehua Espanjaa.. Täällä kun ei oo tuota grillille baarin jälkeen -kulttuuria, niin ei oo tullu vedettyä samalla tavalla upporasvassa paistettuja herkkuja kuin Suomessa. Toisaalta täällä ei myöskään oo lonkeroa ja siideriä - mikä tuntuu toisinaan kiroukselta ja toisinaan, kuten nyt, siunaukselta - eikä siksi tule lipitettyä niin paljoa kaiken maailman sokerilitkuja!

Se siitä ruoka- ja juomapolitiikasta tältä erää. Siirryn tämän päivän tapahtumiin. Kävin ystäväni kanssa illalla syömässä, jonka jälkeen päätimme käydä iltakävelyllä Parque María Luisassa (tosi kaunis puisto, jonka oon nähny vaan päivänvalossa). Täytyy myöntää, että tuossa puistossa oli aivan oma hehkunsa pimeällä. Puistoon oli sijoitettu sinne tänne muutamia valoja, jotka saivat suihkulähteet, polut ja puut näyttämään upeilta. Ihmettelimme tuota kaikkea varmaan tunnin verran, kunnes päätimme palata autolle. Noh. Kappas vaan, meidän ja auton väliin olikin ilmestynyt iso metalliportti. Ei auttanut muu kuin kiertää toista kautta, kun joku meidän lisäksi ansaan jäänyt mies kertoi toisen reitin autolle. Päästyämme toiselle portille, huomasimme senkin olevan lukittu. 

Nyt ei ollut enää vaihtoehtoja. Ystäväni hyppäsi edeltä about 2 metrin aidan yli ja minä perässä (kiilakorkkarit jalassa ja mekko päällä) tulin tietysti perässä. Täytyy myöntää, että siinä piikkiaidan päällä riekkuessa kävi mielessä, että oliko pakko laittaa ne korkkarit??? Onneksi ystäväni oli toisella puolella ottamassa minut vastaan (muutoin olisi saattanut olla käyttöä eurooppalaisen sairaanhoitokortille).. Pääsimme kuitenkin loppujen lopuksi ehjinä - sukkahousujani lukuunottamatta - autolle. Tosi kiva hankkia uusia vaatteita ja repiä ne sitten piikkiaitaan!?

Tässä kaikki tältä viikolta. Hyvää yötä ja hyvää isänpäivää kaikille isille!

NYT NIITÄ NÄHTÄVYYKSIÄ!

Giralda

Facebookin seinälle oli ilmestynyt tänään pyyntö, jossa ystäväni kaipaili lisää luettavaa.. Saamasi pitää J ja kaikki muutkin! 

Kuten osa teistä on saattanut huomata, minulla on tällä hetkellä yksi suomalaisvahvistus viikon visiitillä. Olen yrittänyt toimia parhaani mukaan matkaoppaana ja kierrättänyt ystävääni ympäri Sevillaa. Olemme vierailleet muun muassa Sevillan Katedraalin kellotornissa, Giraldassa. Opiskelijakorttia vilauttamalla sain kunnian kipittää tuohon korkeaan torniin, jossa oli yli 34 kerrosta ilmaiseksi.. (ei ihan pilvenpiirtäjä, mutta näyttävä tönö kuitenkin)..

Näkymiä Giraldasta

Näkymiä Giraldasta 2

Kellotornissa hoippumisen lisäksi kävimme tutustumassa jo suurimassa osassa Espanjaa kielletyksi julistettuun "taiteenlajiin", härkätaisteluun - tai tarkemmin ottaen härkätaisteluareenaan. Tähän väliin aion huomauttaa, että vastustan tuota sairasta eläinrääkkäyksen muotoa, enkä todellakaan aio osallistua itse tapahtumaan, jossa härkää kidutetaan useilla eri miekkaa ym välinettä. Toisin kuin usein kuvitellaan, härkätaistelija eli matador ei taistele yksin härkää vastaan, vaan hänellä on useita "apureita" jotka uuvuttavat härän ennen matadorin antamaa viimeistä kuolettavaa iskua. Ja toinen juttu.. härät on sitte värisokeita, että se siitä punaisesta vaatteesta.

Jätän kyseisen aiheen ja siirryn iloisempiin... Kävimme tänään kämppikseni R:n kanssa ensimmäistä kertaa koulumme kuntosalin jumpassa, fitballissa. Niille, joille laji on tuntematon, voin selvyyden vuoksi kertoa... naiset (ja miksei jotkut miehetkin) hyppivät ison jumppapallon päällä istuallaan ylös-alas. Noh. Osallistuimme siis kyseiselle tunnille sompailtuamme ensin aikamme väärässä rakennuksessa orpoilme kasvoillamme. Kysyimme joltain jepeltä (huh) neuvoa ja hän opasti meidät oikeaan paikkaan. Hetkeä myöhemmin sama jeppe marssi ohjaajan paikalle ja alkoi huutaa tahtia. Vaikka tunti oli rankka ja lihakset huusivat hoosiannaa, silmä lepäsi. ;) Loppuun vielä tunnilla kuultu biisi.. Harmi vain, ettei ohjaaja ollut opetellut biisiin kuuluvia tanssiliikkeitä!
                                       

Edelleen elävien kirjoissa!

Heissulivei vaan kaikille ja nöyrimmät pahoitteluni, etten ole viitsinyt päivittää kuulumisiani blogiin. En ala sen kummemmin asiaa selitellä vaan myönnän rehellisesti, että olen laiska. Yritän kuitenkin summata kuluneiden viikkojen tapahtumia lyhykäisesti, jotta ne harvat jotka näitä selityksiäni lukevat eivät puudu totaalisesti..

Mistä alkaisin? Koko lokakuu oli yhtä juhlaa - ainakin noin pääsääntöisesti. Olen tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin, joista osa puhuu vain ja ainoastaan espanjaa. Olen siis viimeisen kuukauden ajan kehittänyt kielitaitoani myös vapaa-ajallani runsaasti. Mainittakoon esimerkkinä päivä, jolloin menin uusien ystävieni kanssa leffaan katsomaan Crazy, Stupid, Love - dubattuna tietenkin! En tiennyt olisiko mieleni tehnyt itkeä vai nauraa kun näyttelijät aukoivat suutaan kuin kalat kuivalla maalla ja espanjalaiset ääninäyttelijät pistivät parastaan. Välillä nauroin vain heikoille dubbauksille, joita elokuvasta löytyi valitettavan paljon. No. Hauskaa oli. ;)

Yhden viikon aikana juhlimme kämppikseni R:n kanssa oikein kunnolla ja roikuimme ulkona 5 päivänä/yönä! Noiden viiden päivän tuloksena unirytmini oli aivan sekaisin ja erasmus-kukkaroni kärsi selkeästä alijäämästä. Hauskaa oli, mutta sitä seuraava viikko meni sairastaessa - niinpä!! Voitteko kuvitella, että täällä 30 asteen lämmössäkin voi vilustua, kärsiä kurkkukivusta ja kuumeesta?! Jotenkin minä sen kuitenkin tein. Harjoittelinkin sitten lähes päivittäin jonkin rohdon ostamista apteekista, yrittäessäni epätoivoisesti kuntouttaa itseäni. 

Tokihan täällä on myös opiskeltu... Tai no. Tähän väliin huomautan espanjalaisen yliopiston tasosta (tai ennemminkin tasottomuudesta). Espanjalaisten opiskelijoiden englannin kielen taso kun ei mitenkään päätä huimaa, luonnollisesti opettajiltakaan voi odottaa yhtään enempää. Monilla opettajilla on aivan oma kielensä, enkä nyt puhu ammattislangista vaan ihan oikeasti OMASTA KIELESTÄ, joka on jotain espanjan ja englannin sekoitusta (joissain tapauksissa lisättynä mukaan HIUKAN italialaista aksenttia). Aina ei mene nallekarkit tasan, mutta näillä eväillä mennään ja opiskellaan se, mitä pystytään näihin olosuhteisiin nähden ja ylijäävä aika - no voi voi - käytetään opiskelijaelämää viettäen. ;)

Sain viime viikolla ensimmäiset vieraani, parhaan ystäväni ja hänen poikaystävänsä, luokseni. Täytyy myöntää, etten olisi arvannut vuodattavani krokotiilin kyyneliä (ainakaan niin paljon) nähdessäni ystäväni ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen.. Mutta niin siinä kuitenkin kävi. Saimme osaksemme sääliviä katseita, kun vollotin ystäväni olkaa vasten ja sain hänetkin itkemään. :D Viikon aikana toimin vaihtelevalla menestyksellä turistioppaana ja samalla opin itsekin tuntemaan kaupunkia paremmin. Kun maanantaiaamu koitti ja ystäväni poikakaverin oli aika lähteä kohti Suomea, kävin saattamassa hänet varsin lyhyiden yöunien jälkeen (olimme saaneet kämppikseni R:n kanssa idean lähteä yökerhoon ja notkua siellä aamuyöhön saakka).. Hengailin vielä päivän ystäväni kanssa ja koimme jotain melko yllättävää...

Istuimme eräällä aukiolla jutellemme meille varsin tavallisista aiheista (terkut vaan K <3), kun yhtäkkiä eteemme pamahti ulkomaalainen mies. Hän kysyi minulta selvällä suomen kielellä: puhutko suomea? Siinäpä minä sitten hetken aikaa tuijotin monttu auki tuota 4kymppistä miestä. Mitä? Mies esitti kysymyksensä uudestaan: Puhutko suomea? Minä olen asunut Suomessa, Helsingissä. En saanut taaskaan sanottua mitään järkevää vaan möläytin että VAU. Mies vaihtoi kuitenkin keskustelun englanniksi ja alkoi kysellä mitä opiskelen, mitä ystäväni tekee täällä, puhunko espanjaa jne.. Tämän jälkeen mies kertoi työskentelevänsä Perun pääkonsulaatissa Sevillassa (tähän käytin google translatoria, joten päätäni en pane pantiksi). Hän antoi minulle käyntikorttinsa, jotta voisin laittaa hänelle sähköpostia mikäli haluaisin tietää yrityksestä lisää... Kiitin hämmentyneenä ja jäin tuijottamaan miehen loittonevaa selkää. MITEN TÄLLASTA VOI TAPAHTUA? ISTUT PIKKUKRAPULASSA JOSSAIN RANDOM PENKILLÄ JA SULLE TULLAAN PUHUUN SUOMEA MAASSA, JOSSA EI OSATA EDES ENGLANTIA??? 

Oli siinä naurunaihetta pariksi tunniksi, kun ystäväni vielä mainitsi etten ollut ehkä aivan hehkeimmilläni tämän yllättävän kohtaamisen aikana. Njääh. Jos se on asunu pari vuotta Suomessa, niin kyllä se meidät suomalaiset tuntee ja ymmärtää ilmassa leijailevan vanhan viinan katkun.. Terkut vaan Suomeen, että pidän kyllä yllä tätä meidän mainetta! (heh.)

Tästä päivästä sen verran, että saan jo toisen yövieraan Suomesta! M viipyy viikon, joten voi olla että pidän tuttuun tapaan taukoa kirjoittamisesta ja keskityn matkaoppaan uraani! ^_^