Opiskelua

Olen ollut taas muka niin kiireinen, etten ole ehtinyt käydä kertomassa kuulumisiani. Viime kirjoitukseni lopussa lupasin kertoa teille muun muassa tupareistamme. Lyhyestä virsi kaunis.. Tuparit sujuivat hyvin, booli virtasi ja ruoka maistui. Kävimme vielä illan/yön päätteeksi tutustumassa tutorimme opastuksella yhteen yökerhoon. Hauskaa oli!

Vaan jälleen koitti aamu, jolloin vannoin ryhtyväni absolutistiksi. Päätäni särki ja voin pahoin. Ihme ja kumma, heikotus meni ohi ensimmäisen tunnin aikana ja hetkeä myöhemmin hääräsin keittiössä tiskaamassa ja samassa siivousvimmassa luuttusin myös lattiat! Eli se siitä kohmelosta! ^^ Muutoin viikonloppu sujuikin varsin rauhallisissa merkeissä valmistautuessa kouluun.

En viitsi sepostaa teille koko opiskeluviikkoani (tuskin se teitä niin kiinnostaisikaan), joten poimin sieltä täältä juttuja.. Maanantaina suuntasimme Corporation tax system -kurssille, jonka opettaja tokaisi meille: miksi olette täällä, jos ette osaa espanjaa? hei tänks! tuotahan me ei ollakaan kuultu kertaakaan täällä ollessamme! kiitos, että ollaan niin *itun tervetulleita! Noh, seuraavaksi meillä oli Macroeconomics-tunti, jonka professori oli varsin mielenkiintoinen. Purskahdin vahingossa nauruun, kun proffa selitti kuinka hän on juuri eronnut ja on vasta pääsemässä yli erosta jne.. Tyyppi oli todella omituinen tapaus.. O.o Pienen huilin jälkeen suuntasimme R:n kanssa ensimmäiselle espanjan kieliselle Administración de Empresas -kurssille. Täytyy sanoa, että oli todella kamalaa yrittää istua paikoillaan ymmärtämättä sanaakaan professorin aivan liian hiljaisesta ja aivan liian nopeasta pulputuksesta.. *puuh*

Tiistaina kävin kuuntelemassa tiedekuntamme erasmus-opiskelijoita varten järjestettyä info-tilaisuutta (espanjaksi tietysti!).. Tilaisuus ei kuitenkaan ollut totaalinen katastrofi, sillä olin jutellut aiemmin erään liettualaisen tytön kanssa, jolta kävin tiedustelemassa jälkikäteen infon tärkeimmät kohdat. ;) Tiistai-iltamme jatkui vielä Economía mundial y española -kurssilla. Professori vaikutti mukavalta ja selitti samat asiat moneen kertaan puhuen melko selkeästi ja hitaasti. Näin ollen jopa minä ymmärsin lauseita sieltä täältä (varteenotettava kurssi siis)! Tämän jälkeen kävimme tutustumassa vielä Communicación Comerciál -kurssiin. Professori kertoi meille huomanneensa, ettemme ymmärtäneet kaikkea hänen sanomaansa. HEH?!

Keskiviikkona kävimme tutustumassa espanjankieliseen matematiikan opetukseen. Kurssia opettava nainen oli mielenkiintoinen tapaus kaikkine kukkakuoseineen ja limenvihreine silmälaseineen. Nainen selitti ummet ja lammet kurssista ja sen sisällöstä ja me suomalaiset, ainoat erasmus-opiskelijat, istua nökötimme etupenkissä ymmärtämättä sanaakaan. Tunnin jälkeen kävimme kysymässä naiselta voisimmeko ottaa tunneille tietokoneet mukaan helpottamaan opiskeluamme. Puhuessani naiselle hän otti minua KÄDESTÄ ja tuli todella lähelle. Ajattelematta sen kummemmin otin pari askelta taaksepäin. Nainen tuli jälleen kohti ja minä peruutin lisää. Sitten tajusin, että se saattaa olla hänestä kummallista. Niinpä seisoin paikoillani ja jätin sanomatta sen, mitä sisimmässäni huusin: Kauemmas eukko! Meillä Suomessa se on viis metriä tai seksuaalista häirintää!! Unohdettakoon kulttuurierot ja todettakoon, että nainen oli todella mukava ja ilmoitti ettei häntä haittaisi se ettemme ihan kaikkea ymmärtäisikään. (Loppujen lopuksi kuitenkin hylkäsimme kurssin, sillä yli 3 vuoden tauon jälkeen integraalit eivät taipuneet espanjalaisen opetuksen tahtiin.)

Kävimme tänään tutustumassa myös Inglés para Turismo I -kurssiin, joka sai meidän kaikkien kolmen leuat loksahtamaan.. Tunnilla opettelimme, miten yksikön kolmas muoto taipuu preesensissä.. She DOES.  She DOESN'T. He hateS you. He DOESN'T hate you... *totaalinen repeäminen* (Tätä on siis 2. vuosikurssin matkailua opiskelevien englanti! Onko ihmekkään ettei tyypit uskalla sanoa meille mitään, kun Suomessa samat asiat on opiskeltu ala-asteella??) Jep jep.

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

Niin ja näin

Kävimme tiistai-iltana perehtymässä ensin Festival de las Nacionesiin, jossa oli tarjolla ruokaa monista eri maista (Kreikka, Intia, Venäjä, Ranska, Italia, Japani, México, Brasilia, Kuuba, Espanja, Saksa, etc.). Kiertelimme pitkin ja poikin El Pradoa tutkimassa jokaisen ruokakojun antimia yrittäen epätoivoisesti päättää, mitä ruokaa haluaisimme maistaa. Päädyin maistamaan intialaista sapuskaa, joka näytti hyvältä ja maksoi vain 4 euroa. Harmikseni sain kuitenkin huomata, että minua oli "kustu silmään" sillä annos ei ollut yhtä maittava mitä kuvassa oli annettu ymmärtää.. Uteliaana maistoin myös kuubalaisen kojun rommia (mojito), jonka jälkeen päädyin tilaamaan lisää pikkupurtavaa kreikkalaisesta kojusta.

Huolimatta siitä, että kyseinen tapahtuma oli minulle, ruokaa rakastavalle kulinaristille, kuin taivas päätimme jatkaa matkaamme We love Spain -bileissä. Tarkoituksenamme oli sännätä ensin ilmaisen Sangria-kulhon ääreen ja jatkaa siitä vielä matkaamme Puerto de Cuba -nimiseen yökerhoon.. Tulimme kuitenkin kämppikseni J:n kanssa siihen lopputulokseen, ettemme jaksaisi bailata aamun pikkutunneille saakka, vaan painuisimme mieluummin pehkuihin ajoissa ja heräisimme virkkuina. Näin ollen nappasimme taksin ja otimme suunnaksi Calle Nalónin.

Keskiviikko-aamuna heräsimme J:n kanssa ennen yhdeksää ja suuntasimme sopimallemme aamulenkille. Oli ihanaa herätä suht virkeänä ilman heikotusta ja vapinaa! Edellisillasta mainittakoon kuitenkin vielä, että puhuimme J:n kanssa yli tunnin espanjaa kahden espanjalaisen tyypin kanssa!! Olimme molemmat ihan innoissamme siitä, että joku VIHDOIN jaksoi kuunnella espanjan alkeitamme! ^^

Keskiviikko-iltana kävimme vielä J:n kanssa tekemässä taustatutkimusta kielikeskuksemme sijainnista, jossa meillä tulisi olemaan kielitasotestit.. Tässä vaiheessa avaudun jälleen hieman espanjalaisista kaduista, jotka joku TONTO on unohtanut merkitä selkeästi!! Pyörimmekin näin ollen tovin jos toisenkin etsiskellen oikeaa rakennusta. Löydettyämme vihdoin kyseisen puljun huomasimme pian myöhästyvämme viikottaisesta Cien Montaditos -illalliselta. J päätti jäädä kotiin, joten minä pistin töppöstä toisen eteen hieman rivakammin ja juoksin edeltä suihkuun. Ehdin kuin ehdinkin ajoissa paikalle, jossa toinen kämppikseni R ja muut ystävämme jo odottivat minua. Tinto de Veranon ja montaditosten jälkeen kotiin ja mahan viereen maate! ^_^

Mitäs tänään sitten tapahtui? Noh, tänään kävimme kielitasotestissä, jossa siis testattiin espanjankielen osaamisemme. Huvittavinta testissä oli mielestäni se, että ensimmäinen sivu (henkilötiedot yms) oli täysin espanjaksi.. Mitä jos joku ei osaa niin hyvin espanjaa, että ymmärtäisi kaikki kohdat?? Myös tehtävänannot olivat espanjaksi, joten aikalailla yksi-risti-kaksi -meiningillä mentiin tehtävät alusta loppuun saakka. Taso yksi - täältä tullaan! Testin jälkeen singahdimme joen toiselle puolen Ikeaan täyttääksemme nälkäiset vatsamme ruotsalaisilla lihapullilla ja shoppaillaksemme lisää kodintekstiileitä. Mukaani tarttui myös uusi käsilaukku/lompakko.

Ikeasta palattuamme J lähti flamenco-tunnilleen, kun taas minä jäin kouristelemaan rintakipujeni kanssa (hertta ei jostain syystä ole ollut yhteisymmärryksessä tänään) toisen kämppikseni hoiviin. Toivuttuani pahimmasta kivusta minä ja R painelimme Alcampo -ostoskeskuksen hipermercadoon ("hyper"markettiin) tekemään ruokaostoksia huomisia tupareita ajatellen. R lupasi tehdä kakun kiitoksenosoituksena tutorillemme. Jalo ajatus, joka on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Nimittäin...

Tutorimme sattuu olemaan laktoositon. PAH! Eihän siinä ole ongelmaa! Ai ei vai? ei ehkä Suomessa, mutta entäpäs Espanjassa? Löysimme pursotettava kermavaahdon nopeasti.. Sen sijaan etsimme laktoositonta voita vaikka kuinka kauan, kunnes marssin turhautuneena myyjän luo (joka myöskin tuntui kadonneen jäljettömiin) kysymään "Tiene mantequilla sin lactosa?" Myyjä vastasi minulle, mutta koska ajatuksemme eivät aiva kohdanneet, hän päätti lähteä näyttämään minulle tuotteen tarkan sijainnin. Jee! Hyllylle päästyämme hän osoitti tyhjää kohtaa. R kuitenkin lupasi taikoa pohjan ilman voita. Niinpä siirryimme tuorejuustohyllylle. Löysimme jonkin purkin, jossa luki jälleen sin lactosa, mutta koska halusimme samaa ainetta kuin Philadelphia turvauduin jälleen espanjalaisten apuun. Tällä kertaa kysyin joltain Philadelphia-juustoa valikoivalta asiakkaalta "es este crema de queso?" *philadelphiaa osoittaen* "si" "y es este tambien crema de queso pero sin lactosa" *löytämäämme epämääräistä purnukkaa näyttäen* "si". Jälleen olimme kartalla! Havaitsimme kuitenkin laktoosittoman tuorejuuston olevan melko tyyristä erasmus-kukkaroillemme ja näin ollen R ehdotti maustamattoman (ja tietysti laktoosittoman) jogurtin lisäämistä sekaan. Hetkeä myöhemmin löysimme itsemme pyörimästä jogurttihyllyllä. Minuutit juoksivat ja pinnamme alkoi kiristyä. Mitä ihmettä laktoositon voi syödä Espanjassa?? Olimme jo luovuttaneet ja R lähti etsimään muita listallamme olleita asioita, kun huomasin sattumalta jogurttipurkin, jossa luki SIN LACTOSA!! Voi sitä riemun määrää, kun tajusin ettei kaikki näkemämme vaiva ollut valunut hukkaan!

Sillä välin kun R taikoi meille kakun, minä yritin kirjoittaa meille huomista varten vuorosanoja espanjaksi.. Miksikö? Noh.. Erasmus-koordinaattorimme, joka ei siis aluksi edes tiennyt meistä, oli vastannut sähköpostiviestiimme, jossa olimme tiedustelleet kursseista englanniksi. Tyypin vastaus kuului seuraavalla tavalla: Hei Helena. Tästä eteenpäin kommunikointikielemme tulee olemaan espanja. Tulkaa huomenna toimistolleni klo 11:00 niin keskustellaan tiedustelemistanne asioista. (AAARGH!) Ihan jees, että tyyppi, joka osaa englantia, pakottaa meidät sönkkäämään TÄRKEÄT asiat todella heikolla espanjallamme! Ymmärrän kyllä, että ihminen oppii parhaiten mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta olisin silti suonut EDES YHDEN ASIAN hoituvan kivuttomasti!!!

Kerronpa siis parin päivän sisällä lisää, miten selviydyimme kyseisestä tapaamisesta, miten huomisaamun aamulenkki onnistui (=sainko sydärin vai en) ja kuinka tupareiden kävi. <3

Elämää Espanjassa

Kävimme sunnuntaina erasmus-retkellä Albufeirassa, Portugalissa. Otimme jälleen aurinkoa, uimme meressä, keräsimme simpukoita (niitä oli valtavasti verrattuna Cádiziin!), herkuttelimme pizzalla ja snorklasimme. Osa erasmus-porukasta oli jossain vaiheessa melko humalassakin ja seurasin melko huvittuneena heidän toimintaansa. Uskokaa tai älkää, itse en juonut pisaraakaan alkoholia koko reissun aikana! Olen nimittäin huomannut, että helle tekee täällä äkkiä tepposet halvasta viinasta hullaantuville turisteille.

Kaiken kaikkiaan reissu sujui hyvin, mutta pienenä miinuksena voisin lisätä palamisen. Olen vielä tälläkin hetkellä punainen kuin rapu rintakehästä ja nenästä! :( Väsyneenä ja iho kärventyneenä marssin muiden mukana bussiin ja otimme suunnaksi Sevilla. Matka kesti mielestäni aivan liian kauan, sillä olin jo aivan uuvuksissa. Päästyämme perille osa porukasta jatkoi vielä Casino-yökerholle, mutta minä ja kämppikseni nappasimme taksin ja huristelimme tyytyväisinä unille.

Edellisillan päätös boikotoida Casinoa osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä lähdimme maanantai-aamuna toisen kämppikseni, J:n kanssa kävely-hölkkä-juoksulenkille. Aah! Tuntui todella hyvältä päästä pitkästä aikaa rääkkäämään hieman itseään! Päätimme yksissä tuumin käydä jatkossakin aamuisin lenkillä, kun lämpötila on vielä siedettävissä lukemissa ( noin +25-28). 

Yhteisen aamulenkin lisäksi vietin J:n kanssa laatuaikaa myös flamenco-kurssilla. J nimittäin on päättänyt aloittaa flamencon täällä Sevillassa ja jatkaa harrastusta Suomessa. Menimmekin yhdessä flamenco-koululle, jossa oli määrä alkaa flamencon alkeiskurssi. Täytyy myöntää, että vaikka itse vain katsoin kyseistä touhua, tuntui välillä että omatkin jalat oli ihan solmussa! Hillitöntä menoa! J veti kuitenkin kunnialla loppuun saakka ja hattua nostan!! 

                                           

Tilasimme R:n kanssa eilen myös lentolippuja Joulua ajatellen. Lähtöämme hankaloittaa se, ettei Ryanair lennä enää lokakuun jälkeen Málaga - Tre väliä.. Näin ollen reittisuunnitelmamme on seuraavanlainen:

Sevilla - Barcelona (vueling), Barcelona - Hki (norwegian), josta minä jatkan yksin Hki - Oulu (norwegian). 

Takaisin Sevillaan lennetään: Hki - Barcelona (norwegian) ja Barcelona - Sevilla (ryanair)... 

Viimeistään joulun jälkeen olen siis konkari lentoteitse matkustamisessa! 

Loiskis!

Olen nyt pitänyt pari päivää hiljaisuutta ja antanut teidän lukijoidenkin levätä, ettette vallan kyllästy. Täytyy myöntää, ettei minulla ole ollut oikein mitään ihmeellistä kerrottavaakaan.. Ollaan shoppailtu, syöty ja nukuttu.. 

Tiistaina kävimme ensimmäisessä erasmus-infossa, joka (ylläri ylläri) pidettiin espanjaksi! Tunnin puheesta ymmärsin pari lausetta.. "Tervetuloa Espanjaan, Universidad de Sevillaan. Tutustukaa nähtävyyksiin, kulttuuriin jne." Tiistai-iltana kävimme erasmus-bileissä, jotka pidettiin Casino-nimisessä yökerhossa. Paikka ei liiemmin hätkäyttänyt, sillä vain ulkoterassi oli käytössä ja juomat maksoivat maltaita (7€/drinkki).. Tähän väliin muistutan, että kaupasta saa viinapullon jo kolmella eurolla.. Tutustuimme saman päivän aikana yhteen suomalaistyttöön, joka oli myös tullut vaihto-opiskelemaan. 

Syömisestä sen verran, että kämppikseni kokkaileman paellan (mustekalaa, katkarapuja, simpukoita kahta eri sorttia, rapuja) lisäksi söin eilen mustekalasalaattia! En voi sanoa tykkääväni mustekalasta, mutta ei se pahaakaan ole. Lisäksi olen päättänyt, etten (ainakaan vielä) kangistu kaavoihini kuten minulla oli Suomessa tapana. Kävimme siis eilen syömässä ulkona ja ihmettelemässä väenpaljoutta eräällä aukiolla, jonne opiskelijat kokoontuivat tutorimme mukaan juhlistamaan tenttien päättymistä. Siemailimme muiden seassa yhdet Tinto de Veranot ja läksimme kotiin unille.

Tänään olemmekin sitten  "kuntoilleet", sillä lähdimme kahdentoista maissa asuntomme lähellä olevaan O2 Wellness Centroon. Kyseinen laitos sisältää sekä ulko- että sisäaltaat, kuntosalin ja ryhmäliikuntamahdollisuudet. Olimme kuitenkin päättäneet kuluttaa aikaamme ulkoaltailla. Maksoimme 13,5€(kyseisellä lipukkeella saa hengailla koko päivän keskuksen tarjoamissa palveluissa) ja lähdimme palvomaan aurinkoa. Uimisen ja auringonoton jälkeen kävimme vielä nauttimassa "saunasta" ja höyrysaunasta sekä porealtaasta. Upea aloitus päivälle/illalle! Todella rentouttavaa. ^^

VITUN VÄINÖ!!

Pakko kertoa teille vielä yksi kokemus eiliseltä.. Toinen kämppiksistäni lähti edeltä kämpille ja laittoi meille Burger Kingiin viestiä, että asuntomme edessä on joku kulkue. Pakkasimme koneet laukkuihin ja lähdimme juoksujalkaa katsomaan, mistä oikein oli kyse.

Poliisi oli katkaissut liikenteen kotikadultamme (Calle Nalón) ja kadun oli vallannut katolinen kulkue. Kulkueen edellä kulki kolme pappia ristejä pidellen. Heidän perässään tuli pitkiä kynttilöitä kantava joukko ja heidän jäljessään valtava kultainen patsas. Kulkue ei loppunut vielä siihenkään, vaan patsasta seurasi vielä soittokunta, rumpuineen, trumpetteineen, ym. Kyseessä on sama kulkue, jonka olimme kuulleet jo toissapäivänä rannalta palattuamme. Koska tapahtuma oli meille täysin vieras, otimme häkeltyneinä kuvia kaikesta siitä loistosta ja arvuuttelimme parvekkeella, mistä juhlasta oikein oli kysymys.

Ilmeisesti siinä rytäkässä Väinö oli livahtanut parvekkeen kautta asuntoomme…

Istuimme rauhassa keittiön pöydän ääressä jutellen niitä näitä, kun toinen kämppiksistäni lähti keittiöön. Hän kuitenkin kääntyi kiljaisten kannoillaan, säikäytti samalla minut ja toisen kämppikseni. Hetken aikaa asunto oli päättömiä kanoja täynnä. Kiljuimme ja minä kaikkein pelkureimpana juoksin turvaan omaan huoneeseeni. Kävi ilmi, että keittiössä kämppistäni oli kipittänyt vastaan Väinö, Espanjantorakka (2-3cm). Onneksi kämppikseni ei pode hyönteisfobiaa, kuten minä, vaan hän uskalsi tappaa kyseisen iljetyksen puhelinluettelolla (sinne meni kartat, joista olin ollut niin innoissani)..

Kaiken muun olisin kestänyt, mutta en *erkele enää mitään Väinöjä! Tänään haetaan jotain karkotinainetta ja kyllästetään ne sukupuuttoon. PISTE.

...

Käytiin ostamassa ruokaa ja samalla haettiin Väinön vainoaja, joten eiköhän se ollu ensimmäinen ja viimeinen tässä huushollissa! Käytiin jälleen seikkailemassa myös vaatekaupoissa ja sen jälkeen haettiinkin netti!!

Valokuvausta

El Prado

Kävimme tänään tutustumassa Plaza de Españaan, joka sijaitsee melko lähellä asuntoamme. En meinannut uskoa silmiäni, kun näin kyseisen paikan! Olin aiemmin valittanut, että miksi yhteen korttiin on laitettu 4 kuvaa samasta paikasta.. Nyt minulle selvisi syy. Aukio kaikkine rakennuksineen oli niin valtava, ettei yksi kuva olisi riittänyt mitenkään kuvaamaan paikan loistoa! Samalla reissulla kävimme tutkimassa El Prado -puistoa, Sevillan Katedraalia ja matkamuistomyymälöitä, jotka pursuivat toinen toistaan upeampia lahjaideoita. Aiemmin olen keskittynyt kirjoittamiseen, mutta tällä kertaa annan kuvien puhua puolestaan. 

Plaza de España

Ihana Cádiz!

Atlantin valtamereen menossa

Saavuimme Cádiziin (yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista) jo yhdeltätoista. Huolimatta siitä, että sää oli varsin pilvinen, lähdimme kuin kunnon turistien kuuluukin seikkailemaan välittömästi kohti rantaa. Löysimme rannalle varsin helposti, sillä Cádiz on todella pieni niemenmuotoinen kaupunki (12,4 neliökilometriä). Sen lisäksi, ettei eksymismahdollisuutta juurikaan ollut menimme turistivirran mukana (kaupunki elää turismin ansiosta). Päästyämme rannalle aurinko tuli juuri sopivasti esiin pilviverhon takaa.

Dorada a la Plancha

Seuraavien parin tunnin ajan otimme aurinkoa, uimme Atlantissa, keräsimme simpukoita, valokuvasimme maisemia ja nautimme virvokkeita. Hassua, miten muutama tunti kuumassa rantahiekassa ja suolaisessa merivedessä huuhtoi pois ”arjen”. UV-säteilyn voimistuessa siirryimme erään rantaravintolan terassille nauttimaan grillattua kultaotsa-ahventa. Jälkiruuaksi haimme jäätelöä.

Aalloissa

Syötyämme hipsuttelimme takaisin palvomaan aurinkoa ja uimaan. Katselimme aikamme kuluksi myös kahta hengenpelastajaa, mutta lystimme loppui melko lyhyeen.. Miehet nimittäin alkoivat silitellä toisiaan! Rantaleijonia olikin siis kahta kastia: homoja ja vanhoja pieruja. Ei kiitos! Jossain vaiheessa havahduin ja tajusin nukahtaneeni. Aurinko alkoi mennä pilveen, joten lähdimme selvittämään lähintä junapysäkkiä. Ehdimme haluamaamme junaan juuri ja juuri – hikisinä ja hieman kärvähtäneinä.

Rantapelejä

Kotiin päästyämme ja suihkussa käytyäni asuntomme edustalta alkoi kuulua musiikkia. Hyökkäsimme ikkunaan ja näimme yllätykseksemme paraatin! Yritimme selvittää, mitä varten moinen kulkue oli järjestetty, muttemme löytäneet mitään erityistä syytä. Oli kuitenkin varsin mukava lisä hienolle päivälle!

Vielä täytyy kuitenkin lisätä yksi vähemmän mukava juttu, jonka havaitsimme hetki sitten. Televisiomme taisi sanoa yhteistyönsä irti. Lisättäköön vielä se, että emme ole kuulleet välittäjästämme mitään, vaikka ilmoitimme hänelle perjantaina pesukoneen hanamme olevan rikki (tälläkin hetkellä keittiön lattia on märkä).

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! 

Shoppailun hurmiossa

Heräsimme mielestäni liian aikaisin, sillä niskani olivat ihan jumissa ja päätäni särki (huono tyyny, ei krapula!). Olimme kuitenkin sopineet tutorimme kanssa tapaamisen yhdeksäksi. Menimme kampukselle odottelemaan.. kun tutoriamme ei alkanut 30 minuuttiin kuulua, lähetimme hänelle viestin.

Vastaus tuli pian. Hän oli siirtänyt tapaamistamme 1,5 tunnilla eilen illalla lähettämällään sähköpostiviestillä. Näin ollen väliin lähdimme nauttimaan väliin jäänyttä aamiaista kadun toisella puolelle Marbella Cafeteriaan. Leipä ja appelsiinituoremehu tekivät terää.

Klo 10.30 tutorimme ilmestyi paikalle ja näytti meille, mistä kaikkialta voisimme valita kursseja. Englanninkielisten kurssien valikoima oli varsin suppea, mutta minähän seison koulussa vaikka päälläni, jotta saan olla täällä ja pitää erasmus-apurahani!! Pähkäilimme vielä jonkin aikaa ilman tutoriamme, mitä kursseja ottaisimme, kunnes kirjastonhoitaja tuli hätistämään meidät espanjaksi pois kyseisiltä koneilta (ymmärsimme vain, että ne taisivat olla varattu vain kirjaston käyttöön).. Tutorimme oli kertonut meille myös bussikorteista ja suuntasimme ostamaan niitä viereisestä kioskista. (Täällä on todella halpaa kulkea julkisilla, sillä matka maksaa 1,3€. Bussikortilla tämä tulee kuitenkin vielä halvemmaksi, sillä hankkimallamme bussikortilla yksi matka kustantaa vain 0,7€ ja mikäli vaihdamme tunnin sisällä bussia, joudumme pulittamaan uudesta bussista vain 0,3€!! Miksei Jyväskylässäkin voisi olla yhtä edullista?)

Palasimme jo ennen yhtä kotiin ja päätin viettää espanjalaisittain kunnon Siestan. Oikaisinkin itseni kahdeksi tunniksi pitkälleni ja aloin vasta sen jälkeen suunnitella tyttöjen kanssa taas uuden ostoskeskuksen valloitusta. Kävelimme melko pitkähkön matkan kauppakeskukseen ja matkan varrella näimme paljon kauniita katuja, lämpömittarin +41 lukemin sekä rääväsuisia kuvottavia miehiä perversseine ehdotuksineen (jotta kenellekään ei jää epäselväksi, kukaan meistä ei lämmennyt huudoille:  ”I’ll pay your beer! Wanna fuck?”)

El Burrito

Ostoskeskuksessa kiertelimme kauppoja ja kävimme nauttimassa ravintolaruuasta. Tilasin itselleni El Burriton, joka sisälsi kanan lisäksi kasviksia ja hillittömän määrän juustoa (jopa ystävälleni J:lle juustoa olisi ollut liikaa.. terkkuja!)..

Nostettuamme kaloritasot jälleen pilviä hipoviin lukemiin, nappasimme bussin ja hurautimme sillä Sevillan keskustaan, jossa jatkoimme kauppojen kiertelyä ja nähtävyyksien katselua/kuvaamista. 


(Tähän väliin muistutus niille, jotka suunnittelevat matkaa Sevillaan.. Naiset: ZAPATOS! KENKIÄ! Miehet: CERVEZA.)

Monen tunnin seikkailun jälkeen olimme nähneet satojen ja varmasti tuhansien kenkäparien lisäksi myös maailman suurimman puisen veistoksen Plaza Mayorin. Uupuneina päivän kokemuksista matkustimme paikallisjunalla (jonne bussikorttimme myös käy) el Pradoon, josta vaihdoimme vielä bussiin, joka vei meidät melkein kotiovelle. Mahtava päivä, mutta jalat huutaa hoosiannaa!

Ai niin. Huomisaamuna lähdemme junalla Cádiziin (n. 120 km Sevillasta) nauttimaan auringosta ja merestä! Toivottavasti löydän jostain snorkkelin ja vedenkestävän kertakäyttökameran!!

Saludos, Helena

Mitkä Erasmus-opiskelijat?

Intoa puhkuen säntäsimme kampuksellemme  kv-koordinaattorimme juttusille tekemään kiperiä kysymyksiä liittyen kurssivalintoihin yms. Esiteltyämme itsemme saimme kutsun kyseisen miekkosen toimistoon. Arvatkaa, mitkä olivat hänen ensimmäiset sanansa meille.. - Niin mistä te olittekaan? En tiennytkään, että meille tulee Suomesta kaksi opiskelijaa!

Coño! Puta Madre! Hetken katsoimme pöydän toisella puolen istuvaa jeppeä suut auki. Oliko hän nyt ihan tosissaan?? Miten helvetissä olemme voineet saada hyväksymiskirjeet, jos tyyppi ei tiedä meistä mitään? Hups!? Noh.. Muutaman puhelun jälkeen mies tiesi kertoa meille, ettemme voisi opiskella kampuksellamme (economicas) yhtä ainutta kurssia englanniksi! Tässä vaiheessa emme tienneet itkeäkö vai nauraa. OIKEASTIKO? Meidän tulisi siis kyetä oppimaan ESPANJAKSI? Arvatkaa, montako kurssia ehdin opiskella Suomessa kyseistä kieltä.. juu, kaksi. (Ensimmäisen kurssin välitentin jälkeen lintsasin kaikki tunnit töiden takia ja menin suoraan lopputenttiin. Toisen kurssin vedin myöskin melko lonkalta.)

Kerroimme miehelle, ettemme ymmärrä espanjaa läheskään niin hyvin että voisimme käydä natiivien kanssa samoilla tunneilla ja läpäistä vielä tentit! Jälleen mies teki pari puhelua ja ilmoitti jokaisessa, että hänelle pamahti toimistoon melkoinen ylläri. Ymmärsimme jonkin verran hänen puheistaan ja niinpä mies kysyikin meiltä puheluiden päätyttyä, kuinka paljon ymmärsimme. Vastasimme vain: Un poco.

Mies kuitenkin innostui ja alkoi selittää meille asioita espanjaksi (Täällä ihmiset menevät sieltä, missä aita on matalin.. Toisin sanoen, jos toinen osoittaa pienintäkään ymmärryksen häivää espanjankielisestä puheesta, natiivit vaihtavat englannin espanjaksi). Onneksemme mies oli selvittänyt seikan, joka helpottaisi hieman opiskeluamme. Meidän tulisi ottaa vähintään yksi kurssi economicas-kampuksen kursseista (eli espanjaksi), koska olimme siellä kirjoilla. Loput kurssit saisimme valita muiden kampusten kurssitarjonnasta (eli englanniksi).

Summa summarum. Tulemme valitsemaan kaksi kurssia economicasin kursseista ”siltä varalta”, että reputamme toisen niistä. Lisäksi opiskelemme espanjaa ja englantia (kurssisisällön mukaan englannin 4 kurssiin riittää, että osaa kellonajat ja kykenee katsomaan elokuvia, jne.) sekä englanninkielisiä kursseja matkailun puolelta.

Harvinaisen erikoisen päivän jälkeen siirryimme kampuksemme lähellä sijaitsevaan Burger Kingiin koodailemaan useaksi tunniksi. Oli ihanaa nollata aivot hetkeksi ja lukea vain ihmisten kuulumisia Facebookin välityksellä. Olen niin addiktoinut.

Saatuamme viikottaisen fb-annoksemme lähdimme kämpän kautta eilen löytämäämme ostoskeskukseen hankkimaan illallistarpeita. Pari tuntia vierähtikin mukavasti ruuanlaiton ja ruokailun (johon luonnollisesti kuului pari lasillista viiniä) sekä korttipelien parissa. Illan päätteeksi kävin toisen kämppikseni kanssa ihmettelemässä vielä baareja täynnä olevia katuja ja nauttimassa jäätelöt sekä yhdet Tinto de Veranot (tällä kertaa jaffaan mixattuna).

Uskomaton kaupunki, kun kulttuuriin ja tapoihin alkaa vihdoin tottua! <3

Onnistumisen riemua ja koti-ikävää

Heräsimme yksissä tuumin melko aikaisin, sillä meidän oli tarkoitus mennä erasmus-toimistoon ilmoittautumaan läsnä oleviksi. Päästyämme kahden naishenkilön puheille kävi ilmi, ettei meillä ollut kaikkia tarvittavia kopioita.. Kiiruhdimmekin siis lähimpään Copisteriaan (vastaavia kopiointiliikkeitä on Sevillassa useita kymmeniä). Valitettavasti liikkeen omistaja oli kuitenkin päättänyt pidentää aamukahviaan ja ottaa käyttöön liukuvat aukioloajat. Odottelimme kuitenkin kiltisti liikkeen edessä häntä, jotta pääsisimme jatkamaan ilmoittautumistamme. Saatuamme kaikki ”tarpeelliset” lippuset kopioitua pyörähdimme uudelleen erasmus-toimistossa.

Välttämättömien erasmus-sählinkien jälkeen suuntasin uuden kämppikseni kanssa Nervión Plazan ostoskeskukseen. H&M:n sovituskoppiin päästyämme puhelimeni kajautti ilmoille tekstiviestiäänen. Kiinteistönvälittäjämme ilmoitti tulevansa asunnollemme asunnon omistajien kanssa puolen tunnin sisään. Housut jalkaan ja menoksi!

Puolijuoksua harjoittaen saavuimme asunnollemme todetaksemme vain, että espanjalaisten aikataulut kusevat joka ikinen kerta. Odottelimme puolituntia, kunnes sain tekstiviestin (pahoittelut viivästyksestä, menee max 15min). Noh, hieman tuota aikaa venyttäen ovikellomme vihdoin soi. Omistajat kävivät ihmettelemässä pesukonettamme yhdessä kiinteistönvälittäjän kanssa. Välittäjä kysyi meiltä – Kuka oli osannut avata koneen takaa? Naureskellen yritin selittää, että me. Yritin myös paikkailla asiaa kertomalla, että eräs tuttavani oli opettanut minulle aikoinaan jotain pesukoneiden mekaniikasta. Välittäjämme soitti jollekin mekaanikolle ja pyysi tätä käymään korjaamassa koneemme. Kirjoitimme vielä omistajien ja välittäjien kanssa uuden vuokrasopimuksen, johon myös uusin asukkaamme lisättiin. Lisäksi välittäjä ilmoitti hankkivansa meille asuntoon lämmityslaitteet talven varalle.

Ei aikaakaan, kun omistajat olivat poistuneet asunnosta kiinteistönvälittäjän kanssa ja heidän tilalleen oli pamahtanut kaksi espanjalaismekaanikkoa uuden pesukoneen hihnan kanssa. *Hups ja hei!* Kone toimii jälleen kuin uusi.

Paella de Pescado

Tyytyväisinä palveluun lähdimme jatkamaan harmillisesti keskeytynyttä shoppailureissuamme poiketen kuitenkin ensin nauttimaan lähiravintolamme Paella de Pescado –annoksesta, joka sisälsi katkarapuja ja simpukoita (annos maksoi 3,5€ ja hintaan kuului myös 0,2L Coca-Cola). Välipalan jälkeen kiertelimme ja kaartelimme, nauroimme ja tuhlasimme, kuten kunnon naiset konsanaan. 

Rankan päivän kääntyessä kohti iltaa raahauduimme keskiviikon kunniaksi edulliseen Cien Montaditokseen nauttimaan mondaditos-leipiä, salaattia, ranskanperunoita neljällä salsalla ja tietysti Tinto de Verano-tuoppeja (1€/leipä, 2€/salaatti, 1€/yhteiset ranskikset ja 1€/0,5L Tinto de Verano). Kuvut täyteen ahdettuina ähelsimme hakemaan meille luvattua internetboksia. Aijaijai.

Liikkeessä saimme kuitenkin kuulla, että myyjä ei ollut saanut vielä hankittua meille kyseistä laitetta. Hän lupasi kuitenkin tehdä parhaansa ja hankkia sen meille VIIMEISTÄÄN maanantaiksi. Katsotaan.

Selvitettyämme nämä asiat päätimme lähteä Burger Kingiin Wi-Fi:n luo. Valitsimme kuitenkin väärän Burger Kingin, joka sijaitsi läheisen kauppakeskuksen tiloissa ilman nettiyhteyttä. Kiertelimme kuitenkin kauppakeskuksen läpi ja huomasimme sen tiloissa sijaitsevan eläinkaupan.

Hieman väsyneenä ja koti-ikävää potien menin katsomaan koiranpentua, joka tärisi pelosta lasin toisella puolen. Istuin rauhassa paikoillani ja odotin, kunnes koiranpentu tepasteli lähelleni ja alkoi nuolla lasia käteni kohdalta. Tässä vaiheessa pillahdin itkuun. Mieleeni tuli omat kissat ja se, kuinka minua harmitti jättää ne niin pitkäksi aikaa. En osannut odottaa noin voimakasta reaktiota ja siksi hieman nolona ja hämilläni lähdin lompsimaan kämppisteni perässä asunnollemme.

Internetin hankinta.. Miten hoidat sen Espanjassa?

Yhteisen aamupalatuokion jälkeen lähdimme hoitamaan asioita. Uudelle tytölle samanlainen puhelinliittymä kuin meillä kahdella muulla (selvittiin tällä kertaa ilman tulkkia ja espanjaksi!). Onnistuneiden kauppojen kunniaksi kävimme nauttimassa McCaféssa pirtelöt ja odottelimme tutoriamme, joka oli lupautunut avuksemme internetin hankinnassa.

Tutorimme saavuttua lähdimme selvittämään nettien hintoja. Löysimme mieleisemme ja itse asiassa ainoan tähän hätään, jossa ei tarvinnut tehdä 12-18 kk sopimusta. Myyjä alkoi laatia sopimusta ja kaikki meni hyvin kunnes… hän kysyi ESPANJALAISTA tilinumeroamme. Kävi ilmi, ettemme voi tehdä internet-sopimusta ilman espanjalaista tilinumeroa! (voi *ittu mitä paskaa! mitä varten on IBAN ja SEPA-uudistukset. Kysynpähän vaan???)

Noh. Ei muuta kuin pankkiin tiliä tekemään.. Sehän maksaisi sitten 50€ vuodessa.. Ei mutta kappas. Sieltähän herra ilmoittaa meille, että hän tarvitsee POLIISIASEMALTA todistuksen!! Tässä vaiheessa jopa nöyrä tutorimme alkoi hikeentyä ja ulos päästyämme hän soitti hieman kiukkuisen puhelun ilmeisesti ONO:n (nettioperaattorimme) asiakastukeen ja kysyi voiko tämä kaikki pompotus pitää paikkaansa. Kyllä kuulemma voi. Emme kuitenkaan voineet tehdä asialle mitään, sillä tutorimme joutui lähtemään hoitamaan omia asioitaan. Näin ollen jäimme ihmettelemään espanjan byrokratiaa kolmestaan lievästi turhautuneina.

Kiertelimme vaatekaupoissa ja odottelimme Yoigolta internet-asetuksia kämppiksemme puhelimeen. Mutta… Tokihan Yoigon nettiyhteyksissä oli joku vialla ja jouduimme palaamaan liikkeeseen selvittämään asiaa. Onni onnettomuudessa, sillä samalla kun kämppikseni selvitti ongelmaansa, satuin kuulemaan kun toinen myyjä puhui englantia asiakkaalleen. Myyjän vapauduttua hyökkäsin hänen puheilleen ja kysyin tarvitsisimmeko espanjalaisen pankkitilin, jos hankkisimme netin kotiimme heidän kauttaan.. Saimme musiikkia korvilleni: espanjalaista pankkitiliä ei tarvittaisi, sillä pelkkä Visa riittäisi. Yksi InstaNet –härpäke tilaukseen ja seuraavana iltana hakemaan kyseinen aparaatti! Täällähän sujuu asiat!!

Hikikarpalot

Lähdimme kämppikseni kanssa heti aamutuimaan ilmoittamaan itsestämme erasmus-toimistoon, jonka osoite oli lähetetty meille sähköpostitse. Tutorimme oli kuitenkin aiemmin sanonut meille, että myös meidän kampuksella pitäisi olla joku kansainvälisyyssihteeri tms.. Marssimme siis ensin omalle economicas y empriesales kampuksellemme, mutta aikamme kierrettyä tulimme siihen tulokseen, että tutorimme muisti väärin. Lähdimmekin navigoimaan sähköpostin kautta ilmoitettuun osoitteeseen. Lämpötila oli tässä vaiheessa 26 astetta.

Saavuttuamme ”oikeaan” osoitteeseen menimme tiedustelemaan asiaa infotiskiltä. Kysyimme kv-toimistoa englanniksi. Saimme vastauksen espanjaksi. Noh. Ymmärsimme kuitenkin, mitä nainen tarkoitti. Erasmus-opiskelijoille lähetetty osoite oli virheellinen (jepajee.. tervetuloa Espanjaan!!). Saimme uuden osoitteen ja lähdimme taaplaamaan taas toiseen suuntaan. (Tässä vaiheessa on pakko mainita, että rakennus jossa kävimme oli uskomattoman vanha ja kaunis linna hienoine rautaportteineen! Suomessa vastaava olisi jo aidattu museoalueeksi, jota pääsisi katsomaan – ei koskemaan – muhkean lompakon avustuksella…)

Vihdoin ja viimein pääsimme oikeaan osoitteeseen. Löysimme jopa erasmus-toimiston! Meitä vastaan tuli nainen, joka puhui jonkin verran englantia. Hän kertoi meille, että meidän pitäisi tulla takaisin keskiviikkoaamuna klo 9.00. Sanotaanko näin, että tässä vaiheessa saattoi hieman hajottaa. Olimme kävelleet 1,5 tuntia vain kuullaksemme nuo sanat.

Palasimme asunnollemme puutumaan ja kokkailemaan maustamattomasta kalkkunasta itsellemme ruokaa. Ruoka meni alas, koska riisi ja kastike oli ok, mutta kalkkuna ei kyllä päässyt suosikkeihini. Kuuden maissa lähdimme liikkeelle, mutta tällä kertaa suuntasimme kohti kaupungin keskustaa ja sen pienen pieniä kujia. Tarkoituksenamme oli etsiä kämppikselleni lenkkarit ja noutaa samalla bussiasemalta kolmas kämppiksemme. Lenkkarit jäivät ostamatta, sillä emme löytäneet yhtään urheilukauppaa. Aivan liian kauan käveltyämme löimme hanskat tiskiin (lämpötila +34 astetta) ja tilasimme itsellemme juotavaa Cien Mondatitoksesta (Olut 2€ ja Tinto de Verano 2€, koska ei ollut euron keskiviikko).

Nautittuamme puolen litran virvokkeemme suuntasimme Plaza de Armasiin (bussiasema) hakemaan kämppiksemme. Kotiin huristelimmekin sitten taksilla.. 

Nähtävyyksiä, pieniä kujia ja kaasua

Alan ilmeisesti vasta nyt toipua kaikesta vaihtoon liittyvästä stressistä, sillä nukkua posotin puoli yhteen saakka! Uusi Ikeasta hankkimani 20 euron vieraspatja sai sänkyni aivan uuteen uskoon – enää ei tunnu tämän rinsessan selän alla herne, saatikka sitten jouset! ^_^

Kaasulla toimivan sekoittajan kanssa leikkiminen tai oikeammin kylpyveden ihanteellisen lämpötilan saavuttaminen ei ole vielä onnistunut, joten aamuni lähti varsin sutjakkaasti käyntiin. Aamupalan jälkeen (eli joskus kolmen maissa) lähdimme vihdoin tutustumaan kaupungin yhteen suurimmista nähtävyyksistä – Katedraaliin. 

Santa Marian katedraali

Yksi monista alttareista

Täytyy myöntää, että tuo valtava rakennus upeine kaiverruksineen, näyttävine koristeineen sai jopa paatuneimman pakanan haukkomaan henkeään ja tuntemaan jonkinlaisia väristyksiä. Pääsimme tutustumaan ilmaiseksi myös rakennuksen sisälle.. Mietin vain jos murto-osa, jonka rakennuksesta näimme, oli noin mystisen kaunis, miltä koko Katderaali näyttäisi?

Giralda-torni

Keskustan yksi monista kujista

Ulkoilmaan päästyämme lähdimme tutkimaan Katedraalin ympärille punoutuneita pikkuruisia katuja. Niiden varrelta löysimme monen matkamuistokaupan lisäksi myös useita hevoskärryjä, jotka odottivat turisteja (ja miksei myös paikallisia) kyytiinsä. Minua kiehtoisi kieltämättä kovasti käydä hevosajelulla, mutta säälin niitä liikaa. Pienten katujen varsilla näkyi valtavasti kalliin näköisiä liikkeitä, joiden ikkunoissa komeili toinen toistaan kauniimpia hääpukuja (valittiin kulkureitiksi ilmeisesti joku tulevan morsiamen paratiisi). 


Tarpeeksi kierreltyämme suuntasimme syömään 
(ilman navigaattoria olisimme varmasti eksyneet tuohon hääpuku-labyrinttiin). Ravittuamme itseämme tarpeeksi päätimme lähteä bussilla kotiin (45 min kävelymatka +30 asteen helteessä ei houkutellut). Jouduimme vaihtamaan bussia välissä, mutta Jyväskylään hintatasoon tottuneina se ei meitä haitannut (paikallisbussi maksaa 1,3€/kerta). Loppuilta sujuikin päiväunien ja kouluprojektin merkeissä.

Tänään kaikki toimi, mutta ensi viikolla aloitamme taistelun kurssien valinnan, bussi- ja pyöräkortin (selitän tämän myöhemmin) sekä netin hankinnan kanssa. Toivottakaa onnea, sillä sitä täällä tarvitaan!

Ensimmäinen pulloviiniä!

Ensimmäinen yö uudessa kodissa sujui hyvin. Heräsin tänään jo puoli yhdeksältä pesemään huoneeni vaatekaappia, jotta saisin vihdoin purettua matkalaukkuni ja mahtuisin paremmin huoneeseeni. Kämppikseni herättyä lähdimme lähellä sijaitsevaan kauppaan ostamaan aamupalatarvikkeita. Aamupalan jälkeen odottelimme kiinteistönvälittäjäämme ja kaasu-spesialistia. 13.30 ovikellomme soi ja sisään marssi kiinteistönvälitysfirman omistaja ja joku hänen ystävänsä. Miehet eivät kuitenkaan saaneet sekoittajaa toimimaan. Hetken päästä asunnossamme hääri selkäkipuinen espanjalainen ”kaasu-spesialisti” haistellen kaasuhanoja ja selvittäen saippuakuplilla vuotaako joku putki. Kaiken maailman poppaskonstien jälkeen sekoittaja alkoi kuitenkin toimia! Kiinteistönvälittäjämme ilmoitti meille, ettei ehtisi tuoda toista tuuletinta meille ennen maanantaita, joten meillä olisi loppuilta vapaa.

Kolmen maissa lähdimme El Prado nimiseen puistoon etsimään Ikeaan meneviä busseja, joiden aikataulut olimme selvittäneet netistä. Pyörittyämme tunteroisen tuloksetta puiston ympärillä luovutimme ja hyppäsimme taksiin. Lakanoiden, pyyhkeiden, peiton, tyynyn, petauspatjan ja viinilasien (emme ainakaan vielä aikoneet "kaataa tuoppiin sitä punkkua") hankinnan lisäksi kävimme nauttimassa ruotsalaisia lihapullia! Ostosten jälkeen taapersimme mahat täynnä ympäriinsä etsien taksitolppaa tai bussipysäkkiä (jälleen) tuloksetta. Kysyimme keskustaan menevää bussia ohikulkijalta ja hän antoi onneksi sen verran selkeät ohjeet, että löysimme oikealle pysäkille. Hurautimme näin ollen bussilla Plaza de Armasiin (Sevillan bussiasema, jonne olimme saapuneet myös ensimmäisenä iltana Málagasta) ja nappasimme jälleen taksin.

Kävimme vielä illalla ruokakaupassa, josta ostimme ruuan lisäksi myös viiniä. Elämäni ensimmäinen kokkauskerta kaasuliedellä sujui varsin mallikkaasti ja ruuasta tuli kuin tulikin syötävää (valtavalla nälällä ollut osuutta asiaan). Ruuanlaiton yhteydessä huomasimme, ettei meillä ollut viinipullon avaajaa. Olimme kuitenkin asennoituneet juomaan viiniä ruuan kanssa, joten nappasin pullon käteeni ja hipsuttelin alakerran naapurin ovelle. – Hola. Tengo una problema.. *viinipulloa näyttäen*. Kiitos naapurin mummon, saimme nauttia hyvästä punaviinistä (1,49 €) viinilaseista ruokaillessamme ja katsoessamme elokuvaa Eat Pray Love.

Kerrassaan täydellinen päätös hyvin sujuneelle päivälle! Ai niin, saimme myös kutsun liittyä tutorimme ja hänen ystäviensä seuraan istumaan iltaa huomisiltana. 

Ensifiiliksiä uudessa kodissa

Tutorimme auttoi meitä raahaamaan matkalaukut asunnollemme. Lyhyehkön bussi- ja kävelymatkan jälkeen saavuimme uuteen kotiimme vesisateen saattelemina ja ”hieman” nuhjuisina, mutta kuitenkin äärettömän onnellisina ja helpottuneina kaikesta. 

Hehkeimmilläni

Kiinteistönvälittäjämme kävi teettämässä meille avaimet ja lupasi tulla jonkun kaasuliesi-spesialistin kanssa opettamaan meille lieden käyttöä (tai lähinnä selvittämään miksei liesi toimi).

Nyt odotamme hieman jännityksellä, miten selviämme keskenään espanjalaisten kanssa ilman tulkkiamme, joka lähti viikonlopuksi pois kaupungista. Odotellessamme välittäjäämme olemme purkaneet jo hieman matkalaukkujamme ja tutustuneet asuntoomme. Huomasimme myös iloksemme, että meille oli hankittu tänne uusi veitsisarja ja keittiöpyyhkeitä ym. mukavaa!

 Toinen asia, jonka huomasimme.. vesi on poikki! Olemme yrittäneet kääntää hanoja auki niin pöydän päältä kuin altakin – tuloksetta. Tokihan pärjäisimme muuten ilman vettä pari tuntia, mutta emme pysty asioimaan edes wc:ssä..

Tämän johdosta lähdimme ulos etsimään toimivaa wc:tä. Löysimme kulman takaa kuppilan, jonne poikkesimme. Nenän puuterointireissuni aikana kämppikseni oli saanut baaritiskillä seuraa jostakin miehestä, joka myöhemmin selvitti minulle omistavansa kyseisen baarin yhdessä baarimikon kanssa. Täällä kaikki tuntuvat olevan varsin kiinnostuneita meistä ja siitä, mistä olemme kotoisin. Tämänkin herra kyseli meiltä ties mitä, mutta emme luultavasti pystyneet tyydyttämään hänen tiedonnälkäänsä melko suppeahkolla espanjan kielen taidollamme.

Myös baarimikko tuntui kuuntelevan juttujamme sivukorvalla, sillä kuullessaan meidän olevan Suomesta hän alkoi hokea ”Kimi Raikkonen, Kimi Raikkonen” ja käännellä edessään näkymätöntä rattia.. Hyvä Kimi, olet kuulemma varsin taitava auton käsittelijä! (Tässä vaiheessa lienee aiheellista muistaa entistä työkaveriani, joka on hillitön Kimi-fani. Terkkuja sinulle N!)

Ennen lähtöämme kysyin baarimikolta, paljonko tilaamamme kahvi ja Coca-Cola maksaisivat (¿Cúanto es?). Hän kuitenkin osoitti vieressämme istuvaa hymyilevää omistajaa ja ilmoitti hänen maksavan. Kiitimme ja poistuimme paikalta varsin tyytyväisinä. Hauskoja ihmisiä nämä espanjalaiset!

…Useita tunteja ja yhden suomi-espanja-suomi sanakirjan avulla kirjoitetun tekstiviestin (Mihin aikaan tulet? Meillä ei ole vettä, joten wc ei toimi.) jälkeen välittäjämme vastasi pahoitellen tulevansa käymään n. 19.30. Saimme kuitenkin odottaa 45-60 minuuttia pidempään (eli aika + akateeminen vartti + espanjalaisten oma lisä) ennen kuin joku koputti oveemme. Oven takana ei ollutkaan kiinteistönvälittäjämme vaan ilmeisesti kiinteistönvälitysfirman omistaja, jonka olimme nähneet aiemmin allekirjoittaessamme vuokrasopimusta. Mies pyöri hetken aikaa keittiössä ja wc:ssä hokien tarkoituksellisesti lyhyitä lauseita, jotta mekin ymmärtäisimme (qué raro, qúe raro = miten kummallista). Hetkeä myöhemmin hän oli hakenut naapurin miehen ihmettelemään asiaa keittiöömme. Miehet saivat kuin saivatkin sekä veden että kaasun toimimaan. Hän kuitenkin ilmoitti – No agua caliente. Agua frió. Hip hei. Eli he eivät olleet saaneet veden lämmitystä vielä toimimaan, joten suihkussa käynti jäisi tältä illalta. Hän kuitenkin lupasi tulla huomenna uudestaan korjaamaan asian.

Elättelimme toiveita, että ehtisimme (n. klo 20.30) vielä ostamaan jostakin lakanat ja jonkinlaiset pyyhkeet. Säntäsimme ensin jo ennalta tuttuun El Corte Inglésiin, joka kuitenkin paljastui Erasmus-apurahoilla rikastetuille lompakoillemme aivan liian tyyriiksi paikaksi. Näin ollen palasimme vesisateessa samoja jälkiä takaisin ja päätimme poiketa ohikulkumatkalla paikalliseen Lidliin. Kyseisen puljun kohdalla havaitsimme sen olevan suljettu (cerrado). (Tähän väliin pieni avautuminen siitä, että todella harvan kaupan ovessa lukee aukioloajat!!! Nice.) Meidän ei auttanut muu kuin yrittää vielä yhtä ovea (Dia %). Varmaan arvaattekin miten meille kävi.. jep. olimme myöhästyneet muutaman minuutin, sillä kauppa oli suljettu 21.30. Jatkoimme matkaamme hieman *yrpiintyneinä, mutta jo varsin nälkäisinä. Suomalainen sisu vei kuitenkin eteenpäin ja päätimme etsiä vielä yhden kauppakeskuksen aivan asuntomme läheltä. CERRADO!! %&@$¤! Mutta ai sitä ihanuutta, kun nälkäiset silmämme näkivät samassa rakennuksessa sijaitsevan Burger Kingin olevan vielä ABIERTO! Ei muuta kuin jonon jatkoksi ja tilaamaan. Tiskin takana seisova nainen tuntui olevan varsin ymmärtäväinen, sillä hän kuunteli tilaukseni varsin harmoninen ilme kasvoillaan näyttämättä huvittuneisuuttaan meille. Onnistuimme myös saamaan ruuat mukaamme, aivan kuten olimme toivoneetkin.

Tänään siis kokeilimme espanjalaisten tapaa ja vedimme tuhdin iltaruuan ja heräisimme aamulla toivottavasti vielä kylläisinä. Nyt laitan mahani viereen maate - sänkyyni, jossa ei edelleenkään ole lakanoita vaan tyynyliinan tehtävää toimittaa yksi mekko.

Buenas noches todos!

Apteekkiseikkailusta ja vähän muustakin...

Kävimme eilen ystäväni kanssa omin neuvoin pyörimässä ostoskeskuksessa nimeltä Plaza de Nervión, jonka tutorimme oli näyttänyt meille edellisenä päivänä. Matkalla ostoskeskukseen päätimme poiketa paikalliseen apteekkiin ostamaan HAAVATEIPPIÄ ja desinfioitiainetta. Ensimmäinen kysymys "hablas inglés?", johon vastaus olikin jo päivän selvä "no". Emme kuitenkaan luovuttaneet vaan olimme katsoneet sanakirjasta, mikä on laastari (emplasto). Hoimme emplasto, emplasto ja osoitimme pöydällä olevaa teippirullaa. Myyjän ilme kirkastui ja hän kertoi haavateipin (sitä luulimme hän tarkoittavan) olevan loppu. Ystävällisenä hän neuvoi meidät kuitenkin kauppaan LTC. Noh, nähtyämme kaupan tajusimme tulleemme väärin ymmärretyiksi.. Myyjä luuli meidän tarkoittaneen normaalia papereille tarkoitettua teippiä.. Käveltyämme vähän matkaa näimme jo uuden apteekin ja päätimme yrittää samaa strategiaa uudelleen.. - Hablás inglés? - No. - Emplasto, Emplasto (ja vimmattua sohimista teippirullaa kohti).. Lamppu välähtää myyjän pään yllä ja hän ojentaa meille tiskin alta..... HAAVATEIPPIÄ! *muahhahhaa* ollaan me kyllä melko epeleitä! Saatiin ostettua myös desinfiointiainetta. :)

Tyytyväisinä omaan kekseliäisyytemme lähdimme jatkamaan matkaa.. Hetken kuluttua törmäsimme mieheen joka pysäytti meidät kysyen, puhummeko saksaa. Minä tyhmänä menin sanomaan "ein bisschen", vaikka se on ainut asia mitä lukion ja amk:n kursseista on jäänyt päähäni. Tämä ei kuitenkaan miestä haitannut vaan hän kysyi mistä olemme kotoisin. Kerrottuamme olevamme suomalaisia hän alkoi hihkua tietävänsä: juuaaaskuulaa.. Mietimme hetken, mitä ihmettä tuo mies tarkoitti.. Sitten tajusimme hän tietää Suomesta JYVÄSKYLÄN!! Saatuaan meidät samalle aaltopituudelle, mies nyökkäsi ja jatkoimme matkaamme eri suuntiin. 

Päästyämme vihdoin ostoskeskukseen, josta löysimme H&M:n, Zaran, Bershkan ja monen muun vaatekaupan lisäksi myös useita ravintoloita, jotka näyttivät kaikki varsin houkuttelevilta. Yksi näistä ravintoloista oli yllätys yllätys McDonald's. Tulimme siihen tulokseen, että olisi ehkä paras mennä sieltä missä aita on matalin.. Sulloimmekin siis itsemme espanjalaisia täpötäyteen olevaan mäkkäriin. Hetken jonotettuamme espanjalaistarjoilijatar (camarera) tuli kysymään tilaustamme (espanjaksi tietenkin). - Dos BigMac con patatas fritas con dos Coca-Cola Zero. Muutama näpäytys koneella ja numerolappu käteen, jolloin tajusimme että numeroa vastaan maksamme ja saamme samantien ruuat pieniin nälkäisiin kätösiimme. Jotain täällä on siis järkeilty paremmin kuin Suomessa! ;)

Myöhemmin illlalla kävimme tutorimme kanssa allekirjoittamassa vuokrasopimuksen, jonka hän luonnollisesti englannisti meille (voin kertoa ettei ollut ihan kivuttomin juttu). Hetken aikaa viilasimme sopimusta mieleiseksemme ja pistimme nimemme papereihin. Tutorimme kertoi välittäjän sanoneen hänelle, ettei normaalisti koskaan vuokraa asuntoa ulkomaalaisille koska heillä ei ole heidän edellyttämiään takuita vuokranmaksukyvystä. Välittäjä kuitenkin sanoi pitävänsä meistä, koska olemme Pohjoismaista. Olemme siis erittäin onnekkaita saatuamme asunnon näinkin helposti (eli maksamalla käteisellä välittäjän palkkion ja tilisiirrolla vuokran sekä takuuvuokran..yhteensä 3 x kuun vuokra, 650€). 

Onnistuneen päivän kunniaksi tutorimme vei meidät erääseen ravintolaan, josta sai keskiviikkoisin juomaa ja leipiä eurolla. Maistoimme espanjalaista tortillaleipää (vaalea leipä, jonka täytteenä perunamunakas), sinihomejuustolla täytettyä leipää sekä kinkkuleipää (jamón serrano), ranskanperunoita (patatas fritas) ja sipsejä. Kurkun kostukkeeksi saimme olutta (cerveza) ja Tinto de Veranoa (virvoitusjuoma-punkkua). Tarjotin joka sisälsi 6 leipää, sipsejä, ranskanperunoita 4 dippikastikkeen kera, 6 puolen litran juomaa (4 tinto de veranoa ja 2 cervezaa) maksoi meille kolmelle yhteensä 13 euroa! *nam*

Tänään saamme välittäjältämme avaimet asuntoon ja pääsemme opettelemaan kaasulieden käyttöä (mitähän siitäkin tulee) ja opettelemaan elämää ilman uunia.. Meillä ei myöskään ole vielä nettiä, joten voi olla etten pääse hetkeen päivittämään blogiani. Kirjoittelen kuitenkin kuulumisia ylös ja postaan ne sitten kaikki kerralla, kun pääsen taas nettiin!