Granadan reissusta on jo monta viikkoa, mutta syy miksen ole kertonut teille mitään jännittäviä juttuja on yksinkertaisesti se, ettei täällä tapahdu mitään.. Tai siis. Onhan mulla toki ollut välissä parit kokeet ja olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti myös ulkona viihtymässä, mutta siihenpä tämä kaikki oikeastaan sitten onkin rajoittunut. Yksi syy on mun kipeä jalka. Olen käynyt jo kaksi kertaa moikkaamassa lääkäritätiä ja saanut aina ohjeeksi "lepoa, buranaa 8h välein".. Ensimmäisellä kerralla annettu tulehdustalievittävä piikki vaihtui voiteeseen, joka kulkee Suomessa nimellä Voltaren. Jep. Mun hermoa kiristää äärettömän paljon se, että joudun makaamaan sängyssä, kun ulkona paistaa aurinko.. Nyt on vieläpä Feria de Abril. :/
Feria de Abrilin juhliminen alkoi siis tiistain vastaisena yönä klo 00.00, kun 300 vuotta vanhan portin valot sytytettiin ja ihmiset päästettiin tutustumaan feria-alueelle. Juhla-alue sijaitsee kaupungin lounaisosassa joen vieressä. Feria-viikon aikana ihmiset juovat, syövät, laulavat, hengailevat muuten vaan ja tanssivat (sevillanas) aina keskipäivästä aamuvarhaiseen. Etenkin tiistaipäivä, joka on siis juhlien ensimmäinen virallinen päivä, on täynnä ihmetyksen aiheita: kulkueita, hevoskärryjä, ratsukoita, jne.
Feria-alueelle on pystytetty viikon ajaksi "telttoja" eli casetoja, joista suurin osa on yksityisiä eikä sisään ole asiaa ilman kutsua. Vähemmän tärkeille ihmisille (ja esim meille "turisteille") on kuitenkin pystytetty muutama julkinen caseta, jonne voi maallikkokin mennä tutustumaan tanssin juoman ihmeelliseen maailmaan. Ferian tyypillinen juoma, rebujito on varsin petollista ainetta, joka vie helposti jopa kokeneemman suomalaisenkin (enkä nyt siis puhu itsestäni) huonoon kuntoon. Juoma maistuu lähes limsalta, mutta on todella äkäistä ja kilahtaa hattuun huomaamatta.
Ferian aikaan sanotaan järjestettävän myös parhaimmat härkätaistelut (allekirjoittanut ei aio tästä sairaasta eläinrääkkäyksen muodosta raportoida enempää ja jättää kyseisen typeryyden tukemisen Alban herttuattarelle) koko kauden aikana.
Kaiken kaikkiaan minun Feria-viikkoni oli varsin lyhyt, sillä pakkasin torstai-iltana laukkuni ja perjantaina aamun sarastaessa otin suunnaksi Barcelonan tai oikeastaan Costa Bravan. :)
Keskiviikkona 11.4 starttasi pieni punainen auto kohti Granadaa. Lähdin siis reissuun A:n kanssa. Hän oli varannut meille hotellin ja suunnitellut reissun muutoinkin. Määränpäähän ja hotellille saavuttuamme herttainen n. 80-vuotias herrasmies toivotti meidät tervetulleiksi ja pyysi henkilöllisyystodistuksemme. Hymynkare kasvoillaan herra kysyi minulta "mitä finlandesa tekee españolen kanssa?". Niin mitä...
...sitä ehdin itsekin miettiä muutamaan otteeseen matkan aikana.. Ensinnäkin seuralaiseni saapui hakemaan minua espanjalaisille tuttuun tapaan 45min myöhässä.. ;) Olen kuitenkin alkanut tottua siihen, ettei täällä kuljeta kello kaulassa. Seuraava ihmetyksen aihe oli kuitenkin kotiin unohtunut hotellin osoite.. Hätä ei onneksi kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä navigaattori löysi kuin löysikin (30min jälkeen) hotellin osoitteen.. Hotellille päästyämme (sitä ennen olimme kysyneet 2 kertaa tietä) marssimme respaan ja kerroimme varauksestamme. "Ei täällä ole mitään varausta. Sanotteko nimen vielä uudestaan niin tarkistan asian?".. Arvatkaa kuinka kävi... "Nyt löytyi tekemänne varaus! Se on kuitenkin vasta huomiselle!". . .
Noin varttia myöhemmin seisoimme siis tuon vanhan herran edessä, joka oli pelastanut meidät autossa nukkumiselta. Hotelli oli todella idyllinen iso vanha talo, joka oli sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja kauniilla tauluilla. Ehkä kaikella on tarkoitus? Kaikki järjestyi siis parhain päin ja pääsimme (mielestäni) viihtyisämpään hotelliin, jonka huoneen parvekkeelta meillä oli näkymä Sierra Nevadalle. =)
Jätimme laukut hotelliin ja lähdimme bussilla keskustaan etsimään ravintolaa. Sopiva rafla löytyi ja kuvut täynnä suunnistimme etsimään kauppaa, josta saisimme vielä kalsarikänniainekset.. Viinakset löytyivät, mutta samalla myöhästyimme viimeisestä bussista (mitä vielä voisi tapahtua?) ja jouduimme ottamaan taksin takaisin hotellille.
Mustekala-illallinen
Seuraavana aamuna heräsimme meitä varten katetulle aamupalalle (hotellissa ei tainnut oikeasti olla muita vieraita). Vanha herra hääräsi ympärillämme mielissään ja esitteli vanhoja valokuvia. Harvinaisen hellyttävä tapaus. <3
Check-outin ja hyvästien jälkeen otimme suunnaksi Alhambran eli "punaisen linnan" (entinen maurilaisten Nasrid-dynastian kuninkaiden palatsi).. Lippuluukulla saimme kuitenkin kuulla ettei UNESCO:n maailmanperintöluetteloon kuuluvaa palatsia pääse katsomaan ilman etukäteen tehtyä varausta - jota meillä ei siis ollut. Näin ollen tyydyimme katselemaan linnan muurien sisäpuolelle näköalapaikalta, jonka jälkeen kävimme syömässä (WOK WOK WOK <3) ja palasimme takaisin Sevillaan.
Kaiffarit! <3
Huolimatta siitä, että Alhambran leijonapiha ja muut ihmeet jäivät näkemättä reissu oli ikimuistoinen!
Etenkin täällä eteläisessä Espanjassa (Sevilla & Malaga) on tapana viettää pääsiäistä eli Semana Santaa vähän isommalla mittakaavalla.. Semana Santan juhliminen aloitetaan jo sunnuntaina, mutta tärkeimmät päivät ajoittuvat viikon loppupuolelle, torstaista eteenpäin. Viikkoa juhlitaan muun muassa erilaisilla kulkueilla (procesiones), joiden avulla käydään siis läpi Jeesuksen kärsimyshistoria ylösnousemukseen saakka. Kulkueissa voi nähdä veljeskuntien eri värisiä pukuja, jotka monien silmissä (myös minun) muistuttavat Ku Klux Klanin huppupäisiä kannattajia. Todellisuudessa puvut kuvastavat nasaretilaisia (nazarenos). Kulkueissa näkee myös kannettavan raskaita "patsaita" eli tronoja. Kyseiset kapistukset voivat painaa useita tonneja ja niiden kantajaksi pääseminen on katolilaisille suuri saavutus. Osa kantajista taittaa matkansa paljain jaloin, mikäli kulkue ylipäänsä saadaan liikkeelle. Ongelmana on nimittäin sää. Useimmiten pääsiäisen aikaan Sevillassa sataa vettä, eikä arvokkaita tronoja lasketa silloin ulos.. Muita merkittäviä tapahtumia kulkueiden lisäksi ovat Sevillassa vuosittain järjestettävä kärsimysnäytelmä ja kiirastorstain vastainen yö (madrugada = aamuyö), jolloin Espanjassa armahdetaan joitain vankeja..
Toisella oli jo vähän väsy..
Minun pääsiäisviikkoni alkoi vasta tiistaina, kun todellisuus iski vasten kasvoja. Menin Barcelonasta saapuvaa ystävääni bussipysäkille vastaan, josta jatkoimme suoraan nähtävyyksien pariin. Matkaamme kuitenkin hidasti kerran jos toisenkin katoliset kulkueet, joiden takia suurimmat kävelykadut oli suljettu.
Ihastuin noihin huntuihin.. ^^
Ystäväni N viipyi luonani tiistaista perjantaiaamuun ja täytyy myöntää, että oli ihan mielettömän mukavaa viettää juurikin tämä viikko hänen kanssaan. Kämppikseni kun tosiaan karkasivat keskiviikkoaamuna Marokkoon, joten olisin muutoin joutunut viettämään pääsiäisen "yksin".. Keskiviikkona kävimme tutustumassa Semana Santa -näyttelyyn, josta löytyi kuvia kyseisestä juhlasta vuosien takaa.. Löysin netistä saman kuvan, johon tykästyin kovin.. Kurkatkaapa tänne! :) Eikö olekin melko suloinen? :)
Pyrimme välttämään suurimmat ihmisruuhkat ja kiertelemään nähtävyyksiä mahdollisuuksien mukaan. Keskiviikkoiltana meille kuitenkin meinasi käydä hieman köpelösti.. Olimme käyneet syömässä Cien Montaditoksessa ja napanneet tämän jälkeen julkiset Sevici-pyörät allemme tarkoituksena lennähtää hetkessä seuraamaan flamenco-esitystä reilun kilometrin päähän.. Noh. Homma ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut, sillä jäimme jumiin väkimassan keskelle, joka oli tullut seuraamaan kulkuetta. Hädissäni yritin taluttaa pyörää ihmisjoukon läpi, mutta sain perääni vain vihaisia huutoja.. Lisäksi jouduin todistamaan epämiellyttävää (eikä minun mielestäni yhtään juhlahumuun sopivaa) käytöstä.. Ohitseni nimittäin yritti joku tummaihoinen nainen.. Hän sai osakseen paljon pahempaa kohtelua, sillä ihmiset alkoivat töniä häntä ja huusipa joku rasisti hänen peräänsä pienessä päässään keksimiään solvauksiakin. Mielialani laski tuon episodin jälkeen, eikä kulkueiden perässä juokseminen kiinnostanut enää tippaakaan..
Tuleeko muille mieleen
tästä Kalkaros?
Loppuviikko/-pääsiäinen menikin sitten suht rauhallisesti, kun vältin ulkoilua kulkueiden aikaan ja pistin nokkani ulos vain ruuanhankintaa ja illanviettoa varten. Mainittakoon vielä, että nyt petti Alcampo (naapurissa pönöttävä supermarket) minut pahemman kerran.. Löysin kyseisestä puljusta vain järkyttävän kalliita Kindereitä! Minähän en tähän riistoon alennu. Munatta meni tämä pääsiäinen! :'( Mites teillä muilla?
Lähdin lauantaina ystävieni kanssa We Love Spainin järjestämälle reissulle Portugaliin. Maassa on kaiken kaikkiaan yli 10,7 miljoonaa asukasta ja se on Manner-Euroopan läntisin maa. Reissulle en kuitenkaan ollut ehtinyt luoda sen kummempia odotuksia, mutta tottakai bikinit polttelivat jo laukunpohjalla.. Olisihan se kiva heittää kolmeksi päiväksi levyksi biitsille ja olla vaan!
Matkaan lähdettiin vauhdikkaasti aamukymmeneltä huolimatta siitä, että ystäväni onnistui nukkumaan pommiin.. Kymmenen minuutin varoitusaika riitti ja hän ehti mukaan. Bussimatka sujui rattoisasti ja parin tunnin kuluttua saavuimmekin jo kohteeseen eli Albufeiraan. Kyseisen kunta sijaitsee Algarven alueella Portugalin etelärannikolla. Vaikka olenkin jo kertaalleen nähnyt Albufeiran rannan, odotin innolla sinne pääsyä.. Valitettavasti sää ei kuitenkaan suosinut meitä ja aurinkoa näkyi vain pilkahdus. Tyydyimmekin siis ruokailemaan meksikolaisessa ravintolassa jonka jälkeen päädyimme kiertelemään kaupungin pikkukujia.
Katso mitä löysin kaupasta! <3
Ensimmäinen havainto brittituristeista tehty.. Illan hämärtyessä vanhaa alkoi väsyttää ja silloin kun toiset lähtivät illanviettoon, minä ja ystäväni kipitimme ruokakauppaan.. Ruokailun jälkeen kellahdin väsyneenä sängynpohjalle ja otin määränpääksi otin unimaan. Sunnuntaiaamuna kellon soidessa olin äärettömän tyytyväinen edellisillan päätökseeni olla lähtemättä humpalle. Toinen huonetoverini näytti sen verran kärsivältä, että nostan kyllä hattua miten herra sai itsensä liikkeelle..
Cabo São Vicenten majakka
Hyppäsimme bussiin ja käänsimme keulan kohti Cabo de São Vicenteä, Manner-Euroopan lounaisinta paikkaa. Muinaiset roomalaiset pitivät kyseistä paikkaa maagisena, sillä auringonlasku oli siellä suurempi kuin missään muualla.He uskoivat auringon uppoavan kyseisessä paikassa mereen samalla merkiten heidän maailmansa reunan. Sateesta huolimatta paikka lumosi minut ja olisin voinut olla siellä pidempäänkin..
Maailman reunalla
Matka kuitenkin jatkui ja seuraavana vuorossa oli Lagos, joka on yksi turistien eniten suosima paikka Algarvessa sekä koko Portugalissa. Praia da Dona Ana´lle (Dona Ana Beach) päästyämme ymmärsin syyn. Kirkas merivesi ja upeat kalliot suorastaan kutsuivat luokseen. Sateen vuoksi matkamme kuitenkin jatkui, enkä päässyt heittämään vieläkään talviturkkiani (hyvä vain, sillä olen jo nyt pahemman kerran vilustunut)!
Lagos
Kamera täynnä ihania muistoja lähdimme takaisin hotellille, jossa alkoikin valmistautuminen illan rientoihin. Eihän se nyt käy päinsä, että lähdetään Portugaliin eikä sitten edes käydä yössä. Hieman väkipakolla aloimme siis ystäväni kanssa laittautua eikä aikaakaan kun sompailimmekin jo Albufeiran yökerhojen väliä. Valinnanvaraa löytyi ja sehän meille sopi. Päädyimme ensin baariin, jossa oli livebändi soittamassa. Tunnelma oli hilpeä ja sitä nostatti entisestään kaksimetrin hassun hauska portsari, joka kävi kutittelemassa huomaamattomasti ihmisiä jollain kissanlelun näköisen huiskalla.
Magnersien ääreltä siirryttiin jatkamaan iltaa hieman erilaiseen ravintolaan.. Nimittäin strippiklubille. Toivottomana maailmanparantajana esitin kiperiä kysymyksiä eräälle stripparille, joka viihtyi seurassamme lähes koko illan. Jostain syystä minua kiinnostaa, miten kyseiset viihdyttäjät näkevät elämänsä ja ovatko he onnellisia. Napsinhan toki muutaman kuvan (ja videon), mutta jääköön ne nyt omiin arkistoihini.. En viitsi enää enempää esineellistää kyseistä mieshenkilöä, hän kun vaikutti kuitenkin ihan inhimilliseltä. Illan päätteeksi pihistimme taksin suhteen ja päätimme kävellä hotellille.
Tavira
Aamulla oli mukava herätä ilman krapulaa. Check-outin jälkeen hyppäsimme bussiin ja lähdimme matkanjärjestäjän päätöksestä tutustumaan vielä yhteen kaupunkiin, sillä sää ei sallinut meitä vieläkään rannalle. Extrana pääsimmekin sitten tutustumaan ihanaan idylliseen pikkukaupunkiin, Taviraan. Kyseinen kaupunki kärsi muiden Algarven kaupunkien tavoin 1755 maanjärjistyksestä, joka tuhosi käytännössä kaikki sen rakennukset. Ponte Romana (Roman Bridge) yhdistää Gilão-joen jakaman kaupungin kaksi osaa toisiinsa.
Ponte Romana, Tavira
Tavirasta matka jatkui kotiin, Sevillaan. Vaikkakin kulutin reissun aikana rahojeni lisäksi lähes täyden yskänlääkepullon ja yhden jos toisenkin ibuprofeiinin, jäi matkasta hyvät muistot. Ehkäpä joku päivä palaan Portugaliin. :)
Tässäpä vielä loppuun alkuviikon käynnistäjäksi Michel Teló.. :)
Feria-alueelle on pystytetty viikon ajaksi "telttoja" eli casetoja, joista suurin osa on yksityisiä eikä sisään ole asiaa ilman kutsua. Vähemmän tärkeille ihmisille (ja esim meille "turisteille") on kuitenkin pystytetty muutama julkinen caseta, jonne voi maallikkokin mennä tutustumaan tanssin juoman ihmeelliseen maailmaan. Ferian tyypillinen juoma, rebujito on varsin petollista ainetta, joka vie helposti jopa kokeneemman suomalaisenkin (enkä nyt siis puhu itsestäni) huonoon kuntoon. Juoma maistuu lähes limsalta, mutta on todella äkäistä ja kilahtaa hattuun huomaamatta.
