Gran Canaria

Yleensähän ihmiset lähtevät lomailemaan viikoksi tai kahdeksi ja saattavat jossain vaiheessa eksyä myöhemmin ulkomaille –syystä tai toisesta – asumaan.. Minä, maalaistollo, toteutin asiat vastakkaisessa järjestyksessä. Nyt, kun elämäni on Sevillassa jo ”arkea”, päätin piristää itseäni 4 päivän pikalomalla - kohteena Gran Canaria. Yksi parhaimmista ystävistäni, M työskentelee tällä hetkellä kyseisellä saarella ja tämän vuoksi minun ei tarvinnut järjestää itselleni lentojen lisäksi hostellia tms..

Perjantaiaamu valkeni jännittyneissä merkeissä ja tämän tytön puntit tutisivat talsiessani käsimatkatavaroiden kanssa kohti bussipysäkkiä. Muutama muukin oli päättänyt lähteä samaan aikaan lomalle, sillä lentokentälle menevä bussi täyttyi hetkessä. Saavuin kentälle hyvissä ajoin, joten myöhästymisestä ei ollut pelkoa. Turvatarkastuksessakaan ei tarvinnut sen kummemmin sooloilla, vaan homma sujui aiemmasta panikoinnistani huolimatta hyvin. Olin ensimmäisten joukossa jonottamassa koneeseen, joten pääsin myös valitsemaan itselleni mieluisan paikan. Tuntui hyvältä istua alas ja huokaista helpotuksesta. Kaikki oli sujunut tähän asti hyvin ja olin toista kertaa elämässäni lentokoneessa – tällä kertaa kuitenkin yksin. Kahden tunnin lentomatkan aikana ehdin kuvata maisemia, kuin turisti konsanaan ja ottaa myös pienet torkut. Laskeuduttuamme Las Palmasin kentälle vastassani oli M. Oli todella ihanaa nähdä hänet pitkästä aikaa! M oli tehnyt hieman erikoisjärjestelyitä, joten pääsin turistibussin kyydissä M:n kanssa itse kohteeseen. Kuulumisten vaihdon ja pikaisen välipalan jälkeen M lähti jatkamaan töitä ja vei minut Melonerakseen rannalle. Tarkoituksenihan oli ottaa kunnon rusketus. 

Rannalle päästyäni tuuli oli kuitenkin yltynyt niin kovaksi, etten kehdannut edes ajatella vaatteiden vähentämistä. Niinpä päädyin vain kuvaamaan vähän nähtävyyksiä ja kiertelemään eräässä ostoskeskuksessa. Aikomuksenanihan ei ollut ostaa mitään, mutta tottakai matkaani lähti muutama turhake. M:n päästyä töistä, liityimme hänen työkavereidensa seurueeseen viettämään yhden työntekijän läksiäisiä Greek Village nimiseen kreikkalaiseen ravintolaan. Täytyy myöntää, että Gyros de Pollo oli täydellinen valinta. Kummut täynnä siirryimme M:n kanssa vielä yöhön.

Ilta oli muutoin erittäinkin onnistunut, mutta eksyimme johonkin minibaariin.. Kyseisen baarin omistaja oli joku todella vähä-älyinen suomalaismies, joka yritti väkisin ”suukottaa” minua suulle.. Kun sitten tein kohteliaasti väistöliikkeen, äijä tarrasi takataskustani kiinni. Tässä vaiheessa näin punaista ja käskin häntä painumaan helvettiin.. Tyyppi ei uskonut, jolloin hänen ystävänsä yritti puhua tyypille järkeä. Ei onnistunut, joten ilmoitin miehen saavan maistaa avokämmentä. Ystävä nyökkäsi myöntävästi, mutta baarimikko oli asiasta toista mieltä – joten poistuin paikalta TODELLA kiukkuisena.. Siinä samassa joku tarrasi minua kädestä, jolloin käännyin ja vedin sievästi tyyppiä vasemmalle poskelle (avokämmenellä). Tyyppi piti edelleen kädestäni kiinni, joten toistin saman toiselle poskelle ja samalla annoin hieman vauhtia tönäisemällä häntä vatsaan.. Tyyppi heilahti nurin (taakse osunut sohva edesauttoi tapahtumaa) ja minä jatkoin tyytyväisenä matkaani. (Tähän väliin huomautan, että perääni juossut tyyppi olikin omistajan kaveri joka oli juossut pahoittelemaan tapahtunutta.. Mutta enhän minä sitä siinä mielentilassa jaksanut kuunnella..*hups..) Noo shit happens.. Muutaman yökerhon jälkeen hurautimmekin sitten taksilla nukkumaan.  Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin onnistunut!

Lauantai alkoikin sitten hieman hitaammin… Saimme revittyä itsemme liikkeelle vasta illalla, jolloin otimme suunnaksi Wok Buffet nimisen ravintolan. (Suosittelen kyseistä ravintolaa enemmän kuin lämpimästi kaikille aasialaista ruokaa rakastaville!) Ruokavaihtoehtoja oli niin paljon, että vaadittiin todellakin päättäväisyyttä maistaa kaikkea mitä tarjolla oli.. (Mitä veikkaatte, lihonkohan mä täällä vaihdossa?) :D Aterioinnin jälkeen olimme molemmat niin kaikkemme antaneita, että ajatus liikkumisesta tuntui mahdottomalta. Otimme M:n asunnolla vielä pienet ruokalevot. Illan mittaa yöelämään lähtö alkoi tuntua jälleen hyvältä idealta, joten kaivoimme puuterihuiskut ja huulipunat esiin – taas mentiin! Tällä kertaa en lyönyt ketään (edes avokämmenellä) ja käyttäydyin muutoinkin lähes aikuismaisesti, sillä alkoholi ei maistunut enää yhtä hyvältä edellisiltaan verrattuna. Naurua kuitenkin riitti ja jälleen yökerhojen pitkät aukioloajat veivät jopa meistä armottomista bilehileistä voimat.

Sunnuntaipäivänä päätimme kokeilla uudelleen rantailua, mutta se sujui jälleen yhtä huonolla menestyksellä kuin aiemmin.. Playa del Inglésin rannalla alkoi tuulla niin kovaa, että hiekkaa olivat suu ja korvat täynnä.. Niinpä luovutimme ja lähdimme lounaalle italialaiseen ravintolaan (jälleen kerran ruoka oli maittavaa ja sitä oli riittävästi). Syötyämme itsemme ratkeamispisteeseen, lähdimme kiertelemään rannan läheisyydessä. Lopulta päädyimme kokeilemaan FishSpa’ta. Voin kertoa, että kun kymmenet pikkukalat aterioivat jalkojesi iholla, et tiedä itkisitkö vai nauraisitko.. Minä valitsin vaihtoehdon C ja kiljahtelen kauhuissani kun nuo turkkilaiset pienet fisut kutittelivat jaloissani.

Kokemus oli äärimmäisen omituinen, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen! Maksoimme molemmat 7 euroa, jotta kalat pääsivät aterioimaan. Yhtä kokemusta rikkaampina lähdimme viettämään siestaa M:n luo. Lomailu on raskasta, joten kun olimme levänneet tarpeeksi, lähdimme jälleen syömään. Tällä kertaa M vei minut Las Camelias nimiseen buffet ravintolaan, jossa pääsi jälleen lähemmäs isoksi kasvamista.. Äärimmäisen hyvä lopetus hauskalle päivälle!

Eilen ehdimme vielä käydä M:n kanssa aamupalalla, jonka jälkeen M kiirehti töihin ja minä suuntasin vielä pariksi tunniksi ostoskeskukseen kuluttamaan aikaani. Koko reissulta matkaani tarttui vain muutama matkamuisto, joten olen varsin ylpeä itsestäni että pystyin vastustamaan kaikkia kiusauksia. M kävi vielä heittämässä minut kentälle ja niin alkoi kotimatka (lienee sanomattakin selvää, että enhän minä mitään rusketusta ehtinyt hankkia..) . Taisin rakastua Sevillaan, sillä ylhäältä katsottuna koko kaupunki näytti todella kauniilta kaikkine valoineen.. <3

Reissussa rähjääntynyt ja ainakin 5 kiloa lihonut matkustaja saapui kotiin ennen iltakymmentä. Tyyny asettui pään alle ehkä paremmin kuin koskaan ja uni tuli varsin pian.. Besos!

Ihana alkuviikko..

Piti ihan tarkistaa, että mitä sitä on tullut viimeksi kirjoitettua tänne.. Alakerran mumman verhot on siis nyt kuitenkin mitä ilmeisimmin kuivaneet, kun rouvaa ei ole oven taakse ilmestynyt. :)

Kämppikseni R lähti ystävineen maanantai-iltana reissuun, joten minä jäin itsekseni "pitämään huushollista huolta".. Tämä viikko on espanjalaisen ystävämme mukaan jonkinlainen lomaviikko, joten nyt kun minun ei tarvinnut keskittyä opiskeluun (senkään vertaa mitä olen tähän asti keskittynyt) päätin rentoutua. Maanantaina käveleskelin 4,5 kilometrin matkan salille ja vedin siellä reilun 1,5h kuntosalitreenin, jonka jälkeen käveleskelin takaisin kämpille.. Ihana kiireetön fiilis!

Tiistaina nukuin pitkään ja sain ainoastaan aikaiseksi lähdettyä ystäväni S:n kanssa spinning-tunnille. Kroppa kiitti jälleen. Läksin salilta kiireen vilkkaa kotiin, sillä olimme lähdössä S:n ja hänen tuttaviensa kanssa vielä tapaksille ja siitä baariin. Saavuttuamme hieman myöhässä paikalle, suurinosa porukasta oli ehtinyt jo syödä, joten nautiskelin kahdesta tilaamastani tapaslautasesta yksikseni. (Suosittelen lämpimästi tilaamaan yhtenä osana tapasta Patatas / Papas Bravas, eli paistettuja perunoita tulisella kastikkeella.. maksaa about 3e) Ruokailun jälkeen suuntasimme vielä erääseen pieneen baariin (vai miksiköhän sitä nyt kutsuisin), jonka jälkeen lähdin talsimaan kotiin.. Keskiviikko meni laiskotellen, enkä saanut mitään ihmeellistä aikaan.. Heräsinkin vasta neljältä..

Tänään en myöskään jaksanut lähteä salille, vaan kulutin aikani pähkäillen mitä otan mukaan GRAN CANARIALLE (jonne HUOMENNA suuntaan)!! Kävin punnitsemassa käsimatkatavaralaukkuni ja yllätyin iloisesti kun vaaka näytti 7,5kiloa.. Voin siis ehkä ostaa jotain kivaa itselleni.. ;) Illalla suuntasin ystäväni S:n luo. S oli neuvotellut meille eräältä urheiluhierojalta tarjouksen, josta en luonnollisestikaan pystynyt kieltäytymään. Tunnin hieronnan jälkeen sain vielä kaksi akupunktioneulaa niskaani.. Niiden ja hieronnan jälkeen olo oli vallan mainio.. Vaikkakin hieman hutera. =)

Tällä viikolla kaikki on siis mennyt varsin loistavasti! Vielä on kuitenkin viikkoa jäljellä ja veikkaan, että neljän päivän reissun aikana ehtii jälleen sattua ja tapahtua myös Playa del Inglésissä.. ;) Besos! xx

Alakerran mumman verhot

Heräsin tänä aamuna alakerran naapurin kälätykseen ja kuulin kun R, yritti pysyä kärryillä mumman puhetulvassa.. Puhe kantautui sen verran selvästi huoneeseeni, että sain heti aamutuimaan (ennen sängystä nousemista) kuulla meillä olevan joku ongelma. VOI VITTU. Siinä oli ensimmäinen ajatus. R kävi mumman kanssa alakerrassa ja palattuaan hän tuli kertomaan, että meidän asunnosta on valunut vedet (?) läpi seuraavaan kerrokseen ja nyt mumma kuivailee siellä mopin kanssa lattioita.. No, ei muuta kuin vessaan katsomaan mistä on kyse ja syy selvisi. Vessanpöntön putki oli tiputtanut ilmeisesti jo pidemmän aikaa vettä lattialle.. Tätä emme tietenkään olleet huomanneet, koska lattia kaartuu siten ettei oma lattiamme kastu ja lattia nyt kastuu suihkunkin jälkeen.. Kävin itsekin kurkkaamassa tilanteen, eikä se mielestäni kovin pahalta näyttänyt, vaikka verhot olivatkin tietysti kastuneet ja asunto haiskahti tunkkaiselle.. *irvistys*

Voi elämän kevät. Lähetin kiinteistönvälittäjälle viestin ja kun vastausta ei kuulunut soitin. Puhelin soi, mutta yllätys - kukaan ei vastannut. Toisella kerralla rohkaisin mieleni ja pälpätin "espanjaksi" vastaajaan viestin. Kuunteleekohan ne sitä yt repeatilla ja nauraa, kun päivä käy liian raskaaksi? No, kiinteistönvälittäjä ilmoitti, että asia hoidetaan ja otti puhelinnumeroni. Hetken päästä sainkin viestin, että kolmen tunnin sisällä joku tulee korjaamaan vessanpönttömme. Ei muuta kuin kotiin nököttämään ja odottamaan. 

Loppujen lopuksi korjaaja sitten tulikin - 6 tunnin päästä viestistä. Tässä välissä ehdin hyvin ottaa nokoset ja R lähti kaupunkiin. Mitäpä täällä kahta tarvii vahtimaan yhtä pönttöä. Ukkeli tuli asuntoomme työkalupakkinsa kanssa ja minä esitin jälleen samat ulkoa opetellut lauseet. "Esta mañana nuestra vecina de abajo me dije que hay MUCHA AGUA en el apartamento de ella. Es posible que tu vas conmigo y explicas para ella que has pasado? Ella estaba muy enfadada..". (Tänä aamuna alakerran naapurimme sanoi minulle (näin on helpompi ilmaista asia) että hänen asunnossaan on PALJON VETTÄ. Onko mahdollista, että tulet kanssani selittämään hänelle, mitä on tapahtunut? Hän oli todella vihainen...)

Mies oli oikein myötätuntoinen ja lähti selittämään tilannetta mummalle. No, joku oli auttanut mummaa sen verran, että seinän vierestä oli siirretty kaappi pois.. SILLOIN näin tilanteen todellisen laidan.. Koko helkkarin seinä näytti varsin kärsineeltä ja oli kovin kupruilla.. Mumman makuuhuoneessa haisi home. Onko tämä enää todellista??? AINA, kun kuvittelen että NYT ei enää voi mitään tapahtua... Voiko tässä pelissä luovuttaa? Onko tämä koko helkkarin blogi joku huonoa onnea tuottava mantra? Pitäiskö mun lopettaa kirjoittaminen?

...Te kaikki tiedätte vastauksen. Minä en luovuta, katson pelin loppuun vaikka mikä olisi. Mitä nyt enää voisi sattua? (Ai niin, miten olisi vaikkapa talouskriisi?)

Besos!

PS. Mulla on ollu elohiiri silmässä jonku 7 tuntia.. Jos tää jatkuu huomenna, nii kipitän apteekkiin selvittämään onko magnesium myös reseptilääke kuten kalsiumtabletit *nauraa 

Pyöräilyä...

Lähdettiin tyttöjen kanssa Starbucksiin.. Otimme paljon hehkuttamani Sevici-pyörät, joilla kulkeminen on siis lähes ilmaista ja muutenkin niin kätevää.... Noh. Ensinnäkin emme meinanneet millään löytää hyviä pyöriä, mutta sitten kun vihdoin löysimme kaksi toimivaa lähdimme sotkemaan niillä kohti keskustaa.. Homma meni muuten ihan niin kuin pitkin, mutta jossain vaiheessa nauroin R:lle, että nyt kuuluu hassuja ääniä mun pyörästä..

Parit liikennevalot meni ihan hyvin, mutta sitten tulikin ongelmia.. Täällä on siis vihreällä merkityt pyörätiet ja ylittäessäni autotietä vähän vauhdikkaammin suunnittelin jarruttavani, jotta saisin käännettyä pyörän jyrkästi oikealle (jonne pyörätie siis jatkui).... Jarrutin. Tai no. Painoin käsijarruja, mutta kappas vaan, ne olivatkin lakanneet toimimasta! Ei siinä muuten mitään, mutta syy miksi pyörätie kaartoi jyrkästi oikeaan oli... varsin tukeva puu pyörätielle sopivimmalla paikalla. Ehdin päästää kauhunhuudahduksen ja tehdä kaikille kuuloetäisyydellä oleville selväksi, etten enää hallinnut menopeliäni. Minä ja pyörä jatkoimme suoraan päin puuta. Hetken aikaa hoipuin pystyssä, mutta perseelleenhän siinä loppujen lopuksi päädyttiin.. Nice! Edessämme kävellyt pariskunta katsoi minua ehkä hieman huvittuneena, mutta kuitenkin kohteliaan huolestuneella ilmeellä samaan aikaan kun mies auttoi pyöräni ylös. 

Ei muuta tällä kertaa.. Ai niin.. R huomautti, että joku olisi saattanut luulla että alkoholilla oli osuutta asiaan, MUTTA kello oli puoli neljä iltapäivällä ja toisekseen kyseessä olin minä - joka ei tarvitse alkoholia ajaakseen päin puuta.

Meidän äiti tekee parempaa ruokaa ku Teidän äiti!

Kiitos äiti ja isä <3

Mun pitäis varmaan kertoa teille jälleen, miten viikko on sujunut.. Oon istunut peiton ja viltin sisässä lähes koko alkuviikon, koska oon (TAAS) vilustunu! Tämä toivottavasti todistaa sen, ettei täällä ole mikään helle enää vaikka lämpömittarit näyttääkin about +15 astetta... Suomessahan en käytä koskaan villasukkia ja harvoin viitsin kämpilläkään pukeutua shortseja ja t-paitaa lämpimämpiin vaatteisiin.. Täällä, Espanjassa sen sijaan.. Mulla on villasukat, pitkähihainen ja huppari tai villapaita ja tietysti jotku kollarit. Tulis jos kesä ja älyttömän kuuma.. Nuhanenän sairastaminen sai kuitenkin aivan uusia ulottuvuuksia, kun postimies toi ovelle paketin, joka sisälsi 3 Pandan suklaalevyä, 36 annospussia Elovenan puuroa ja tietysti villasukat.. <3 Ei tunnu enää yhtään niin kurjalta..

Kaikki tietää miltä kuollut kala näyttää,
joten tässä niitä muita annokseen kuuluvia

Käytiin J:n kanssa tiistaina syömässä sushia. Kokemus oli minulle täysin vieras, joten tilattiin J:n kanssa samanlaiset Talon annokset (Menu de la Casa), joihin kuului: misokeitto, salaatti, minirullat, sashimia, sushia, paistettu riisi, jälkiruoka (kolme eri vaihtoehtoa, joista arvoin kuulemani perusteella yhden) eli minun tapauksessani jonkinlainen vanukas? Lisäksi nautiskelimme sakea (lämpinä) ja kokista.. En ollut ehtinyt miettiä asiaa sen kummemmin, mutta pöytään istuessani tajusin että minun olisi turha pyydellä haarukkaa ja veistä... Ei auttanut kuin ottaa puikot käteen ja yrittää sohia niillä ruuan suuntaan.. Kerroin J:lle kuulleeni jostain, ettei japanilaisia saisi katsoa silmiin.. J kauhistui asiaa sen verran pahasti (tässä vaiheessa hän tosiaan oli katsonut jo molempia tarjoilijoita silmiin), että surffaili loppuajan kännykällään googlessa etsien meille ohjeita, kuinka selvitä japanilaisesta ravintolasta elävänä.

Vanukas (?)

Ruokaa tuli pöytään melko tappavaa tahtia, enkä edes minä - pikaruokaravintoloihin tottunut - pysynyt tahdissa. Johtuen (hieman) stressaavasta ympäristöstä, söin myös soijakastikkeessa pyöriteltyjä sienivartaita.. Olin tuossa vaiheessa vielä siinä uskossa, että jaksaisin syödä kaiken mitä eteeni kannetaan kunhan vain pääsisin mahdollisimman nopeasti ulos kyseisestä paikasta.. Pikku hiljaa totuus alkoi valjeta, kun sushi ja sashimi vihdoin saapuivat.. Ensimmäinen kalanpala keihästettynä kitaan, pikku yökkäysrefleksi perään ja nielaisu. Alas meni, mutta ei ollut meikäläisen juttu. Tuli väkisinkin mieleen lapsuusajat, kun istuin järven rannalla katsomassa kalanperkaamista.... Ne muistot eivät kuulu niihin kaikkein rakkaimpiin... Päätin jättää nuo epämääräiset yksittäiset kalaköntit tarjoiluvadilleen ja maistella sushia ja sashimia, joiden kala näytti mielestäni terveemmän väriseltä. Meni alas, mutta ei edelleenkään ole meikäläisen juttu.. Täytyy kuitenkin kehua menun muita ruokia, jotka olivat oikeinkin hyviä.. :) Loppuun vielä pähkäiltiin, että jätetäänkö tippiä vai ei. Päädyttiin pitämään vaihtorahat itsellämme, kun J:n löytämä etiketti kehotti suoranaisesti välttämään tipin jättämistä. Arigato ja näkemiin.


Pikku vinkkinä muille ensikertalaisille (lähteenä Sushikeisarin Etiketti, http://www.sushikeisari.fi).. omat huomioni lihavoitu... ;)

• Älä koskaan tarjoile ruokaa jollekin toiselle puikoilla. Puikkojen käyttäminen tarjoiltaessa rinnastetaan japanilaisessa kulttuurissa poltetun omaisen ruumiin luiden siirtämiseen. Jos ruokaa pitää jakaa, on lähetettävä lautanen vastaanottajalle. Oli onneksi siinä omassakin annoksessa syömistä, ettei tehty tätä virhettä... 

• Jos ruokaa otetaan yhteiseltä lautaselta (kuten yllä selostetussa tilanteessa), käytetään puikkojen paksumpaa päätä, ei siis ohuempaa päätä, joka on ollut suussa. Hah! Tämä mekin hoksattiin lukea..

• Annospalaa ei koskaan saa purra osittain ja laittaa loppua lautaselle takaisin. Kun annospala on puikoissa, on se syötävä kokonaan. Anteeksi nyt vaan, mutta mulla ei ainakaan oo niin iso suu, että saisin koko Nemon kerralla alas!

• Kun ruokailija ei käytä puikkoja, hän asettaa ne eteensä yhdensuuntaisesti sushi-tiskin reunan kanssa niin, että ohuet päät ovat hashi oki -astiassa. Puikkoja ei koskaan saa asettaa suoraan tiskille. Hmm.. jostain luettiin, että ohuempien päiden pitäis sojottaa vasemmalle joten sillä ohjeella mentiin.. ja luojan kiitos, istuttiin omassa pöydässä eikä missään tiskillä kaiken kansan ihmeteltävänä!

• Riisiä ei koskaan saa jättää. Ruuan jättämistä yleensäkin pidetään epäkohteliaana eleenä, mutta ennen kaikkea riisin jättäminen on epäkohteliasta. Jos se kuppi tuodaan viimeisenä (ja oot sitä ennen kauhonu rystyset valkosina puikoilla lähes kaiken muun suuta kohti), niin kyllä sitä vaan saa jättää.. jos ei halua kantaa mua takaovesta!

• Sushi bar -ravintoloissa ei koskaan pidä tupakoida, koska tupakointi pilaa ja vääristää kalojen herkullisen aromin myös muiden ruokailijoiden osalta. Monissa sushi baareissa varsinkin Euroopassa ja Yhdysvalloissa on tuhkakupit, mutta tuhkakupin käyttö voidaan rinnastaa kokin työnlaadun hylkäämiseen. En tupakoi, mutta saanen silti epäillä ohjeessa käytettyä "kalojen herkullisen aromin" ilmaisun todenperäisyyttä..

• Kokki ei koskaan käsittele rahoja, eikä siis myöskään kirjoita laskua ja ota maksua. Joku muu ravintolan henkilökunnasta hoitaa maksuun liittyvät asiat. Ruokaa käsittelevät henkilöt eivät koskaan koske rahaan töissä.

• Sushi bar -ravintolassa ei saa pyytää veistä, sillä tämä tarkoittaisi, että ruoka on niin sitkeää ettei sitä muuten saa syödyksi. Mites toi haarukka? 

• Soijakastikkeesta ei saa tehdä wasabi-keittoa! Sushi-kokit hätkähtävät tätä usein amerikkalaista tapaa. Wasabi halvaannuttaa kitalaen ja täten peittää raakana syötävän kalan hienot aromit. Olihan se tulista, mut miksen tajunnu, että sillä pääsee tosta kalan perkaamismielikuvasta eroon!?

• Useimmat länsimaalaiset syövät sushia kastamalla palan riisipuoli alaspäin soijakastikkeeseen niin että soija imeytyy riisiin. Sitten samaiset henkilöt ihmettelevät miksi sushi hajoaa matkalla soijasta suuhun ja soijaan kastettu riisi sotkee kaikki paikat vaatteista tiskiin. Japanilaisilla ei yleensä ole näitä ongelmia, koska he tietävät että soijan pitää maustaa kala, ei riisiä. Niinpä sushi pitääkin kastaa soijaan riisipuoli ylöspäin ja sitten siirtää suuhun. Tätä J ei kertonutkaan, joten voinpa sitten joskus päteä tälläkin tiedolla jälkeenpäin. 

Pahoittelut vielä sushia rakastaville henkilöille (terkut M <3), mutta ei kaikki voi tykätä samoista asioista.. Eikä makuasioista voi tunnetustikaan kiistellä (MUTTA toki huonosta mausta voi huomauttaa)! ;)

Tänään olin muuten reipas ja kävin tekemässä kaks koetta, johon valmistauduin eilen täysin uuden taktiikan avulla.. Luin tunnin, nukuin pari tuntia, luin puol tuntia, nukuin tunnin, suunnittelin pikkujouluja vol 2 ja sen jälkeen luin pari tuntia.. Melkein liian tehokasta mulle. O.o

Kaikkea sitä...

Tiistaina marssimme kämppisteni kanssa uudelleen kiinteistönvälittäjämme puheille ja ilmoitimme, että asiat täytyy nyt hoitaa kuntoon. Kiinteistönvälittäjämme pahoitteli tilannetta ja kertoi tekevänsä kaikkensa ja että joku tulisi kyllä viiden jälkeen katsomaan asuntoamme. 

Ihme ja kumma viiden jälkeen ovemme takana seisoi kaksi virnistelevää miestä, kiinteistönvälittäjän kollega ja huoltomies. Tyypit marssivat sisälle ja korjaaja alkoi purkaa kaasulaitettamme aina vai pienempiin osiin kiinteistönvälittäjän kuvatessa toimia videolle.. Miehet poistuivat asunnostamme ja palasivat takaisin jonkun osan kanssa.. Aparaatti jäi vielä keskeneräiseksi kun huoltomies suuntasi korjaamaan vessanpönttöä, jonka siis olin jo omin pienin kätösin kertaalleen korjannut.. Jälleen tyyppi ilmoitti tarvitsevansa kaupasta osan.. Tässä vaiheessa otin puheeksi, että myös minun huoneen oven ripa tulisi luultavasti vaihtaa.. Korjaaja kävi ihmettelemässä tilannetta ja jälleen saatiin lisää videonpätkää. Kymmenisen minuutin kuluttua miehet olivat jälleen ovellamme, tällä kertaa mukanaan uusi oven ripa ja joku tiiviste vessaa varten.. J ilmoitti kiinteistönvälittäjälle, ettei saa vaihettua palanutta lamppua huoneessaan uuteen, koska se oli jostain syystä jumissa. Kiinteistönvälittäjä virnisteli hetken aikaa huvittuneena ja ilmeisesti oletti meidän olevan vain täysin tietämättömiä suomalaisia, jotka eivät tajua lampun kannassa olevia kierteitä.. Vaan niinpä irvisteli sekin ukko, kun lamppu ei irronnut. Miehille luontaisinta on tietysti käyttää voimaa, joten uusi irvistys ja vähän lisää voimaa. Napsahduksen jälkeen löysimme lampun polttimon lattialta, mutta kanta oli edelleen johdossa kiinni. Vinkkaus korjaajalle ja tämä kävi pelastamassa tilanteen ja palasi oven kimppuun. Hups heikkaa. Ripa, jonka miehet olivat juuri hankkineet, oli vääränlainen. Takaisin rappuun ja kauppaan. Täytyy myöntää, että kolmannen kauppareissun (ja neljänteen kerrokseen kapuamisen) jälkeen miehiä ei enää naurattanut. Kaikki saatiin kuitenkin korjattua ja kiinteistönvälittäjä kertoi, että asunnon omistaja on hidastava tekijä.. Hän ei kuulemma halua maksaa mitään, mikä on / menee rikki. Nyt siis selvisi syy videoille.. Kiinteistönvälittäjä joutui ottamaan ne todisteeksi hänelle... Joka tapauksessa, kahden ja puolen tunnin jälkeen asuntomme suurimmat viat oli korjattu! =)

Olen ollut tällä viikolla melko laiska koulun suhteen, mutta lupaan kunnostautua ensi viikolla kun tiedossa on kaksi välikoetta.. Kävimme kämppisteni kanssa keskiviikkoiltana katsomassa SICAB show'ta, josta olenkin hehkuttanut jo facebookissa tovin.. Otan kuitenkin kirjoittajana vapauden lisätä tänne videon show'n ensimmäisestä osasta (joka oli siis mielestäni paras), lukijana voit sitten itse valita painatko play-nappia vaiko et.  

Torstai-iltana lähdimme J:n kanssa leffaan. Valitsimme kahdesta originaalista Another Year -leffan, joka ei ollut mitenkään erikoinen.. Oli kuitenkin mukavaa ymmärtää pitkästä aikaa, mitä näyttelijät puhuivat.. Joten plussaa siitä! Leffan jälkeen lähdimme käväisemään yksillä.. No, kyllähän minut tietää... Joku tyyppi tuli kysymään meitä opastetulle baarikierrokselle. J halusi kotiin nukkumaan.. Minä sen sijaan päätin selvitä opastetussa laumassa itsekseni (päätöstäni tuki 5 drinkkilippua, joista jouduin maksamaan kokonaiset 10€). Päätös oli hyvä.. Tapasin aika paljon jenkkejä ja brittejä. Hauskaa oli (Ainakin luulen niin, sillä filmi on osittain poikki ja lumisadetta näkyy enemmän kuin kuvaa)..

Perjantai menikin sitten voiden enemmän tai vähemmän huonosti ja päänsärkyä potien.. Tein kuitenkin melkoisen tempun.. Lähdin nimittäin J:n kanssa IKEAAN ostamaan glögiä ja pipareita lauantain pikkujouluja varten. Reissu ei ollut niin paha, mitä aluksi olin pelännyt.. Ruotsalaiset lihapullat täyttivät mukavasti nälästä kurnivan vatsani ja tyytyväinen ilme palasi jälleen alkoholista pöhöttyneille kasvoilleni. Olimme sopineet käyvämme yhden saksalaisen tytön kanssa drinkeillä ja koska pahoinvoinnistani johtuen IKEAAN lähtömme oli viivästynyt, emme ehtineet käydä kämpillä vaihtamassa baarikuteita.. 

Kävelin siis J:n vieressä farkuissa ja nahkatakissa, kun yhtäkkiä joku saatanan idiootti läpsäisi minua takapuolelle. Tästäkös suomalainen vereni kiehahti ja käännyin samassa silmänräpäyksessä ympäri kirosin huutaen (en kiljuen, kuten useimmat naiset ehkä tekisivät) miehen alimpaan helvettiin (suomeksi) ja näytin sanojeni tehosteeksi kansainvälistä käsimerkkiä. Jätkä ei kääntynyt katsomaan, mutta tyypin kaveriporukka alkoi vislata minulle innoissaan. Sama tapahtui myös seuraavan kaveriporukan kanssa, jotka olivat nähneet kohtauksen. Täytyy opetella ulkoa nuo kirosanat myös espanjaksi, ettei varmasti jää tyypille epäselväksi mitä tarkoitan.. (Hijo de la grandisima puta, hijo de la gran puta, hijo de puta, hijo de la puta madre, coño, tu madre es puta y su coño lo disfruta).. Verenpaineeni tasaannuttua kävimme nauttimassa lasilliset viiniä ja palasimme kotiin keräämään voimia pikkujouluihin. 

Eilinen päivä sujui hyvin. Lukuunottamatta paria välikohtausta.. Kävimme J:n kanssa kaupassa ja siellä joku äijä kävi puhaltelemassa J:n niskaan.. En tiedä, millaista reaktiota mies toivoi, mutta J toivotti hänelle vain "fuck off".. Kävin myöhemmin itsekseni ostamassa tonttulakin läheisestä kiinakaupasta ja pääsinkin melkein kotiin asti ilman huutoja.. Joku about 80-vuotias (todennäköisesti jo impotentti) patu alkoi huudella minulle "puta, puta.." (=huora). Helvetin kivaa, että täällä siis arvostetaan naisia näin paljon. Huuhdoin kuitenkin vitutuksen alas glögillä ja elämä hymyili jälleen. Jatkoimme vielä johonkin savuiseen baariin yksille ja palasimme sieltä tyytyväisinä koteihimme unille. 

Tänä aamuna heräsin järkyttävään kurkkukipuun ja lihassärkyyn. Menihän tässä varmaan melkein kuukausi, kun viimeksi sairastin.. Buranapöhnässä näyttää tarinointi sujuvan varsin hyvin, sillä olen sanonut sanottavani. UGG.

ELÄMÄNI KUMMALLISIMMAT 24 TUNTIA.

Lähdin eilen illalla yksin katsomaan transukabareeta. Joo. Kyllä. Älkääkä kysykö miksi. Tuntui sillon vielä hyvältä idealta, kun oli niin tylsää. No. Pääsin baariin ajoissa (selvinpäin) ja tilasin punkkua. Istuskelin yksikseni pöydässä ja kattelin ihmisiä ympärilläni. Hetken päästä baariin tupsahti seitsemän homomiehen varsin kovaääninen ja huomiotaherättävä porukka.. Päättelin, että show ilmeisesti alkaa kohta. Kymmenisen minuutin odottelun jälkeen lavalle asteli pitkä solakka "nainen" kaikkien homomiesten aplodien ja takapuolelle taputtelujen saattelemana. "Naikkonen" lurautti nauhalta yhden oopperabiisin, jonka jälkeen pidettiin pieni tietovisa kolmen yleisöstä satunnaisesti valitun tyypin kesken. Visailussa ei itsessään ollut mitään ihmeellistä vaikka ilmeisen hauska esitys olikin (muiden naurunpyrskähdyksistä päätellen).. 

Tässä vaiheessa mua oli tullu iskemään kaks intialaispatua, joiden jutut ei herättäneet mussa toivottua hilpeyttä... Palkintojen jako vaiheessa viimeinen kilpailija sai ilokseen 3 aikuisviihdeleffaa. Joo. Ei siinä mitään, mutta "naisjuontaja" päätti laittaa yhden videon pyörimään. 

Tähän väliin totean niille jotka eivät sitä ole vielä tajunneet, etten ole ensimmäisenä hihittelemässä nurkassa tai kauhistelemassa monttu auki miten joku kehtaa tehdä jotain tuollaista.. 

MUTTA. Rajat ne on mullakin. Siinä vaiheessa kun ruudulle pamahtaa koira ja itseään räpläävä nainen, nousin ylös. Ihmisiä parveili oviaukossa, mutta jokainen tiesi, että nyt kannattaa väistyä edestä kun astelin ulos. Lähdin baarista taakseni katsomatta. Fetissinsä kullakin, mutta vittu eläimiin sekaantuminen on jo saatana sairasta. Jos jotain kiihottaa, niin tarjoudun saattamaan sinut ilomielin suljetulle osastolle.

Se siitä illasta sitten. AAMULLA kun heräsin ja ryömin silmät sikkuralla ylös sängystäni kohti vessaa, koin ikävän yllätyksen.. huoneeni ovi oli hajonnut ja jämähtänyt kiinni. Olin siis (jippijaijei) jumissa 1,5x3m huoneessani. Huusin sitten tytöt ihmettelemään ja tönimään ovea auki, mutta valitettavasti ovi ei liikahtanutkaan. J lähti hakemaan apua google translator-lapun kanssa naapurista.. Odottelin siinä sitten tovin (40min) facebookaten, kun en oikein aamujumppaakaan mahtunut tekemään, kunnes yläkerran naapuri, tyttöjen mukaan hillitön kaappi (itsehän en nähnyt kuin pään keittiön ikkunasta) yritti kaksi kertaa JUOSTA ovesta läpi - tuloksetta.. 

Jossain vaiheessa prinssi muuttui sammakoksi, sillä tilalle tuli tyypin veli (ei niin lihaksikas kaveri), joka irrotti ovestani ruuvit ja lähetti ruuvimeisselin minulle pyykkinarua pitkin sukassa. Tein oman osuuteni ja jälleen pistettiin sukka pyykkinarulle. Niks Naks ja simsalabim. Ovi aukesi. Hyökkäsin halaamaan sitä tyyppiä (mikä paljastui myöhemmin VIRHEEKSI) ja kiitin etten joutunut odottamaan TUNTIA pidempään... Lähdettiin sitten J:n kanssa juoksujalkaa kouluun ja koulusta suoraan kiinteistönvälittäjän luo selvittämään hieman asioita (hän siis toimii meidän ja omistajan välisenä kontaktihenkilönä).. Eukko kuunteli asiamme...

Meillä on rikki:

- Kaasulaite, jolla lämmitetään vesi (se on räjähtäny J:n käsille -> palaneet käsikarvat. Me ei myöskään saada lämmintä vettä tiskausta varten)

- Vessanpönttö (jonka minä vittu korjasin, ku ootettiin vastausta vaikka kuinka vitun kauan)

- Home suihkun katossa (J:llä on astma)

- Mun huoneen ovi, joka lukitsee itse itsensä vaikkei siinä ole edes lukkoa

- 2 muuta ovea, jotka ei pysy kiinni

- Ulko-ovi, jonka lukko pyörii tyhjää (eli ei päästä aina kämppään sisälle..)

- Lamppu J:n huoneen katossa, joka on palanu mutta jota ei saa irti katosta

- Tv

((Pesukone on nyt kunnossa. Vihdoin. 2,5 kk odotettiin, ku nää ei vittu saa mitään saatana aikaseksi.))

Eukko lupas, että meille tulee tyyppi käymään tänään klo 21 ja kattoo kaikki mitkä on rikki. JOO EIPÄ OO *ITTU NÄKYNY! J sai tekstiviestin, jossa oli ilmoitettu: meidän pitää maksaa kaikki, mikä on hajalla. HAISTAKAA NYT PASKA KOKO ESPANJA!! 

Tässä on vielä yks lisähöyste mukana, sillä ku tulin salilta (R oli tullu hetkeä aiemmin) ja avasin oven... Näin ekana sen tyypin, joka "pelasti" mut lukkojen takaa.. Tyyppi oli änkeny väkisin meidän kämppään. Eipä me sit voitu tehä muuta ku istua ja kuunnella ku se sepostaa jotain lähtee hakeen itselleen juotavaa ja tulee takasin.. Vihdoin tyyppi lähtee, mutta palaa 5 min kuluttua oven taakse (R on suihkussa).. Menin avaan ovea, mutten päästänyt sitä enää sisälle. Valehtelin sille, että mun poikaystävä odottaa alhaalla.. paiskasin oven perässäni kiinni ja lähdin juoksemaan.

Naurakaa vaan, mutta tää menee jo niin hulluksi, että perun ne puuro- ja suklaapaketti toivomukset. Tarviin tainnuttimen. 

Huomenna on hyvä päivä. Aloitan uuden harrastuksen. Tai ainakin hankin siihen välineet. Käyn ostamassa pesäpallomailan - palloa tuskin tarvii kovin kaukaa etsiä.

Turvallista?

Keskiviikkoni sujui koulun ja liikunnan parissa. Kävin ensin GAP (reisi-peppu-vatsa) -jumpassa ja sieltä vaihdoin vielä kevyelle spinning-tunnille. Kotiin pyöräiltyäni olo oli mitä mahtavin! Olin endorfiinipöllyissä vielä monta tuntia, eivätkä liikunnasta uupuneet lihakset häirinneet hyvän olon tunnettani. Tällaisia päiviä saisi olla useamminkin! :)

Heräsin tänään puoli yhdeksän aikaan ja sain kuulla kämppikseltäni, että meillä ei ehkä ole luentoja jonkun veroprotestin vuoksi.. Päätimme kuitenkin J:n kanssa lähteä vilkaisemaan josko meidän luentojamme ei olisi peruttu (sähköpostiin ei ainakaan ollut tullut mitään ilmoitusta).. Päästyämme perille saimme huomata, että ainakin Turismo y Finanzas -rakennus oli lukittu. Kipitimme kuitenkin tunnollisina toiseen rakennukseen, jossa tuntiemme oli määrä alkaa. Pääsimme sisään, mutta luentosalit oli jälleen lukossa. Miksei opiskelijoille voida tiedottaa sähköpostitse, jos jotain tällaista tapahtuu?? Täällä tarvii *elvetin hyvän puskaradion, jotta on perillä näistä jutuista.. *ÄRR*

Eipä siinä sitten, tranvialla (ratikka) ostamaan lisää postikortteja ja ruokaostoksille kauppaan.. Meneehän se päivä näinkin. Kotiin päästyämme aloin kokkailla J:n tiskatessa astioita.. Tai no.. J tosiaan yritti iskeä lämmintä vettä tulille, mutta hieman huonolla menestyksellä, sillä yhtäkkiä tunsin paineaallon niskassani ja J:n kiljaisun korvissani.. Juoksin ulos keittiöstä J perässäni. Kiljuimme (kyllä, näin teimme) ja tuijotimme toisiamme silmät suurina. J huutaa "mulla kärvähti käsikarvat!!" Ja toden totta, J:n käsikarvat olivat palaneet kaasun vuoksi sormista! Näin turvallinen tää meidän kyökki täällä Espanjassa on. Teretulemast vaan kokeileen!

Omnom

Kävin eilen kahdessakin jumpassa. Fitball-tunnin (mies)vetäjä oli harmikseni sairastunut ja häntä oli korvaamassa joku satutäti. Voin kertoa, että jumppa, jossa ehtii vilkuilemaan kelloa joka viiden minuutin välein, ei voi olla kovin tehokas. Totesin kämppikselleni muutaman kerran tunnin aikana, että mihin *elvetin satujumppaan me on tultu!? hypätään pallon päällä makaamaan! Uudestaan! Uudestaan! Uudestaan!

Hikoilusta ei ollut tietoakaan, joten hipsin vaivihkaa 10 min etuajassa tunnilta pois, jotta ehdin vielä Body Fitness-tunnille. Onneksi siellä oli tuttu ohjaaja, jonka tiesin pitävän kunnon tunnin - tosin niin tiesi moni muukin.. Pieneen saliin oli ahtautunut yli kolmekymmentä, enemmän tai vähemmän, innokasta harrastajaa. Olen ilmeisesti löytänyt sisäisen zen-tilani, sillä päätin olla käyttämättä kyynärpäätaktiikkaa painoja valitessani. Tämä johti siihen, että tulin valinneeksi itselleni hieman liian kevyet painot. No, pääsinpä ainakin seuraavana päivänä kivuttomasti sängystä ylös! 

Jumppailujen jälkeen huristelin bussilla (laiska kun olen) 4,5km matkan kotiin. Tortilloja nassuun, suihkuun ja nukkumaan.. Niin olin suunnitellut, mutta eräs kaverini ilmoitti olevansa menossa lähellämme sijaitsevaan KARAOKE-baariin (J:lle terveiset tässä vaiheessa, että kyllä täälläkin karaoke tunnetaan). No, suunnitelmiin muutos! 


Yövaatteet vaihtuivat rokkikuteisiin eikä aikaakaan kun löysin itseni kokeilemasta uutta pyöräkorttiani kämppikseni kanssa. (Kyllä vain, tilasimme 25 eurolla julkisen pyöräkortin!) Täytyy myöntää, että tuo lapsena opittu taito oli päässyt unohtumaan näiden muutamien kuukausien aikana ja kiitin ties kuinka monta kertaa itseäni siitä etten ollut nauttinut alkoholia ennen kyseistä ajo-operaatiota - sen verran mutkille mentiin jo muutenkin! Baari oli oikein viihtyisä ja tunnelmallinen ja sinne oli eksynyt paljon muitakin erasmus-opiskelijoita viettämään maanantai-iltaansa karaoken parissa. (Itsehän en laula, vaan kuuntelen sujuvasti muita.) Karaoken ohessa nautin kaksi alkoholiannosta ja kokeilin myös ensimmäistä kertaa elämässäni vesipiippua. Tässä vaiheessa voitte huokaista helpotuksesta.. Vesipiipussa ei ollut mitään laitonta, vaan tupakkaa. Täytyy kuitenkin myöntää, ettei tuo erikoinen harrastus ole minun juttuni. Ehkä sellaisen voisi kuitenkin hankkia hyllylle koristeeksi (=pölyttymään), mikäli matkalaukussa on kesäkuussa vielä moiselle kapistukselle tilaa!?

Huolimatta siitä, etten juonut paljoa eilen ja olin kotona jo kolmelta, on tämä päivä lähtenyt todella hitaasti käyntiin. Suomeksi sanottuna heräsin vasta viideltä. (ups..) ja ainut asia, mitä sain aikaiseksi.. kävin ostamassa itselleni ja kipeänä olevalle kämppikselleni J:lle sipsiä. Se siitä vähähiilarisesta? O.o Huomenna ryhdistäydyn ja käyn koulun jälkeen taas salilla!

Niin joo. Meillä loppu sitte taas kaasu. Onpa tosi jees. Huomenna mennään kaasukaupoille R:n kans, jotta saadaan taas suihku tulille ja ruoka kypsäksi! 

Hip hei.

Lihaskipua ja muuta mukavaa

Oon tosiaan ottanut tällä viikolla itseäni niskasta kiinni (jo oli aikakin) ja alkanut urheilla - maanantaina fitball, torstaina spinning ja perjantaina body fitness (vastaa suomen body pumppia). Nyt meinaa olla jalat hieman kipeähköt ja jumissa, mutta eiköhän tuo kipu lähde sillä millä on tullutkin! Täytyy todeta tuosta spinning tunnista sen verran, ettei harmittanut yhtään kun maisema pysyi samana koko tunnin (mitäpä sitä hyvää vaihtamaan)! ;) Taidan siis mennä seuraavallakin viikolla samalle tunnille..

Espanjassa oleskelussa on sekä hyvät että huonot puolensa ruuan (ja juoman) suhteen.. Täällä ei saa oikeaa leipää (RUISLEIPÄÄ) mistään, joten oon sitte puputtanu pari kuukautta tuota pullamössöä nassuuni.. Toinen juttu on sitten alkoholi.. Sitä kun saa kaupasta ja se kun on niin halpaa... ja bileitähän olisi joka päivälle, jos vain jaksaisi lähteä... No, nämä epäterveelliset elämäntavat alkaa ehkä pikkuhiljaa näkyä vyötäröllä... SIKSI oon yrittäny nyt pari päivää katsoa, mitä syön ja oon mielestäni onnistunu vähentämään hiilareita ihan kiitettävästi. Oon siis jättäny noi pullamössöleivät kokonaan pois. 

En vielä kertonut hyviä puolia, joten täytyy tähän väliin myös kehua Espanjaa.. Täällä kun ei oo tuota grillille baarin jälkeen -kulttuuria, niin ei oo tullu vedettyä samalla tavalla upporasvassa paistettuja herkkuja kuin Suomessa. Toisaalta täällä ei myöskään oo lonkeroa ja siideriä - mikä tuntuu toisinaan kiroukselta ja toisinaan, kuten nyt, siunaukselta - eikä siksi tule lipitettyä niin paljoa kaiken maailman sokerilitkuja!

Se siitä ruoka- ja juomapolitiikasta tältä erää. Siirryn tämän päivän tapahtumiin. Kävin ystäväni kanssa illalla syömässä, jonka jälkeen päätimme käydä iltakävelyllä Parque María Luisassa (tosi kaunis puisto, jonka oon nähny vaan päivänvalossa). Täytyy myöntää, että tuossa puistossa oli aivan oma hehkunsa pimeällä. Puistoon oli sijoitettu sinne tänne muutamia valoja, jotka saivat suihkulähteet, polut ja puut näyttämään upeilta. Ihmettelimme tuota kaikkea varmaan tunnin verran, kunnes päätimme palata autolle. Noh. Kappas vaan, meidän ja auton väliin olikin ilmestynyt iso metalliportti. Ei auttanut muu kuin kiertää toista kautta, kun joku meidän lisäksi ansaan jäänyt mies kertoi toisen reitin autolle. Päästyämme toiselle portille, huomasimme senkin olevan lukittu. 

Nyt ei ollut enää vaihtoehtoja. Ystäväni hyppäsi edeltä about 2 metrin aidan yli ja minä perässä (kiilakorkkarit jalassa ja mekko päällä) tulin tietysti perässä. Täytyy myöntää, että siinä piikkiaidan päällä riekkuessa kävi mielessä, että oliko pakko laittaa ne korkkarit??? Onneksi ystäväni oli toisella puolella ottamassa minut vastaan (muutoin olisi saattanut olla käyttöä eurooppalaisen sairaanhoitokortille).. Pääsimme kuitenkin loppujen lopuksi ehjinä - sukkahousujani lukuunottamatta - autolle. Tosi kiva hankkia uusia vaatteita ja repiä ne sitten piikkiaitaan!?

Tässä kaikki tältä viikolta. Hyvää yötä ja hyvää isänpäivää kaikille isille!

NYT NIITÄ NÄHTÄVYYKSIÄ!

Giralda

Facebookin seinälle oli ilmestynyt tänään pyyntö, jossa ystäväni kaipaili lisää luettavaa.. Saamasi pitää J ja kaikki muutkin! 

Kuten osa teistä on saattanut huomata, minulla on tällä hetkellä yksi suomalaisvahvistus viikon visiitillä. Olen yrittänyt toimia parhaani mukaan matkaoppaana ja kierrättänyt ystävääni ympäri Sevillaa. Olemme vierailleet muun muassa Sevillan Katedraalin kellotornissa, Giraldassa. Opiskelijakorttia vilauttamalla sain kunnian kipittää tuohon korkeaan torniin, jossa oli yli 34 kerrosta ilmaiseksi.. (ei ihan pilvenpiirtäjä, mutta näyttävä tönö kuitenkin)..

Näkymiä Giraldasta

Näkymiä Giraldasta 2

Kellotornissa hoippumisen lisäksi kävimme tutustumassa jo suurimassa osassa Espanjaa kielletyksi julistettuun "taiteenlajiin", härkätaisteluun - tai tarkemmin ottaen härkätaisteluareenaan. Tähän väliin aion huomauttaa, että vastustan tuota sairasta eläinrääkkäyksen muotoa, enkä todellakaan aio osallistua itse tapahtumaan, jossa härkää kidutetaan useilla eri miekkaa ym välinettä. Toisin kuin usein kuvitellaan, härkätaistelija eli matador ei taistele yksin härkää vastaan, vaan hänellä on useita "apureita" jotka uuvuttavat härän ennen matadorin antamaa viimeistä kuolettavaa iskua. Ja toinen juttu.. härät on sitte värisokeita, että se siitä punaisesta vaatteesta.

Jätän kyseisen aiheen ja siirryn iloisempiin... Kävimme tänään kämppikseni R:n kanssa ensimmäistä kertaa koulumme kuntosalin jumpassa, fitballissa. Niille, joille laji on tuntematon, voin selvyyden vuoksi kertoa... naiset (ja miksei jotkut miehetkin) hyppivät ison jumppapallon päällä istuallaan ylös-alas. Noh. Osallistuimme siis kyseiselle tunnille sompailtuamme ensin aikamme väärässä rakennuksessa orpoilme kasvoillamme. Kysyimme joltain jepeltä (huh) neuvoa ja hän opasti meidät oikeaan paikkaan. Hetkeä myöhemmin sama jeppe marssi ohjaajan paikalle ja alkoi huutaa tahtia. Vaikka tunti oli rankka ja lihakset huusivat hoosiannaa, silmä lepäsi. ;) Loppuun vielä tunnilla kuultu biisi.. Harmi vain, ettei ohjaaja ollut opetellut biisiin kuuluvia tanssiliikkeitä!
                                       

Edelleen elävien kirjoissa!

Heissulivei vaan kaikille ja nöyrimmät pahoitteluni, etten ole viitsinyt päivittää kuulumisiani blogiin. En ala sen kummemmin asiaa selitellä vaan myönnän rehellisesti, että olen laiska. Yritän kuitenkin summata kuluneiden viikkojen tapahtumia lyhykäisesti, jotta ne harvat jotka näitä selityksiäni lukevat eivät puudu totaalisesti..

Mistä alkaisin? Koko lokakuu oli yhtä juhlaa - ainakin noin pääsääntöisesti. Olen tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin, joista osa puhuu vain ja ainoastaan espanjaa. Olen siis viimeisen kuukauden ajan kehittänyt kielitaitoani myös vapaa-ajallani runsaasti. Mainittakoon esimerkkinä päivä, jolloin menin uusien ystävieni kanssa leffaan katsomaan Crazy, Stupid, Love - dubattuna tietenkin! En tiennyt olisiko mieleni tehnyt itkeä vai nauraa kun näyttelijät aukoivat suutaan kuin kalat kuivalla maalla ja espanjalaiset ääninäyttelijät pistivät parastaan. Välillä nauroin vain heikoille dubbauksille, joita elokuvasta löytyi valitettavan paljon. No. Hauskaa oli. ;)

Yhden viikon aikana juhlimme kämppikseni R:n kanssa oikein kunnolla ja roikuimme ulkona 5 päivänä/yönä! Noiden viiden päivän tuloksena unirytmini oli aivan sekaisin ja erasmus-kukkaroni kärsi selkeästä alijäämästä. Hauskaa oli, mutta sitä seuraava viikko meni sairastaessa - niinpä!! Voitteko kuvitella, että täällä 30 asteen lämmössäkin voi vilustua, kärsiä kurkkukivusta ja kuumeesta?! Jotenkin minä sen kuitenkin tein. Harjoittelinkin sitten lähes päivittäin jonkin rohdon ostamista apteekista, yrittäessäni epätoivoisesti kuntouttaa itseäni. 

Tokihan täällä on myös opiskeltu... Tai no. Tähän väliin huomautan espanjalaisen yliopiston tasosta (tai ennemminkin tasottomuudesta). Espanjalaisten opiskelijoiden englannin kielen taso kun ei mitenkään päätä huimaa, luonnollisesti opettajiltakaan voi odottaa yhtään enempää. Monilla opettajilla on aivan oma kielensä, enkä nyt puhu ammattislangista vaan ihan oikeasti OMASTA KIELESTÄ, joka on jotain espanjan ja englannin sekoitusta (joissain tapauksissa lisättynä mukaan HIUKAN italialaista aksenttia). Aina ei mene nallekarkit tasan, mutta näillä eväillä mennään ja opiskellaan se, mitä pystytään näihin olosuhteisiin nähden ja ylijäävä aika - no voi voi - käytetään opiskelijaelämää viettäen. ;)

Sain viime viikolla ensimmäiset vieraani, parhaan ystäväni ja hänen poikaystävänsä, luokseni. Täytyy myöntää, etten olisi arvannut vuodattavani krokotiilin kyyneliä (ainakaan niin paljon) nähdessäni ystäväni ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen.. Mutta niin siinä kuitenkin kävi. Saimme osaksemme sääliviä katseita, kun vollotin ystäväni olkaa vasten ja sain hänetkin itkemään. :D Viikon aikana toimin vaihtelevalla menestyksellä turistioppaana ja samalla opin itsekin tuntemaan kaupunkia paremmin. Kun maanantaiaamu koitti ja ystäväni poikakaverin oli aika lähteä kohti Suomea, kävin saattamassa hänet varsin lyhyiden yöunien jälkeen (olimme saaneet kämppikseni R:n kanssa idean lähteä yökerhoon ja notkua siellä aamuyöhön saakka).. Hengailin vielä päivän ystäväni kanssa ja koimme jotain melko yllättävää...

Istuimme eräällä aukiolla jutellemme meille varsin tavallisista aiheista (terkut vaan K <3), kun yhtäkkiä eteemme pamahti ulkomaalainen mies. Hän kysyi minulta selvällä suomen kielellä: puhutko suomea? Siinäpä minä sitten hetken aikaa tuijotin monttu auki tuota 4kymppistä miestä. Mitä? Mies esitti kysymyksensä uudestaan: Puhutko suomea? Minä olen asunut Suomessa, Helsingissä. En saanut taaskaan sanottua mitään järkevää vaan möläytin että VAU. Mies vaihtoi kuitenkin keskustelun englanniksi ja alkoi kysellä mitä opiskelen, mitä ystäväni tekee täällä, puhunko espanjaa jne.. Tämän jälkeen mies kertoi työskentelevänsä Perun pääkonsulaatissa Sevillassa (tähän käytin google translatoria, joten päätäni en pane pantiksi). Hän antoi minulle käyntikorttinsa, jotta voisin laittaa hänelle sähköpostia mikäli haluaisin tietää yrityksestä lisää... Kiitin hämmentyneenä ja jäin tuijottamaan miehen loittonevaa selkää. MITEN TÄLLASTA VOI TAPAHTUA? ISTUT PIKKUKRAPULASSA JOSSAIN RANDOM PENKILLÄ JA SULLE TULLAAN PUHUUN SUOMEA MAASSA, JOSSA EI OSATA EDES ENGLANTIA??? 

Oli siinä naurunaihetta pariksi tunniksi, kun ystäväni vielä mainitsi etten ollut ehkä aivan hehkeimmilläni tämän yllättävän kohtaamisen aikana. Njääh. Jos se on asunu pari vuotta Suomessa, niin kyllä se meidät suomalaiset tuntee ja ymmärtää ilmassa leijailevan vanhan viinan katkun.. Terkut vaan Suomeen, että pidän kyllä yllä tätä meidän mainetta! (heh.)

Tästä päivästä sen verran, että saan jo toisen yövieraan Suomesta! M viipyy viikon, joten voi olla että pidän tuttuun tapaan taukoa kirjoittamisesta ja keskityn matkaoppaan uraani! ^_^

Blanco y Negro - Malú

Opiskelua

Olen ollut taas muka niin kiireinen, etten ole ehtinyt käydä kertomassa kuulumisiani. Viime kirjoitukseni lopussa lupasin kertoa teille muun muassa tupareistamme. Lyhyestä virsi kaunis.. Tuparit sujuivat hyvin, booli virtasi ja ruoka maistui. Kävimme vielä illan/yön päätteeksi tutustumassa tutorimme opastuksella yhteen yökerhoon. Hauskaa oli!

Vaan jälleen koitti aamu, jolloin vannoin ryhtyväni absolutistiksi. Päätäni särki ja voin pahoin. Ihme ja kumma, heikotus meni ohi ensimmäisen tunnin aikana ja hetkeä myöhemmin hääräsin keittiössä tiskaamassa ja samassa siivousvimmassa luuttusin myös lattiat! Eli se siitä kohmelosta! ^^ Muutoin viikonloppu sujuikin varsin rauhallisissa merkeissä valmistautuessa kouluun.

En viitsi sepostaa teille koko opiskeluviikkoani (tuskin se teitä niin kiinnostaisikaan), joten poimin sieltä täältä juttuja.. Maanantaina suuntasimme Corporation tax system -kurssille, jonka opettaja tokaisi meille: miksi olette täällä, jos ette osaa espanjaa? hei tänks! tuotahan me ei ollakaan kuultu kertaakaan täällä ollessamme! kiitos, että ollaan niin *itun tervetulleita! Noh, seuraavaksi meillä oli Macroeconomics-tunti, jonka professori oli varsin mielenkiintoinen. Purskahdin vahingossa nauruun, kun proffa selitti kuinka hän on juuri eronnut ja on vasta pääsemässä yli erosta jne.. Tyyppi oli todella omituinen tapaus.. O.o Pienen huilin jälkeen suuntasimme R:n kanssa ensimmäiselle espanjan kieliselle Administración de Empresas -kurssille. Täytyy sanoa, että oli todella kamalaa yrittää istua paikoillaan ymmärtämättä sanaakaan professorin aivan liian hiljaisesta ja aivan liian nopeasta pulputuksesta.. *puuh*

Tiistaina kävin kuuntelemassa tiedekuntamme erasmus-opiskelijoita varten järjestettyä info-tilaisuutta (espanjaksi tietysti!).. Tilaisuus ei kuitenkaan ollut totaalinen katastrofi, sillä olin jutellut aiemmin erään liettualaisen tytön kanssa, jolta kävin tiedustelemassa jälkikäteen infon tärkeimmät kohdat. ;) Tiistai-iltamme jatkui vielä Economía mundial y española -kurssilla. Professori vaikutti mukavalta ja selitti samat asiat moneen kertaan puhuen melko selkeästi ja hitaasti. Näin ollen jopa minä ymmärsin lauseita sieltä täältä (varteenotettava kurssi siis)! Tämän jälkeen kävimme tutustumassa vielä Communicación Comerciál -kurssiin. Professori kertoi meille huomanneensa, ettemme ymmärtäneet kaikkea hänen sanomaansa. HEH?!

Keskiviikkona kävimme tutustumassa espanjankieliseen matematiikan opetukseen. Kurssia opettava nainen oli mielenkiintoinen tapaus kaikkine kukkakuoseineen ja limenvihreine silmälaseineen. Nainen selitti ummet ja lammet kurssista ja sen sisällöstä ja me suomalaiset, ainoat erasmus-opiskelijat, istua nökötimme etupenkissä ymmärtämättä sanaakaan. Tunnin jälkeen kävimme kysymässä naiselta voisimmeko ottaa tunneille tietokoneet mukaan helpottamaan opiskeluamme. Puhuessani naiselle hän otti minua KÄDESTÄ ja tuli todella lähelle. Ajattelematta sen kummemmin otin pari askelta taaksepäin. Nainen tuli jälleen kohti ja minä peruutin lisää. Sitten tajusin, että se saattaa olla hänestä kummallista. Niinpä seisoin paikoillani ja jätin sanomatta sen, mitä sisimmässäni huusin: Kauemmas eukko! Meillä Suomessa se on viis metriä tai seksuaalista häirintää!! Unohdettakoon kulttuurierot ja todettakoon, että nainen oli todella mukava ja ilmoitti ettei häntä haittaisi se ettemme ihan kaikkea ymmärtäisikään. (Loppujen lopuksi kuitenkin hylkäsimme kurssin, sillä yli 3 vuoden tauon jälkeen integraalit eivät taipuneet espanjalaisen opetuksen tahtiin.)

Kävimme tänään tutustumassa myös Inglés para Turismo I -kurssiin, joka sai meidän kaikkien kolmen leuat loksahtamaan.. Tunnilla opettelimme, miten yksikön kolmas muoto taipuu preesensissä.. She DOES.  She DOESN'T. He hateS you. He DOESN'T hate you... *totaalinen repeäminen* (Tätä on siis 2. vuosikurssin matkailua opiskelevien englanti! Onko ihmekkään ettei tyypit uskalla sanoa meille mitään, kun Suomessa samat asiat on opiskeltu ala-asteella??) Jep jep.

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

Niin ja näin

Kävimme tiistai-iltana perehtymässä ensin Festival de las Nacionesiin, jossa oli tarjolla ruokaa monista eri maista (Kreikka, Intia, Venäjä, Ranska, Italia, Japani, México, Brasilia, Kuuba, Espanja, Saksa, etc.). Kiertelimme pitkin ja poikin El Pradoa tutkimassa jokaisen ruokakojun antimia yrittäen epätoivoisesti päättää, mitä ruokaa haluaisimme maistaa. Päädyin maistamaan intialaista sapuskaa, joka näytti hyvältä ja maksoi vain 4 euroa. Harmikseni sain kuitenkin huomata, että minua oli "kustu silmään" sillä annos ei ollut yhtä maittava mitä kuvassa oli annettu ymmärtää.. Uteliaana maistoin myös kuubalaisen kojun rommia (mojito), jonka jälkeen päädyin tilaamaan lisää pikkupurtavaa kreikkalaisesta kojusta.

Huolimatta siitä, että kyseinen tapahtuma oli minulle, ruokaa rakastavalle kulinaristille, kuin taivas päätimme jatkaa matkaamme We love Spain -bileissä. Tarkoituksenamme oli sännätä ensin ilmaisen Sangria-kulhon ääreen ja jatkaa siitä vielä matkaamme Puerto de Cuba -nimiseen yökerhoon.. Tulimme kuitenkin kämppikseni J:n kanssa siihen lopputulokseen, ettemme jaksaisi bailata aamun pikkutunneille saakka, vaan painuisimme mieluummin pehkuihin ajoissa ja heräisimme virkkuina. Näin ollen nappasimme taksin ja otimme suunnaksi Calle Nalónin.

Keskiviikko-aamuna heräsimme J:n kanssa ennen yhdeksää ja suuntasimme sopimallemme aamulenkille. Oli ihanaa herätä suht virkeänä ilman heikotusta ja vapinaa! Edellisillasta mainittakoon kuitenkin vielä, että puhuimme J:n kanssa yli tunnin espanjaa kahden espanjalaisen tyypin kanssa!! Olimme molemmat ihan innoissamme siitä, että joku VIHDOIN jaksoi kuunnella espanjan alkeitamme! ^^

Keskiviikko-iltana kävimme vielä J:n kanssa tekemässä taustatutkimusta kielikeskuksemme sijainnista, jossa meillä tulisi olemaan kielitasotestit.. Tässä vaiheessa avaudun jälleen hieman espanjalaisista kaduista, jotka joku TONTO on unohtanut merkitä selkeästi!! Pyörimmekin näin ollen tovin jos toisenkin etsiskellen oikeaa rakennusta. Löydettyämme vihdoin kyseisen puljun huomasimme pian myöhästyvämme viikottaisesta Cien Montaditos -illalliselta. J päätti jäädä kotiin, joten minä pistin töppöstä toisen eteen hieman rivakammin ja juoksin edeltä suihkuun. Ehdin kuin ehdinkin ajoissa paikalle, jossa toinen kämppikseni R ja muut ystävämme jo odottivat minua. Tinto de Veranon ja montaditosten jälkeen kotiin ja mahan viereen maate! ^_^

Mitäs tänään sitten tapahtui? Noh, tänään kävimme kielitasotestissä, jossa siis testattiin espanjankielen osaamisemme. Huvittavinta testissä oli mielestäni se, että ensimmäinen sivu (henkilötiedot yms) oli täysin espanjaksi.. Mitä jos joku ei osaa niin hyvin espanjaa, että ymmärtäisi kaikki kohdat?? Myös tehtävänannot olivat espanjaksi, joten aikalailla yksi-risti-kaksi -meiningillä mentiin tehtävät alusta loppuun saakka. Taso yksi - täältä tullaan! Testin jälkeen singahdimme joen toiselle puolen Ikeaan täyttääksemme nälkäiset vatsamme ruotsalaisilla lihapullilla ja shoppaillaksemme lisää kodintekstiileitä. Mukaani tarttui myös uusi käsilaukku/lompakko.

Ikeasta palattuamme J lähti flamenco-tunnilleen, kun taas minä jäin kouristelemaan rintakipujeni kanssa (hertta ei jostain syystä ole ollut yhteisymmärryksessä tänään) toisen kämppikseni hoiviin. Toivuttuani pahimmasta kivusta minä ja R painelimme Alcampo -ostoskeskuksen hipermercadoon ("hyper"markettiin) tekemään ruokaostoksia huomisia tupareita ajatellen. R lupasi tehdä kakun kiitoksenosoituksena tutorillemme. Jalo ajatus, joka on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Nimittäin...

Tutorimme sattuu olemaan laktoositon. PAH! Eihän siinä ole ongelmaa! Ai ei vai? ei ehkä Suomessa, mutta entäpäs Espanjassa? Löysimme pursotettava kermavaahdon nopeasti.. Sen sijaan etsimme laktoositonta voita vaikka kuinka kauan, kunnes marssin turhautuneena myyjän luo (joka myöskin tuntui kadonneen jäljettömiin) kysymään "Tiene mantequilla sin lactosa?" Myyjä vastasi minulle, mutta koska ajatuksemme eivät aiva kohdanneet, hän päätti lähteä näyttämään minulle tuotteen tarkan sijainnin. Jee! Hyllylle päästyämme hän osoitti tyhjää kohtaa. R kuitenkin lupasi taikoa pohjan ilman voita. Niinpä siirryimme tuorejuustohyllylle. Löysimme jonkin purkin, jossa luki jälleen sin lactosa, mutta koska halusimme samaa ainetta kuin Philadelphia turvauduin jälleen espanjalaisten apuun. Tällä kertaa kysyin joltain Philadelphia-juustoa valikoivalta asiakkaalta "es este crema de queso?" *philadelphiaa osoittaen* "si" "y es este tambien crema de queso pero sin lactosa" *löytämäämme epämääräistä purnukkaa näyttäen* "si". Jälleen olimme kartalla! Havaitsimme kuitenkin laktoosittoman tuorejuuston olevan melko tyyristä erasmus-kukkaroillemme ja näin ollen R ehdotti maustamattoman (ja tietysti laktoosittoman) jogurtin lisäämistä sekaan. Hetkeä myöhemmin löysimme itsemme pyörimästä jogurttihyllyllä. Minuutit juoksivat ja pinnamme alkoi kiristyä. Mitä ihmettä laktoositon voi syödä Espanjassa?? Olimme jo luovuttaneet ja R lähti etsimään muita listallamme olleita asioita, kun huomasin sattumalta jogurttipurkin, jossa luki SIN LACTOSA!! Voi sitä riemun määrää, kun tajusin ettei kaikki näkemämme vaiva ollut valunut hukkaan!

Sillä välin kun R taikoi meille kakun, minä yritin kirjoittaa meille huomista varten vuorosanoja espanjaksi.. Miksikö? Noh.. Erasmus-koordinaattorimme, joka ei siis aluksi edes tiennyt meistä, oli vastannut sähköpostiviestiimme, jossa olimme tiedustelleet kursseista englanniksi. Tyypin vastaus kuului seuraavalla tavalla: Hei Helena. Tästä eteenpäin kommunikointikielemme tulee olemaan espanja. Tulkaa huomenna toimistolleni klo 11:00 niin keskustellaan tiedustelemistanne asioista. (AAARGH!) Ihan jees, että tyyppi, joka osaa englantia, pakottaa meidät sönkkäämään TÄRKEÄT asiat todella heikolla espanjallamme! Ymmärrän kyllä, että ihminen oppii parhaiten mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta olisin silti suonut EDES YHDEN ASIAN hoituvan kivuttomasti!!!

Kerronpa siis parin päivän sisällä lisää, miten selviydyimme kyseisestä tapaamisesta, miten huomisaamun aamulenkki onnistui (=sainko sydärin vai en) ja kuinka tupareiden kävi. <3

Elämää Espanjassa

Kävimme sunnuntaina erasmus-retkellä Albufeirassa, Portugalissa. Otimme jälleen aurinkoa, uimme meressä, keräsimme simpukoita (niitä oli valtavasti verrattuna Cádiziin!), herkuttelimme pizzalla ja snorklasimme. Osa erasmus-porukasta oli jossain vaiheessa melko humalassakin ja seurasin melko huvittuneena heidän toimintaansa. Uskokaa tai älkää, itse en juonut pisaraakaan alkoholia koko reissun aikana! Olen nimittäin huomannut, että helle tekee täällä äkkiä tepposet halvasta viinasta hullaantuville turisteille.

Kaiken kaikkiaan reissu sujui hyvin, mutta pienenä miinuksena voisin lisätä palamisen. Olen vielä tälläkin hetkellä punainen kuin rapu rintakehästä ja nenästä! :( Väsyneenä ja iho kärventyneenä marssin muiden mukana bussiin ja otimme suunnaksi Sevilla. Matka kesti mielestäni aivan liian kauan, sillä olin jo aivan uuvuksissa. Päästyämme perille osa porukasta jatkoi vielä Casino-yökerholle, mutta minä ja kämppikseni nappasimme taksin ja huristelimme tyytyväisinä unille.

Edellisillan päätös boikotoida Casinoa osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä lähdimme maanantai-aamuna toisen kämppikseni, J:n kanssa kävely-hölkkä-juoksulenkille. Aah! Tuntui todella hyvältä päästä pitkästä aikaa rääkkäämään hieman itseään! Päätimme yksissä tuumin käydä jatkossakin aamuisin lenkillä, kun lämpötila on vielä siedettävissä lukemissa ( noin +25-28). 

Yhteisen aamulenkin lisäksi vietin J:n kanssa laatuaikaa myös flamenco-kurssilla. J nimittäin on päättänyt aloittaa flamencon täällä Sevillassa ja jatkaa harrastusta Suomessa. Menimmekin yhdessä flamenco-koululle, jossa oli määrä alkaa flamencon alkeiskurssi. Täytyy myöntää, että vaikka itse vain katsoin kyseistä touhua, tuntui välillä että omatkin jalat oli ihan solmussa! Hillitöntä menoa! J veti kuitenkin kunnialla loppuun saakka ja hattua nostan!! 

                                           

Tilasimme R:n kanssa eilen myös lentolippuja Joulua ajatellen. Lähtöämme hankaloittaa se, ettei Ryanair lennä enää lokakuun jälkeen Málaga - Tre väliä.. Näin ollen reittisuunnitelmamme on seuraavanlainen:

Sevilla - Barcelona (vueling), Barcelona - Hki (norwegian), josta minä jatkan yksin Hki - Oulu (norwegian). 

Takaisin Sevillaan lennetään: Hki - Barcelona (norwegian) ja Barcelona - Sevilla (ryanair)... 

Viimeistään joulun jälkeen olen siis konkari lentoteitse matkustamisessa! 

Loiskis!

Olen nyt pitänyt pari päivää hiljaisuutta ja antanut teidän lukijoidenkin levätä, ettette vallan kyllästy. Täytyy myöntää, ettei minulla ole ollut oikein mitään ihmeellistä kerrottavaakaan.. Ollaan shoppailtu, syöty ja nukuttu.. 

Tiistaina kävimme ensimmäisessä erasmus-infossa, joka (ylläri ylläri) pidettiin espanjaksi! Tunnin puheesta ymmärsin pari lausetta.. "Tervetuloa Espanjaan, Universidad de Sevillaan. Tutustukaa nähtävyyksiin, kulttuuriin jne." Tiistai-iltana kävimme erasmus-bileissä, jotka pidettiin Casino-nimisessä yökerhossa. Paikka ei liiemmin hätkäyttänyt, sillä vain ulkoterassi oli käytössä ja juomat maksoivat maltaita (7€/drinkki).. Tähän väliin muistutan, että kaupasta saa viinapullon jo kolmella eurolla.. Tutustuimme saman päivän aikana yhteen suomalaistyttöön, joka oli myös tullut vaihto-opiskelemaan. 

Syömisestä sen verran, että kämppikseni kokkaileman paellan (mustekalaa, katkarapuja, simpukoita kahta eri sorttia, rapuja) lisäksi söin eilen mustekalasalaattia! En voi sanoa tykkääväni mustekalasta, mutta ei se pahaakaan ole. Lisäksi olen päättänyt, etten (ainakaan vielä) kangistu kaavoihini kuten minulla oli Suomessa tapana. Kävimme siis eilen syömässä ulkona ja ihmettelemässä väenpaljoutta eräällä aukiolla, jonne opiskelijat kokoontuivat tutorimme mukaan juhlistamaan tenttien päättymistä. Siemailimme muiden seassa yhdet Tinto de Veranot ja läksimme kotiin unille.

Tänään olemmekin sitten  "kuntoilleet", sillä lähdimme kahdentoista maissa asuntomme lähellä olevaan O2 Wellness Centroon. Kyseinen laitos sisältää sekä ulko- että sisäaltaat, kuntosalin ja ryhmäliikuntamahdollisuudet. Olimme kuitenkin päättäneet kuluttaa aikaamme ulkoaltailla. Maksoimme 13,5€(kyseisellä lipukkeella saa hengailla koko päivän keskuksen tarjoamissa palveluissa) ja lähdimme palvomaan aurinkoa. Uimisen ja auringonoton jälkeen kävimme vielä nauttimassa "saunasta" ja höyrysaunasta sekä porealtaasta. Upea aloitus päivälle/illalle! Todella rentouttavaa. ^^