Gran Canaria

Yleensähän ihmiset lähtevät lomailemaan viikoksi tai kahdeksi ja saattavat jossain vaiheessa eksyä myöhemmin ulkomaille –syystä tai toisesta – asumaan.. Minä, maalaistollo, toteutin asiat vastakkaisessa järjestyksessä. Nyt, kun elämäni on Sevillassa jo ”arkea”, päätin piristää itseäni 4 päivän pikalomalla - kohteena Gran Canaria. Yksi parhaimmista ystävistäni, M työskentelee tällä hetkellä kyseisellä saarella ja tämän vuoksi minun ei tarvinnut järjestää itselleni lentojen lisäksi hostellia tms..

Perjantaiaamu valkeni jännittyneissä merkeissä ja tämän tytön puntit tutisivat talsiessani käsimatkatavaroiden kanssa kohti bussipysäkkiä. Muutama muukin oli päättänyt lähteä samaan aikaan lomalle, sillä lentokentälle menevä bussi täyttyi hetkessä. Saavuin kentälle hyvissä ajoin, joten myöhästymisestä ei ollut pelkoa. Turvatarkastuksessakaan ei tarvinnut sen kummemmin sooloilla, vaan homma sujui aiemmasta panikoinnistani huolimatta hyvin. Olin ensimmäisten joukossa jonottamassa koneeseen, joten pääsin myös valitsemaan itselleni mieluisan paikan. Tuntui hyvältä istua alas ja huokaista helpotuksesta. Kaikki oli sujunut tähän asti hyvin ja olin toista kertaa elämässäni lentokoneessa – tällä kertaa kuitenkin yksin. Kahden tunnin lentomatkan aikana ehdin kuvata maisemia, kuin turisti konsanaan ja ottaa myös pienet torkut. Laskeuduttuamme Las Palmasin kentälle vastassani oli M. Oli todella ihanaa nähdä hänet pitkästä aikaa! M oli tehnyt hieman erikoisjärjestelyitä, joten pääsin turistibussin kyydissä M:n kanssa itse kohteeseen. Kuulumisten vaihdon ja pikaisen välipalan jälkeen M lähti jatkamaan töitä ja vei minut Melonerakseen rannalle. Tarkoituksenihan oli ottaa kunnon rusketus. 

Rannalle päästyäni tuuli oli kuitenkin yltynyt niin kovaksi, etten kehdannut edes ajatella vaatteiden vähentämistä. Niinpä päädyin vain kuvaamaan vähän nähtävyyksiä ja kiertelemään eräässä ostoskeskuksessa. Aikomuksenanihan ei ollut ostaa mitään, mutta tottakai matkaani lähti muutama turhake. M:n päästyä töistä, liityimme hänen työkavereidensa seurueeseen viettämään yhden työntekijän läksiäisiä Greek Village nimiseen kreikkalaiseen ravintolaan. Täytyy myöntää, että Gyros de Pollo oli täydellinen valinta. Kummut täynnä siirryimme M:n kanssa vielä yöhön.

Ilta oli muutoin erittäinkin onnistunut, mutta eksyimme johonkin minibaariin.. Kyseisen baarin omistaja oli joku todella vähä-älyinen suomalaismies, joka yritti väkisin ”suukottaa” minua suulle.. Kun sitten tein kohteliaasti väistöliikkeen, äijä tarrasi takataskustani kiinni. Tässä vaiheessa näin punaista ja käskin häntä painumaan helvettiin.. Tyyppi ei uskonut, jolloin hänen ystävänsä yritti puhua tyypille järkeä. Ei onnistunut, joten ilmoitin miehen saavan maistaa avokämmentä. Ystävä nyökkäsi myöntävästi, mutta baarimikko oli asiasta toista mieltä – joten poistuin paikalta TODELLA kiukkuisena.. Siinä samassa joku tarrasi minua kädestä, jolloin käännyin ja vedin sievästi tyyppiä vasemmalle poskelle (avokämmenellä). Tyyppi piti edelleen kädestäni kiinni, joten toistin saman toiselle poskelle ja samalla annoin hieman vauhtia tönäisemällä häntä vatsaan.. Tyyppi heilahti nurin (taakse osunut sohva edesauttoi tapahtumaa) ja minä jatkoin tyytyväisenä matkaani. (Tähän väliin huomautan, että perääni juossut tyyppi olikin omistajan kaveri joka oli juossut pahoittelemaan tapahtunutta.. Mutta enhän minä sitä siinä mielentilassa jaksanut kuunnella..*hups..) Noo shit happens.. Muutaman yökerhon jälkeen hurautimmekin sitten taksilla nukkumaan.  Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin onnistunut!

Lauantai alkoikin sitten hieman hitaammin… Saimme revittyä itsemme liikkeelle vasta illalla, jolloin otimme suunnaksi Wok Buffet nimisen ravintolan. (Suosittelen kyseistä ravintolaa enemmän kuin lämpimästi kaikille aasialaista ruokaa rakastaville!) Ruokavaihtoehtoja oli niin paljon, että vaadittiin todellakin päättäväisyyttä maistaa kaikkea mitä tarjolla oli.. (Mitä veikkaatte, lihonkohan mä täällä vaihdossa?) :D Aterioinnin jälkeen olimme molemmat niin kaikkemme antaneita, että ajatus liikkumisesta tuntui mahdottomalta. Otimme M:n asunnolla vielä pienet ruokalevot. Illan mittaa yöelämään lähtö alkoi tuntua jälleen hyvältä idealta, joten kaivoimme puuterihuiskut ja huulipunat esiin – taas mentiin! Tällä kertaa en lyönyt ketään (edes avokämmenellä) ja käyttäydyin muutoinkin lähes aikuismaisesti, sillä alkoholi ei maistunut enää yhtä hyvältä edellisiltaan verrattuna. Naurua kuitenkin riitti ja jälleen yökerhojen pitkät aukioloajat veivät jopa meistä armottomista bilehileistä voimat.

Sunnuntaipäivänä päätimme kokeilla uudelleen rantailua, mutta se sujui jälleen yhtä huonolla menestyksellä kuin aiemmin.. Playa del Inglésin rannalla alkoi tuulla niin kovaa, että hiekkaa olivat suu ja korvat täynnä.. Niinpä luovutimme ja lähdimme lounaalle italialaiseen ravintolaan (jälleen kerran ruoka oli maittavaa ja sitä oli riittävästi). Syötyämme itsemme ratkeamispisteeseen, lähdimme kiertelemään rannan läheisyydessä. Lopulta päädyimme kokeilemaan FishSpa’ta. Voin kertoa, että kun kymmenet pikkukalat aterioivat jalkojesi iholla, et tiedä itkisitkö vai nauraisitko.. Minä valitsin vaihtoehdon C ja kiljahtelen kauhuissani kun nuo turkkilaiset pienet fisut kutittelivat jaloissani.

Kokemus oli äärimmäisen omituinen, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen! Maksoimme molemmat 7 euroa, jotta kalat pääsivät aterioimaan. Yhtä kokemusta rikkaampina lähdimme viettämään siestaa M:n luo. Lomailu on raskasta, joten kun olimme levänneet tarpeeksi, lähdimme jälleen syömään. Tällä kertaa M vei minut Las Camelias nimiseen buffet ravintolaan, jossa pääsi jälleen lähemmäs isoksi kasvamista.. Äärimmäisen hyvä lopetus hauskalle päivälle!

Eilen ehdimme vielä käydä M:n kanssa aamupalalla, jonka jälkeen M kiirehti töihin ja minä suuntasin vielä pariksi tunniksi ostoskeskukseen kuluttamaan aikaani. Koko reissulta matkaani tarttui vain muutama matkamuisto, joten olen varsin ylpeä itsestäni että pystyin vastustamaan kaikkia kiusauksia. M kävi vielä heittämässä minut kentälle ja niin alkoi kotimatka (lienee sanomattakin selvää, että enhän minä mitään rusketusta ehtinyt hankkia..) . Taisin rakastua Sevillaan, sillä ylhäältä katsottuna koko kaupunki näytti todella kauniilta kaikkine valoineen.. <3

Reissussa rähjääntynyt ja ainakin 5 kiloa lihonut matkustaja saapui kotiin ennen iltakymmentä. Tyyny asettui pään alle ehkä paremmin kuin koskaan ja uni tuli varsin pian.. Besos!

Ihana alkuviikko..

Piti ihan tarkistaa, että mitä sitä on tullut viimeksi kirjoitettua tänne.. Alakerran mumman verhot on siis nyt kuitenkin mitä ilmeisimmin kuivaneet, kun rouvaa ei ole oven taakse ilmestynyt. :)

Kämppikseni R lähti ystävineen maanantai-iltana reissuun, joten minä jäin itsekseni "pitämään huushollista huolta".. Tämä viikko on espanjalaisen ystävämme mukaan jonkinlainen lomaviikko, joten nyt kun minun ei tarvinnut keskittyä opiskeluun (senkään vertaa mitä olen tähän asti keskittynyt) päätin rentoutua. Maanantaina käveleskelin 4,5 kilometrin matkan salille ja vedin siellä reilun 1,5h kuntosalitreenin, jonka jälkeen käveleskelin takaisin kämpille.. Ihana kiireetön fiilis!

Tiistaina nukuin pitkään ja sain ainoastaan aikaiseksi lähdettyä ystäväni S:n kanssa spinning-tunnille. Kroppa kiitti jälleen. Läksin salilta kiireen vilkkaa kotiin, sillä olimme lähdössä S:n ja hänen tuttaviensa kanssa vielä tapaksille ja siitä baariin. Saavuttuamme hieman myöhässä paikalle, suurinosa porukasta oli ehtinyt jo syödä, joten nautiskelin kahdesta tilaamastani tapaslautasesta yksikseni. (Suosittelen lämpimästi tilaamaan yhtenä osana tapasta Patatas / Papas Bravas, eli paistettuja perunoita tulisella kastikkeella.. maksaa about 3e) Ruokailun jälkeen suuntasimme vielä erääseen pieneen baariin (vai miksiköhän sitä nyt kutsuisin), jonka jälkeen lähdin talsimaan kotiin.. Keskiviikko meni laiskotellen, enkä saanut mitään ihmeellistä aikaan.. Heräsinkin vasta neljältä..

Tänään en myöskään jaksanut lähteä salille, vaan kulutin aikani pähkäillen mitä otan mukaan GRAN CANARIALLE (jonne HUOMENNA suuntaan)!! Kävin punnitsemassa käsimatkatavaralaukkuni ja yllätyin iloisesti kun vaaka näytti 7,5kiloa.. Voin siis ehkä ostaa jotain kivaa itselleni.. ;) Illalla suuntasin ystäväni S:n luo. S oli neuvotellut meille eräältä urheiluhierojalta tarjouksen, josta en luonnollisestikaan pystynyt kieltäytymään. Tunnin hieronnan jälkeen sain vielä kaksi akupunktioneulaa niskaani.. Niiden ja hieronnan jälkeen olo oli vallan mainio.. Vaikkakin hieman hutera. =)

Tällä viikolla kaikki on siis mennyt varsin loistavasti! Vielä on kuitenkin viikkoa jäljellä ja veikkaan, että neljän päivän reissun aikana ehtii jälleen sattua ja tapahtua myös Playa del Inglésissä.. ;) Besos! xx

Alakerran mumman verhot

Heräsin tänä aamuna alakerran naapurin kälätykseen ja kuulin kun R, yritti pysyä kärryillä mumman puhetulvassa.. Puhe kantautui sen verran selvästi huoneeseeni, että sain heti aamutuimaan (ennen sängystä nousemista) kuulla meillä olevan joku ongelma. VOI VITTU. Siinä oli ensimmäinen ajatus. R kävi mumman kanssa alakerrassa ja palattuaan hän tuli kertomaan, että meidän asunnosta on valunut vedet (?) läpi seuraavaan kerrokseen ja nyt mumma kuivailee siellä mopin kanssa lattioita.. No, ei muuta kuin vessaan katsomaan mistä on kyse ja syy selvisi. Vessanpöntön putki oli tiputtanut ilmeisesti jo pidemmän aikaa vettä lattialle.. Tätä emme tietenkään olleet huomanneet, koska lattia kaartuu siten ettei oma lattiamme kastu ja lattia nyt kastuu suihkunkin jälkeen.. Kävin itsekin kurkkaamassa tilanteen, eikä se mielestäni kovin pahalta näyttänyt, vaikka verhot olivatkin tietysti kastuneet ja asunto haiskahti tunkkaiselle.. *irvistys*

Voi elämän kevät. Lähetin kiinteistönvälittäjälle viestin ja kun vastausta ei kuulunut soitin. Puhelin soi, mutta yllätys - kukaan ei vastannut. Toisella kerralla rohkaisin mieleni ja pälpätin "espanjaksi" vastaajaan viestin. Kuunteleekohan ne sitä yt repeatilla ja nauraa, kun päivä käy liian raskaaksi? No, kiinteistönvälittäjä ilmoitti, että asia hoidetaan ja otti puhelinnumeroni. Hetken päästä sainkin viestin, että kolmen tunnin sisällä joku tulee korjaamaan vessanpönttömme. Ei muuta kuin kotiin nököttämään ja odottamaan. 

Loppujen lopuksi korjaaja sitten tulikin - 6 tunnin päästä viestistä. Tässä välissä ehdin hyvin ottaa nokoset ja R lähti kaupunkiin. Mitäpä täällä kahta tarvii vahtimaan yhtä pönttöä. Ukkeli tuli asuntoomme työkalupakkinsa kanssa ja minä esitin jälleen samat ulkoa opetellut lauseet. "Esta mañana nuestra vecina de abajo me dije que hay MUCHA AGUA en el apartamento de ella. Es posible que tu vas conmigo y explicas para ella que has pasado? Ella estaba muy enfadada..". (Tänä aamuna alakerran naapurimme sanoi minulle (näin on helpompi ilmaista asia) että hänen asunnossaan on PALJON VETTÄ. Onko mahdollista, että tulet kanssani selittämään hänelle, mitä on tapahtunut? Hän oli todella vihainen...)

Mies oli oikein myötätuntoinen ja lähti selittämään tilannetta mummalle. No, joku oli auttanut mummaa sen verran, että seinän vierestä oli siirretty kaappi pois.. SILLOIN näin tilanteen todellisen laidan.. Koko helkkarin seinä näytti varsin kärsineeltä ja oli kovin kupruilla.. Mumman makuuhuoneessa haisi home. Onko tämä enää todellista??? AINA, kun kuvittelen että NYT ei enää voi mitään tapahtua... Voiko tässä pelissä luovuttaa? Onko tämä koko helkkarin blogi joku huonoa onnea tuottava mantra? Pitäiskö mun lopettaa kirjoittaminen?

...Te kaikki tiedätte vastauksen. Minä en luovuta, katson pelin loppuun vaikka mikä olisi. Mitä nyt enää voisi sattua? (Ai niin, miten olisi vaikkapa talouskriisi?)

Besos!

PS. Mulla on ollu elohiiri silmässä jonku 7 tuntia.. Jos tää jatkuu huomenna, nii kipitän apteekkiin selvittämään onko magnesium myös reseptilääke kuten kalsiumtabletit *nauraa 

Pyöräilyä...

Lähdettiin tyttöjen kanssa Starbucksiin.. Otimme paljon hehkuttamani Sevici-pyörät, joilla kulkeminen on siis lähes ilmaista ja muutenkin niin kätevää.... Noh. Ensinnäkin emme meinanneet millään löytää hyviä pyöriä, mutta sitten kun vihdoin löysimme kaksi toimivaa lähdimme sotkemaan niillä kohti keskustaa.. Homma meni muuten ihan niin kuin pitkin, mutta jossain vaiheessa nauroin R:lle, että nyt kuuluu hassuja ääniä mun pyörästä..

Parit liikennevalot meni ihan hyvin, mutta sitten tulikin ongelmia.. Täällä on siis vihreällä merkityt pyörätiet ja ylittäessäni autotietä vähän vauhdikkaammin suunnittelin jarruttavani, jotta saisin käännettyä pyörän jyrkästi oikealle (jonne pyörätie siis jatkui).... Jarrutin. Tai no. Painoin käsijarruja, mutta kappas vaan, ne olivatkin lakanneet toimimasta! Ei siinä muuten mitään, mutta syy miksi pyörätie kaartoi jyrkästi oikeaan oli... varsin tukeva puu pyörätielle sopivimmalla paikalla. Ehdin päästää kauhunhuudahduksen ja tehdä kaikille kuuloetäisyydellä oleville selväksi, etten enää hallinnut menopeliäni. Minä ja pyörä jatkoimme suoraan päin puuta. Hetken aikaa hoipuin pystyssä, mutta perseelleenhän siinä loppujen lopuksi päädyttiin.. Nice! Edessämme kävellyt pariskunta katsoi minua ehkä hieman huvittuneena, mutta kuitenkin kohteliaan huolestuneella ilmeellä samaan aikaan kun mies auttoi pyöräni ylös. 

Ei muuta tällä kertaa.. Ai niin.. R huomautti, että joku olisi saattanut luulla että alkoholilla oli osuutta asiaan, MUTTA kello oli puoli neljä iltapäivällä ja toisekseen kyseessä olin minä - joka ei tarvitse alkoholia ajaakseen päin puuta.

Meidän äiti tekee parempaa ruokaa ku Teidän äiti!

Kiitos äiti ja isä <3

Mun pitäis varmaan kertoa teille jälleen, miten viikko on sujunut.. Oon istunut peiton ja viltin sisässä lähes koko alkuviikon, koska oon (TAAS) vilustunu! Tämä toivottavasti todistaa sen, ettei täällä ole mikään helle enää vaikka lämpömittarit näyttääkin about +15 astetta... Suomessahan en käytä koskaan villasukkia ja harvoin viitsin kämpilläkään pukeutua shortseja ja t-paitaa lämpimämpiin vaatteisiin.. Täällä, Espanjassa sen sijaan.. Mulla on villasukat, pitkähihainen ja huppari tai villapaita ja tietysti jotku kollarit. Tulis jos kesä ja älyttömän kuuma.. Nuhanenän sairastaminen sai kuitenkin aivan uusia ulottuvuuksia, kun postimies toi ovelle paketin, joka sisälsi 3 Pandan suklaalevyä, 36 annospussia Elovenan puuroa ja tietysti villasukat.. <3 Ei tunnu enää yhtään niin kurjalta..

Kaikki tietää miltä kuollut kala näyttää,
joten tässä niitä muita annokseen kuuluvia

Käytiin J:n kanssa tiistaina syömässä sushia. Kokemus oli minulle täysin vieras, joten tilattiin J:n kanssa samanlaiset Talon annokset (Menu de la Casa), joihin kuului: misokeitto, salaatti, minirullat, sashimia, sushia, paistettu riisi, jälkiruoka (kolme eri vaihtoehtoa, joista arvoin kuulemani perusteella yhden) eli minun tapauksessani jonkinlainen vanukas? Lisäksi nautiskelimme sakea (lämpinä) ja kokista.. En ollut ehtinyt miettiä asiaa sen kummemmin, mutta pöytään istuessani tajusin että minun olisi turha pyydellä haarukkaa ja veistä... Ei auttanut kuin ottaa puikot käteen ja yrittää sohia niillä ruuan suuntaan.. Kerroin J:lle kuulleeni jostain, ettei japanilaisia saisi katsoa silmiin.. J kauhistui asiaa sen verran pahasti (tässä vaiheessa hän tosiaan oli katsonut jo molempia tarjoilijoita silmiin), että surffaili loppuajan kännykällään googlessa etsien meille ohjeita, kuinka selvitä japanilaisesta ravintolasta elävänä.

Vanukas (?)

Ruokaa tuli pöytään melko tappavaa tahtia, enkä edes minä - pikaruokaravintoloihin tottunut - pysynyt tahdissa. Johtuen (hieman) stressaavasta ympäristöstä, söin myös soijakastikkeessa pyöriteltyjä sienivartaita.. Olin tuossa vaiheessa vielä siinä uskossa, että jaksaisin syödä kaiken mitä eteeni kannetaan kunhan vain pääsisin mahdollisimman nopeasti ulos kyseisestä paikasta.. Pikku hiljaa totuus alkoi valjeta, kun sushi ja sashimi vihdoin saapuivat.. Ensimmäinen kalanpala keihästettynä kitaan, pikku yökkäysrefleksi perään ja nielaisu. Alas meni, mutta ei ollut meikäläisen juttu. Tuli väkisinkin mieleen lapsuusajat, kun istuin järven rannalla katsomassa kalanperkaamista.... Ne muistot eivät kuulu niihin kaikkein rakkaimpiin... Päätin jättää nuo epämääräiset yksittäiset kalaköntit tarjoiluvadilleen ja maistella sushia ja sashimia, joiden kala näytti mielestäni terveemmän väriseltä. Meni alas, mutta ei edelleenkään ole meikäläisen juttu.. Täytyy kuitenkin kehua menun muita ruokia, jotka olivat oikeinkin hyviä.. :) Loppuun vielä pähkäiltiin, että jätetäänkö tippiä vai ei. Päädyttiin pitämään vaihtorahat itsellämme, kun J:n löytämä etiketti kehotti suoranaisesti välttämään tipin jättämistä. Arigato ja näkemiin.


Pikku vinkkinä muille ensikertalaisille (lähteenä Sushikeisarin Etiketti, http://www.sushikeisari.fi).. omat huomioni lihavoitu... ;)

• Älä koskaan tarjoile ruokaa jollekin toiselle puikoilla. Puikkojen käyttäminen tarjoiltaessa rinnastetaan japanilaisessa kulttuurissa poltetun omaisen ruumiin luiden siirtämiseen. Jos ruokaa pitää jakaa, on lähetettävä lautanen vastaanottajalle. Oli onneksi siinä omassakin annoksessa syömistä, ettei tehty tätä virhettä... 

• Jos ruokaa otetaan yhteiseltä lautaselta (kuten yllä selostetussa tilanteessa), käytetään puikkojen paksumpaa päätä, ei siis ohuempaa päätä, joka on ollut suussa. Hah! Tämä mekin hoksattiin lukea..

• Annospalaa ei koskaan saa purra osittain ja laittaa loppua lautaselle takaisin. Kun annospala on puikoissa, on se syötävä kokonaan. Anteeksi nyt vaan, mutta mulla ei ainakaan oo niin iso suu, että saisin koko Nemon kerralla alas!

• Kun ruokailija ei käytä puikkoja, hän asettaa ne eteensä yhdensuuntaisesti sushi-tiskin reunan kanssa niin, että ohuet päät ovat hashi oki -astiassa. Puikkoja ei koskaan saa asettaa suoraan tiskille. Hmm.. jostain luettiin, että ohuempien päiden pitäis sojottaa vasemmalle joten sillä ohjeella mentiin.. ja luojan kiitos, istuttiin omassa pöydässä eikä missään tiskillä kaiken kansan ihmeteltävänä!

• Riisiä ei koskaan saa jättää. Ruuan jättämistä yleensäkin pidetään epäkohteliaana eleenä, mutta ennen kaikkea riisin jättäminen on epäkohteliasta. Jos se kuppi tuodaan viimeisenä (ja oot sitä ennen kauhonu rystyset valkosina puikoilla lähes kaiken muun suuta kohti), niin kyllä sitä vaan saa jättää.. jos ei halua kantaa mua takaovesta!

• Sushi bar -ravintoloissa ei koskaan pidä tupakoida, koska tupakointi pilaa ja vääristää kalojen herkullisen aromin myös muiden ruokailijoiden osalta. Monissa sushi baareissa varsinkin Euroopassa ja Yhdysvalloissa on tuhkakupit, mutta tuhkakupin käyttö voidaan rinnastaa kokin työnlaadun hylkäämiseen. En tupakoi, mutta saanen silti epäillä ohjeessa käytettyä "kalojen herkullisen aromin" ilmaisun todenperäisyyttä..

• Kokki ei koskaan käsittele rahoja, eikä siis myöskään kirjoita laskua ja ota maksua. Joku muu ravintolan henkilökunnasta hoitaa maksuun liittyvät asiat. Ruokaa käsittelevät henkilöt eivät koskaan koske rahaan töissä.

• Sushi bar -ravintolassa ei saa pyytää veistä, sillä tämä tarkoittaisi, että ruoka on niin sitkeää ettei sitä muuten saa syödyksi. Mites toi haarukka? 

• Soijakastikkeesta ei saa tehdä wasabi-keittoa! Sushi-kokit hätkähtävät tätä usein amerikkalaista tapaa. Wasabi halvaannuttaa kitalaen ja täten peittää raakana syötävän kalan hienot aromit. Olihan se tulista, mut miksen tajunnu, että sillä pääsee tosta kalan perkaamismielikuvasta eroon!?

• Useimmat länsimaalaiset syövät sushia kastamalla palan riisipuoli alaspäin soijakastikkeeseen niin että soija imeytyy riisiin. Sitten samaiset henkilöt ihmettelevät miksi sushi hajoaa matkalla soijasta suuhun ja soijaan kastettu riisi sotkee kaikki paikat vaatteista tiskiin. Japanilaisilla ei yleensä ole näitä ongelmia, koska he tietävät että soijan pitää maustaa kala, ei riisiä. Niinpä sushi pitääkin kastaa soijaan riisipuoli ylöspäin ja sitten siirtää suuhun. Tätä J ei kertonutkaan, joten voinpa sitten joskus päteä tälläkin tiedolla jälkeenpäin. 

Pahoittelut vielä sushia rakastaville henkilöille (terkut M <3), mutta ei kaikki voi tykätä samoista asioista.. Eikä makuasioista voi tunnetustikaan kiistellä (MUTTA toki huonosta mausta voi huomauttaa)! ;)

Tänään olin muuten reipas ja kävin tekemässä kaks koetta, johon valmistauduin eilen täysin uuden taktiikan avulla.. Luin tunnin, nukuin pari tuntia, luin puol tuntia, nukuin tunnin, suunnittelin pikkujouluja vol 2 ja sen jälkeen luin pari tuntia.. Melkein liian tehokasta mulle. O.o