"Live as if you were to die tomorrow. Learn as if you were to live forever." -Mahatma Gandhi

torstai 1. joulukuuta 2011

Meidän äiti tekee parempaa ruokaa ku Teidän äiti!

Kiitos äiti ja isä <3
Mun pitäis varmaan kertoa teille jälleen, miten viikko on sujunut.. Oon istunut peiton ja viltin sisässä lähes koko alkuviikon, koska oon (TAAS) vilustunu! Tämä toivottavasti todistaa sen, ettei täällä ole mikään helle enää vaikka lämpömittarit näyttääkin about +15 astetta... Suomessahan en käytä koskaan villasukkia ja harvoin viitsin kämpilläkään pukeutua shortseja ja t-paitaa lämpimämpiin vaatteisiin.. Täällä, Espanjassa sen sijaan.. Mulla on villasukat, pitkähihainen ja huppari tai villapaita ja tietysti jotku kollarit. Tulis jos kesä ja älyttömän kuuma.. Nuhanenän sairastaminen sai kuitenkin aivan uusia ulottuvuuksia, kun postimies toi ovelle paketin, joka sisälsi 3 Pandan suklaalevyä, 36 annospussia Elovenan puuroa ja tietysti villasukat.. <3 Ei tunnu enää yhtään niin kurjalta..



Kaikki tietää miltä kuollut kala näyttää,
joten tässä niitä muita annokseen kuuluvia
Käytiin J:n kanssa tiistaina syömässä sushia. Kokemus oli minulle täysin vieras, joten tilattiin J:n kanssa samanlaiset Talon annokset (Menu de la Casa), joihin kuului: misokeitto, salaatti, minirullat, sashimia, sushia, paistettu riisi, jälkiruoka (kolme eri vaihtoehtoa, joista arvoin kuulemani perusteella yhden) eli minun tapauksessani jonkinlainen vanukas? Lisäksi nautiskelimme sakea (lämpinä) ja kokista.. En ollut ehtinyt miettiä asiaa sen kummemmin, mutta pöytään istuessani tajusin että minun olisi turha pyydellä haarukkaa ja veistä... Ei auttanut kuin ottaa puikot käteen ja yrittää sohia niillä ruuan suuntaan.. Kerroin J:lle kuulleeni jostain, ettei japanilaisia saisi katsoa silmiin.. J kauhistui asiaa sen verran pahasti (tässä vaiheessa hän tosiaan oli katsonut jo molempia tarjoilijoita silmiin), että surffaili loppuajan kännykällään googlessa etsien meille ohjeita, kuinka selvitä japanilaisesta ravintolasta elävänä.



Vanukas (?)
Ruokaa tuli pöytään melko tappavaa tahtia, enkä edes minä - pikaruokaravintoloihin tottunut - pysynyt tahdissa. Johtuen (hieman) stressaavasta ympäristöstä, söin myös soijakastikkeessa pyöriteltyjä sienivartaita.. Olin tuossa vaiheessa vielä siinä uskossa, että jaksaisin syödä kaiken mitä eteeni kannetaan kunhan vain pääsisin mahdollisimman nopeasti ulos kyseisestä paikasta.. Pikku hiljaa totuus alkoi valjeta, kun sushi ja sashimi vihdoin saapuivat.. Ensimmäinen kalanpala keihästettynä kitaan, pikku yökkäysrefleksi perään ja nielaisu. Alas meni, mutta ei ollut meikäläisen juttu. Tuli väkisinkin mieleen lapsuusajat, kun istuin järven rannalla katsomassa kalanperkaamista.... Ne muistot eivät kuulu niihin kaikkein rakkaimpiin... Päätin jättää nuo epämääräiset yksittäiset kalaköntit tarjoiluvadilleen ja maistella sushia ja sashimia, joiden kala näytti mielestäni terveemmän väriseltä. Meni alas, mutta ei edelleenkään ole meikäläisen juttu.. Täytyy kuitenkin kehua menun muita ruokia, jotka olivat oikeinkin hyviä.. :) Loppuun vielä pähkäiltiin, että jätetäänkö tippiä vai ei. Päädyttiin pitämään vaihtorahat itsellämme, kun J:n löytämä etiketti kehotti suoranaisesti välttämään tipin jättämistä. Arigato ja näkemiin.


Pikku vinkkinä muille ensikertalaisille (lähteenä Sushikeisarin Etiketti, http://www.sushikeisari.fi).. omat huomioni lihavoitu... ;)

• Älä koskaan tarjoile ruokaa jollekin toiselle puikoilla. Puikkojen käyttäminen tarjoiltaessa rinnastetaan japanilaisessa kulttuurissa poltetun omaisen ruumiin luiden siirtämiseen. Jos ruokaa pitää jakaa, on lähetettävä lautanen vastaanottajalle. Oli onneksi siinä omassakin annoksessa syömistä, ettei tehty tätä virhettä... 

• Jos ruokaa otetaan yhteiseltä lautaselta (kuten yllä selostetussa tilanteessa), käytetään puikkojen paksumpaa päätä, ei siis ohuempaa päätä, joka on ollut suussa. Hah! Tämä mekin hoksattiin lukea..

• Annospalaa ei koskaan saa purra osittain ja laittaa loppua lautaselle takaisin. Kun annospala on puikoissa, on se syötävä kokonaan. Anteeksi nyt vaan, mutta mulla ei ainakaan oo niin iso suu, että saisin koko Nemon kerralla alas!

• Kun ruokailija ei käytä puikkoja, hän asettaa ne eteensä yhdensuuntaisesti sushi-tiskin reunan kanssa niin, että ohuet päät ovat hashi oki -astiassa. Puikkoja ei koskaan saa asettaa suoraan tiskille. Hmm.. jostain luettiin, että ohuempien päiden pitäis sojottaa vasemmalle joten sillä ohjeella mentiin.. ja luojan kiitos, istuttiin omassa pöydässä eikä missään tiskillä kaiken kansan ihmeteltävänä!

• Riisiä ei koskaan saa jättää. Ruuan jättämistä yleensäkin pidetään epäkohteliaana eleenä, mutta ennen kaikkea riisin jättäminen on epäkohteliasta. Jos se kuppi tuodaan viimeisenä (ja oot sitä ennen kauhonu rystyset valkosina puikoilla lähes kaiken muun suuta kohti), niin kyllä sitä vaan saa jättää.. jos ei halua kantaa mua takaovesta!

• Sushi bar -ravintoloissa ei koskaan pidä tupakoida, koska tupakointi pilaa ja vääristää kalojen herkullisen aromin myös muiden ruokailijoiden osalta. Monissa sushi baareissa varsinkin Euroopassa ja Yhdysvalloissa on tuhkakupit, mutta tuhkakupin käyttö voidaan rinnastaa kokin työnlaadun hylkäämiseen. En tupakoi, mutta saanen silti epäillä ohjeessa käytettyä "kalojen herkullisen aromin" ilmaisun todenperäisyyttä..

• Kokki ei koskaan käsittele rahoja, eikä siis myöskään kirjoita laskua ja ota maksua. Joku muu ravintolan henkilökunnasta hoitaa maksuun liittyvät asiat. Ruokaa käsittelevät henkilöt eivät koskaan koske rahaan töissä.

• Sushi bar -ravintolassa ei saa pyytää veistä, sillä tämä tarkoittaisi, että ruoka on niin sitkeää ettei sitä muuten saa syödyksi. Mites toi haarukka? 

• Soijakastikkeesta ei saa tehdä wasabi-keittoa! Sushi-kokit hätkähtävät tätä usein amerikkalaista tapaa. Wasabi halvaannuttaa kitalaen ja täten peittää raakana syötävän kalan hienot aromit. Olihan se tulista, mut miksen tajunnu, että sillä pääsee tosta kalan perkaamismielikuvasta eroon!?

• Useimmat länsimaalaiset syövät sushia kastamalla palan riisipuoli alaspäin soijakastikkeeseen niin että soija imeytyy riisiin. Sitten samaiset henkilöt ihmettelevät miksi sushi hajoaa matkalla soijasta suuhun ja soijaan kastettu riisi sotkee kaikki paikat vaatteista tiskiin. Japanilaisilla ei yleensä ole näitä ongelmia, koska he tietävät että soijan pitää maustaa kala, ei riisiä. Niinpä sushi pitääkin kastaa soijaan riisipuoli ylöspäin ja sitten siirtää suuhun. Tätä J ei kertonutkaan, joten voinpa sitten joskus päteä tälläkin tiedolla jälkeenpäin. 


Pahoittelut vielä sushia rakastaville henkilöille (terkut M <3), mutta ei kaikki voi tykätä samoista asioista.. Eikä makuasioista voi tunnetustikaan kiistellä (MUTTA toki huonosta mausta voi huomauttaa)! ;)

Tänään olin muuten reipas ja kävin tekemässä kaks koetta, johon valmistauduin eilen täysin uuden taktiikan avulla.. Luin tunnin, nukuin pari tuntia, luin puol tuntia, nukuin tunnin, suunnittelin pikkujouluja vol 2 ja sen jälkeen luin pari tuntia.. Melkein liian tehokasta mulle. O.o

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti