Kuusi asuntonäyttöä viisaampina

Kävimme katsomassa loput kolme asuntoa ja havaitsimme jälleen kuinka hyvin espanjalaiset osaavatkaan englantia, kun kiinteistönvälittäjämme yritti pyytää meitä kääntymään vasemmalle.. Hänen suustaan tuli kuitenkin vain ”right”. Toisaalta samapa tuo, kun meillä oli oma tulkki matkassa! Huomasin myös, että pikku hiljaa pystyn poimimaan sieltä täältä tuttuja sanoja. Tämä oli varsin helpottavaa havaita, vaikkakin kuunteleminen vaatii huomattavaa keskittymistä ja suoraa f2f-kommunikointia.

Asunnot, joita kävimme katsomassa, olivat joka tapauksessa kaikki ihan ok. Ristimme ensimmäisen asunnon nimellä apartamento con abuela (asunto kera isoäidin), sillä asunnon omistaja oli herttainen vanha rouva. Hän esitteli meille innoissaan potentiaalisen kotimme joka ikisen nurkan. Seuraava asunto, jota kävimme katsomassa, oli lähellä kouluamme. Havaitsimme myös pyörivämme samoilla huudeilla päivän aikana tekemämme asuntokierroksen viimeisen asunnon kanssa, joka kuitenkin vei voiton. Illan viimeinen asunto näytti ulkoapäin melkein eläintarhalta, kun vastaamme kaakatti ankanpoikanen ja nurkan takaa porhalsi pieni koira. Asunnossa oli vielä jonkin verran kalusteita edellisen vuokralaisen jäljiltä, mutta ne eivät tehneet asuntoa yhtään sen kotoisammaksi. Huoneet sekä käytävät olivat varsin kolkkoja.

Kuuden asuntonäytön jälkeen olemme tehneet päätöksemme. Tutorimme soitti ensimmäiselle kiinteistönvälittäjällemme ja ilmoitti meidän haluavan vuokrata kolmantena näkemämme asunnon, jos saisimme kolme pöytätuuletinta. Asunnossa oli nimittäin ilmastointi ainoastaan yhdessä huoneessa. Muutoin asunto oli mielestämme erittäin kodikas ja navigaattorin mukaan koulummekin sijaitsee vain kilometrin päässä. Nyt odotamme vain, että kiinteistönvälittäjä soittaa vielä kertaalleen tutorillemme ja vahvistaa asunnon olevan vielä vapaa, jotta pääsisimme huomenna allekirjoittamaan vuokrasopimuksen.

Orastava kulttuurishokki

Heräsin aamulla jo kahdeksalta ilmiöön, joka ei lämmittänyt mieltäni juurikaan - IKIHIKI, here we come! Nukuin yöni melko huonosti, sillä minua ahdisti ajatus siitä että herättäisin samassa huoneessa nukkuvat puhumalla unissaan. Viileä suihku kuitenkin karisti silmistäni unen rippeet ja aloin valmistautua alkavaan päivään.

Lähdimme ystäväni kanssa etsimään Supermercadoa (supermarketti), josta voisimme ostaa aamupala-ainekset. Puoli yhdeltätoista näimme tutorimme ja lähdimme tapaamaan ensimmäistä kiinteistönvälittäjää, jonka kanssa tutorimme oli sopinut tapaamisen. Olimme kuitenkin hieman etuajasssa, joten ehdimme käydä matkalla tekemässä hintavertailua prepaid-liittymistä.

Tavattuamme ensimmäisen kiinteistönvälittäjämme lähdimme hänen ja tutorimme (joka luonnollisesti toimi tulkkina meille espanjaa ymmärtämättömille ääliölle) kanssa katsomaan kolmea asuntoa. Ensimmäinen asunto otti vesiperän, sillä se sijaitsi ylimmässä kerroksessa sin aire acondicionado (ilman ilmastointia) eikä muutenkaan ollut järin hyvässä kunnossa. Toinen asunto sen sijaan herätti toivomme, sillä se oli varsin viihtyisä huolimatta espanjalaisille tyyppillisestä tummasta antiikkisisustuksesta. Yhdestä huoneesta pääsi myös parvekkeelle! Kolmas asunto oli kuitenkin tähän astisista paras, sillä kaikki kolme makuuhuonetta olivat asumiskelpoisia, keittiö siisti ja mikä parasta, asunto sijaitsi lähellä kouluamme! 650 € vuokrakaan ei päätä huimannut, sillä jakaisimme sen kolmella. Sovimme kuitenkin näkevämme vielä illalla klo 19.15 toisen kiinteistönvälittäjän ja hänen tarjoamansa asunnot, jottemme tekisi liian hätiköityä päätöstä.

Kävimme vilkaisemassa pikaisesti myös yliopistomme kampuksen, jossa tulisimme viettämään paljon aikaamme. Tutorimme kertoi meille, että opiskelu eroaa melko paljon JAMKin opetusmenetelmistä (PBL), sillä Sevillassa käytetään enemmän teoriaopetusta ja kurssit kuitataan suoritetuiksi perinteisellä kokeella. Lukuvuodesta tulee varmasti melko mielenkiintoinen, jos tutorimme puheet pitävät paikkaansa joudumme selviytymään osasta kursseista myös espanjaksi Universidad de Sevillan huonon englannin kielisen opetustarjonnan vuoksi. Mitenkähän sekin tulee onnistumaan??

Matkalla hostellillemme kävimme Burger Kingissä kanasalaatilla  (täällä porukka pistää salaattiinsa salaatinkastikkeen sijaan vain suolaa, viinietikkaa ja öljyä!) ja vielä yhdessä Supermercadossa..

Nyt lähden picar algo (nappaamaan jotain pientä syötävää). Hasta luego! :)

Väsyneet matkustajat

Olemme vihdoin päässeet perille. Lento sujui loppuun asti hyvin, vaikkakin harmittelen edelleen etten nähnyt juurikaan OIKEITA MAISEMIA (vieressäni istui kaksi keskenkasvuista uimaripoikaa, joita ei maisemat kiinnostaneet). Pari lisähuomiota lennolta.. Kämppikseni repesi hihkaisulleni "eihän täällä oo mitään muuta ku ruskeeta!" Totta tosiaan, Espanjassa kasvillisuus eroaa Suomesta kuin yö päivästä.

Maisemia matkan varrelta (noi ei oo sitten mitään kuusia..)

Koneen laskeuduttua ja fanfaarien kajahdettua säntäsimme etsimään matkalaukkujamme melkoisella kiireellä, sillä lentomme oli perillä Málagassa 16.00 paikallista aikaa eikä bussimme lähtöön ollut kuin 45 minuuttia aikaa. Odotellessamme matkalaukkujemme saapumista saimme selville mistä bussimme lähtisi. Kaikki tuntui sujuvan täydellisesti, mutta hei.. Olemmehan Espanjassa, joten kuten arvata saattoi myöhästyimme bussistamme sillä saimme matkalaukkumme vasta 16.55 eli noin vartin liian myöhässä.

Maisemia bussin ikkunasta

Asia hoitui kuitenkin, sillä näppärinä tyttöinä karautimme taksilla (perkeleen kalliilla sellaisella 18 euroa 10-15 minuutin ajomatkasta) Málagan bussiasemalle ostamaan liput seuraavaan bussiin. Emme joutuneet odottamaan kovinkaan kauaa bussiamme, sillä lähdimme matkaan jo 18.00. Teimme kuitenkin mielenkiintoisen huomion matkallamme. Olimme joutuneet bussiin, joka kiersi ilmeisesti kaikki pikkukylät Málagan ja Sevillan välillä. Toisin sanoen taitoimme 200 kilometrin matkaa yli 3,5 tuntia!! Noh, ainakin näimme samalla paikallista kulttuuria eli pappalaumoja päivystämässä maailman menoa lähes jokaisessa kadun kulmassa. 

Pappojen lisäksi naureskelimme liikennemerkeille moottoritiellä, joissa varoitettiin ratsastajista! Napsin myös innoissani kuvia palmuista ja kaiken maailman kaktuksista, joita bussireittimme varrella näimme. Saavuttuamme Sevillaan (vihdoin ja viimein) jäimme odottamaan espanjalaista erasmus tutoriamme, jonka oli määrä saattaa meidät hostelliimme.

Samay Hostellin oleskelutila

Tutorimme saapui ajallaan ja selvensi meille lyhyen bussimatkan aikana, että meidän olisi pakko oppia espanjaa sillä paikallisesta väestöstä vain harva osaisi englantia.. Pieni kauhun ja vitutuksen sekainen vilkaisu toisiimme tulevan kämppikseni kanssa riitti ilman sanoja: molempia vitutti äärettömästi tuo lausahdus, sillä olimme kuulleet sen matkan aikana jo riittävän monta kertaa. 

Uupuneina pitkästä päivästä, johon oli kuulunut matkustamisen lisäksi kaikenlaista säätämistä n. 14 tuntia raahauduimme hostelliimme. Valinta, kuinka siirtäisimme painavat laukkumme kerroksesta 0 kerrokseen 2 oli päivän selvä - HISSI (ei enää yhtä ainutta porrasta saman vuorokauden sisään)!! 

Muutaman olemme perillä -viestin jälkeen pääsimme lepäämään.

Go with the flow!

Eilisessä kirjoituksessani harmittelin inspiraation puutetta, mutta tänään istun luovuuden lähteillä ja nautin olostani enemmän kuin koskaan aiemmin. Kirjoitan tätä päivitystä nimittäin lentokoneessa!

Matkamme Jyväskylästä Tampereen lentokentälle sujui hyvin, joskin hieman itkuisissa fiiliksissä. Sain kuin sainkin kaikki asiani hoidettua (tai ainakin luulen niin). Soitin pankkiin ja selvittelin, mistä johtui yksityistilini käyttöoikeuksien luovuttaminen vanhemmilleni ilman lupaani. Kävi ilmi, että osoitteen muutoksen yhteydessä (se idiootti) pankkivirkailija oli antanut äidilleni laajat käyttöoikeudet tiliini, joka siis oikeutti hänet pääsemään ”käsiksi” paitsi rahoihini myös tilitapahtumiini.. HIEMAN asiasta hiiltyneenä selvittelin siis asiaa automatkamme aikana. Luojan kiitos asian sai korjattua puhelimitse ja näin ollen verenpaineeni on laskenut hetkeksi normaaleihin lukemiin.

Lentokentälle päästyämme punnitsin vielä laukkuni ja positiivisena yllätyksenä vaaka näytti kuin näyttikin sallittuja lukemia - 19,3kg ja 6,7kg! Melko vähään olen minäkin omaisuuteni saanut sullottua! Turvatarkastukset ja muut pakolliset toimenpiteet sujuivat kivuttomasti ja pääsimme hyvissä ajoin odottamaan siirtymistä koneeseen. Ihmettelimme tulevan kämppikseni kanssa, miksi ihmiset sulloutuvat ovien luo välittämättä faktasta, että kaikki lennon varanneet mahtuisivat aivan varmasti koneeseen.

Syy selvisi meille kuitenkin melko pian, sillä yksi lentoemännistämme kertoi koneen olevan niin täynnä, että meidän olisi turha haaveilla vierekkäisistä istumapaikoista. Se siitä maisemien katselusta sitten – arvatkaa vaan oliko koneessa yhtä ainutta ikkunapaikkaa vapaana! PÖH, sanon minä. Istumme kuitenkin toinen toisella puolen käytävää, joten juttelu sentään onnistuu. Mainittakoon vielä, että täällä on ihan pirun ahdasta, eikä nukkumisesta tule mitään. Niinpä tilasinkin tähän astisen elämäni litrahinnaltaan kalleimman energiajuoman (tulevan kämppikseni rahoilla tietysti) ja testaan, miten sen korkeat kofeiinipitoisuudet vaikuttavat jo valmiiksi kofeiinille yliherkkään elimistööni. Vielä ei hertta ole antanut varoitusta, mutta tuskin ostamaani ainetta tarvitsee nauttia seuraavan vuosikymmenen aikana toista kertaa. ¡Hei haloo! Voiko aine, jossa on B16–vitamiinia 5000 % päivän saantisuosituksesta olla kovin terveellistä?

Äsken tuli kuulutus, jonka mukaan olemme perillä 3 tunnin kuluttua. Ai niin, tosiaan. Espanjassa tiuku vetää UTC +1 vyöhykkeellä eli kello näyttää tunnin vähemmän kuin Suomessa, joten olen siis johtanut ystäviäni harhaan sanomalla lentomme keston olevan neljä tuntia. Pilvien päällä istutaan kuulkaa viisi kokonaista tuntia! Hip hei. o/

En ollut osannut odottaa lennon suhteen oikein mitään, vaikka paljon puhutut nousu ja lasku hieman jännittivätkin. Olen mielestäni selvinnyt tähän asti varsin kiitettävästi, sillä aamupala on pysynyt sisällä, enkä ole myöskään murskannut tulevan kämppikseni kättä rutistamalla sitä pelokkaasti. Voinkin siis melkein jo todeta olevani vanha kettu näissä asioissa. ;) Nyt, kun olen taivastellut riittävästi energiajuoman ravintosisältöä ja tehnyt selväksi, etten pysty nukkumaan polvet suussa taidan päättää tämän tekstin ja jatkaa Ryanair magazinen lukemista.

Kiitos teille ihanat ystäväni, jotka jäitte Suomeen. Meillä on aina avoimet ovet, kunhan vain löydämme sen oven jota pitää auki. Kuulemisiin! <3 

Lähtöfiiliksin

Jännitys, pienehkö paniikki, haikeus ja innostus tuntuvat sekoittuvan sopivassa suhteessa pääni sisällä vyöryväksi ajatusmyrskyksi. Huomaan vaipuvani tämän tästä omiin ajatuksiini saamatta kuitenkaan yhdestäkään selkeästi otetta. Tämän blogipäivityksen tekeminen tuntuu elämää suuremmalta haasteelta, vaikka tavoitteena onkin vain takoa ihmisille oikeassa järjestyksessä olevia kirjaimia. Pyydän anteeksi jo nyt - ei onnistu tänään! Perdóname!

Asiani toisin kuin ajatukseni ovat kohtalaisen hyvällä mallilla. Olen raahannut muuttokuorman Pohojanmaalle kera kissojen, siivonnut entisen kämppäni ja luovuttanut avaimet, hyvästellyt mummoni, vanhempani, kissat sekä suurimman osan ystävistäni, sullonut elämäni kahteen pieneen laukkuun, hankkinut matkavakuutuksen, jne jne. Toisin sanoen, kyllä tämä tästä!

Illan aikana olisi vielä tarkoitus tsekata (ja tuplatsekata) matkalaukut sekä kaikki tarvittavat dokumentit huomista varten.

Huomenna, kun kaikki on valmista suuntaamme ystäväni kaverin kyydillä kohti Tampereen lentokenttää. Herätys (tarvitaankohan edes sellaista) lienee huomisaamuna kuuden ja seitsemän välillä, sillä lentokentällä olisi tarkoitus olla kymmenen maissa. Huomenna klo 12.05 voitte kaikki nostaa hattua tälle tynnyrissä kasvaneelle tytölle, joka kokeilee ensi kertaa (lentokoneen)siipiä!

Tällä hetkellä, juuri tässä tuntuu äärettömän hyvältä. Kiitos siis sinulle, joka otit tämän kodittoman kulkijan huostaasi. ^^

Despues de catorce dias...

Vietin extempore viikonloppureissua Tampereella "autuaan tietämättömänä" ajan kulusta.. Vasta kotimatkalla iski paniikki, sillä karistan Suomen pölyt jaloistani jo neljäntoista päivän jälkeen! Niinpä kotiin päästyäni aloin valmistella muuttoa vimmatusti, koska todellisuudessa muutan pois Jyväskylästä jo 8 päivän kuluttua. Tarkoitukseni on nimittäin raahata romuläjäni pölyttymään porukoiden nurkkiin Pohojanmaalle, Nivalaan jo 22. päivä.

Ajan rajallisuuden lisäksi havaitsin tänään myös toisen merkittävän epäkohdan muuttooni liittyen.. Olen näet haalinut itselleni maallista omaisuutta enemmän, mitä ensimmäinen inventaarioni osoitti. Näin ollen varaamani 5 banaanilaatikkoa ei riitä alkuunkaan kaiken olennaisen siirtämiseen paikasta A paikkaan B. Nyt pyhitänkin vapaat aamuni pahvilaatikoiden haalimiseen Siwasta (joka luojan kiitos on niin yllättävän lähellä). Tiistaina olisi tarkoitus tulostaa tulevan kämppikseni kanssa tarvittavat dokumentit liittyen lentoihin. Mainittakoon loppuun vielä, että olen saanut asiani järjestykseen myös meille suomalaisille jo lähes kirosanaksi muodostuneen julkisen viraston kanssa - kiitokset vaan KELAN tädeille yhteistyöstä... ;)

...ja loppuun vielä sama sepostus kaikessa lyhykäisyydessään espanjaksi:

Estoy muy contenta porque después de catorce días me muevo a vivir en España. Pero estoy tambien muy nerviosa porque no hablo muy bien español.

Matkajärjestelyt

Tilanne on seuraavanlainen: olemme varanneet ystäväni kanssa lennot Tampereelta Malagaan. Perille meidät vie Ryanair hintaan 94 euroa, johon kuuluu siis käsimatkatavaroiden (10 kiloa) lisäksi myös ruumaan menevä laukku (20 kiloa). Lisäksi olemme varanneet kolmeksi ensimmäiseksi yöksi Hostellin Sevillasta, mikä kustansi 14,45 euroa per yö. Hinta ei siis päätä huimaa ja tuskin vie meitä vararikkoon (tosin vannomatta paras).

Minua mietityttää kuitenkin hieman, miten ihmeessä saan sullottua kaiken tarpeellisen 30 kiloon, kun 39 neliöinen kaksiokaan ei tunnu aina riittävän?! Tiedän kyllä, minun täytyy "karsia ja jättää kaikki turha/tarpeeton ja varmuuden vuoksi roju kotiin", mutta silti...

2 kipeää kättä 1 hinnalla!

Kävin tänään opiskelijaterveydenhoitajalla piikityttämässä itseeni eilen ostamani hepatiitti A&B rokotteen toisen satsin eli tehosteen. Tämä lysti maksoi minulle 50 euroa.. Otin samalla myös jäykkäkouristuspiikin  (luojan kiitos jäykkäkouristuspiikki ja terveydenhoitajalla käynti olivat sentään ilmaisia). Edellisestä kerrasta kun oli vierähtänyt jo suositeltu kymmenen vuotta.. Terveydenhoitajani kysyi minulta "oletko aivan varma, että edellisestä piikistä on kymmenen vuotta?". Vastasin epämääräisen myöntävästi ja kysyin onko siitä haittaa, jos sen ottaakin jo aiemmin.. minä kun en ollut asiaa mistään rokotuskortista varmistanut vaan luotin siihen,  että 12-vuotiaana kankkuuni pistetty piikki oli the jäykkäkouristuspiikki. Terveydenhoitajani kommentti juuri ennen piikin tuikkaamista käsivarteeni oli "niin no, ei tähän ole kukaan kuollut, vaikka olisi pistettykin useammin".. Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa pupillini saattoivat hieman laajentua yllätyksestä.. Terveydenhoitajani kuitenkin lohdutteli minua "ei siitä oikeasti ole mitään haittaa, sillä pistetäänhän kaikille laitapuolen kulkijoillekin jäykkäkouristuspiikkejä jos ne on olleet tappelussa.. eikä niillä sitä paitsi ole omat rokotuskortit mukana, joten ole sinäkin huoleti". NO MUTTA HEI KIITOS, tämä selvensi asiaa! Vaikka saatoinkin olla ensimmäistä hepatiittirokotetta ottaessani hieman väsynyt edellisillan juhlimisesta *kröhöm*, en arvannut tulevani rinnastetuksi rantojenmiehiin ja muihin pulivaareihin. ;) Päätin kuitenkin olla traumatisoitumatta asiasta sen enempää, sillä kyseinen terveydenhoitaja osasi asiansa = en pyörtynyt vaikka poden piikkikammoa. Uskoisin myös piikeistä johtuvan kivun lievittyvän käsivarsista parissa päivässä, joten valtakunnassa kaikki hyvin! 

Gracias y adiós!

Sisko tahtoisin jäädä

Rintaa pakottaa sydän tahtoo lentää

Heräsin aamulla varsin haikeissa fiiliksissä. Muru tuli makoilemaan mun kainaloon ja itkuhan siinä meinasi päästä, kun toinen alkoi kehräämään tasaiseen unettavaan tahtiin.. <3 Nyt katselen haikein fiiliksin vanhoja valokuvia Pikkusen kans.. 

Kaikilla tuntuu olevan mulle sama kysymys, jonka esitin itsekin kaverilleni vuoden alussa; miltä tuntuu lähteä? Niin, miltä? Tuntuu hyvältä, ihanalta ja jännittävältä. Odotan innolla uusia ihmisiä, uusia maisemia, uusia kokemuksia, uutta minää. Samalla tuntuu kuitenkin myös äärimmäisen pelottavalta, ahdistavalta ja surulliselta. Sen lisäksi, etten ole koskaan aiemmin ollut missään ulkomailla (parin päivän road tripiä Hammerfestiin ei todellakaan lasketa) mua hirvittää myös, miten porukat pärjää kissojen kans, miten mummut jaksaa ja miten kamala ikävä mulla tuleekaan äitiä ja isää, mummuja ja ystäviä. Eiköhän kaikki kuitenkin järjesty..?

Pelkkä fiilistely ei edistä lähtöä, joten lähden ostamaan hepatiittirokotteen tehostetta..