Väsyneet matkustajat

Olemme vihdoin päässeet perille. Lento sujui loppuun asti hyvin, vaikkakin harmittelen edelleen etten nähnyt juurikaan OIKEITA MAISEMIA (vieressäni istui kaksi keskenkasvuista uimaripoikaa, joita ei maisemat kiinnostaneet). Pari lisähuomiota lennolta.. Kämppikseni repesi hihkaisulleni "eihän täällä oo mitään muuta ku ruskeeta!" Totta tosiaan, Espanjassa kasvillisuus eroaa Suomesta kuin yö päivästä.

Maisemia matkan varrelta (noi ei oo sitten mitään kuusia..)

Koneen laskeuduttua ja fanfaarien kajahdettua säntäsimme etsimään matkalaukkujamme melkoisella kiireellä, sillä lentomme oli perillä Málagassa 16.00 paikallista aikaa eikä bussimme lähtöön ollut kuin 45 minuuttia aikaa. Odotellessamme matkalaukkujemme saapumista saimme selville mistä bussimme lähtisi. Kaikki tuntui sujuvan täydellisesti, mutta hei.. Olemmehan Espanjassa, joten kuten arvata saattoi myöhästyimme bussistamme sillä saimme matkalaukkumme vasta 16.55 eli noin vartin liian myöhässä.

Maisemia bussin ikkunasta

Asia hoitui kuitenkin, sillä näppärinä tyttöinä karautimme taksilla (perkeleen kalliilla sellaisella 18 euroa 10-15 minuutin ajomatkasta) Málagan bussiasemalle ostamaan liput seuraavaan bussiin. Emme joutuneet odottamaan kovinkaan kauaa bussiamme, sillä lähdimme matkaan jo 18.00. Teimme kuitenkin mielenkiintoisen huomion matkallamme. Olimme joutuneet bussiin, joka kiersi ilmeisesti kaikki pikkukylät Málagan ja Sevillan välillä. Toisin sanoen taitoimme 200 kilometrin matkaa yli 3,5 tuntia!! Noh, ainakin näimme samalla paikallista kulttuuria eli pappalaumoja päivystämässä maailman menoa lähes jokaisessa kadun kulmassa. 

Pappojen lisäksi naureskelimme liikennemerkeille moottoritiellä, joissa varoitettiin ratsastajista! Napsin myös innoissani kuvia palmuista ja kaiken maailman kaktuksista, joita bussireittimme varrella näimme. Saavuttuamme Sevillaan (vihdoin ja viimein) jäimme odottamaan espanjalaista erasmus tutoriamme, jonka oli määrä saattaa meidät hostelliimme.

Samay Hostellin oleskelutila

Tutorimme saapui ajallaan ja selvensi meille lyhyen bussimatkan aikana, että meidän olisi pakko oppia espanjaa sillä paikallisesta väestöstä vain harva osaisi englantia.. Pieni kauhun ja vitutuksen sekainen vilkaisu toisiimme tulevan kämppikseni kanssa riitti ilman sanoja: molempia vitutti äärettömästi tuo lausahdus, sillä olimme kuulleet sen matkan aikana jo riittävän monta kertaa. 

Uupuneina pitkästä päivästä, johon oli kuulunut matkustamisen lisäksi kaikenlaista säätämistä n. 14 tuntia raahauduimme hostelliimme. Valinta, kuinka siirtäisimme painavat laukkumme kerroksesta 0 kerrokseen 2 oli päivän selvä - HISSI (ei enää yhtä ainutta porrasta saman vuorokauden sisään)!! 

Muutaman olemme perillä -viestin jälkeen pääsimme lepäämään.