The Viimeinen Viikko! part 1

Mitä viimeisen viikon aikana vielä ehtiikään sattua ja tapahtua..?

Maannantai. Nukuin pommiin ja heräsin kun kämppikseni R tuli kysymään, että joko lähdetään. Hetken aikaa keräilin itseäni, muttei aikaakaan kun jo ryömin ulos pienestä kopistani ja siistiydyin. Varsinaista kiirettä meillä ei ollut, mutta olimme päättäneet olla ajoissa.. R oli jo aamutuimaan tehnyt oman Online check-inín ja minäkin väkersin omani, jotta voisimme käydä tulostamassa se kouluamme vastapäätä olevasta Copisteriasta. Nooh.

Matkalla sitten tajusin, että vaikka kuinka monta kertaa tarkistin tallentaneeni Boarding Passin muistitikulleni, olin jättänyt muistitikkuni tietokoneeseeni kiinni - kämpille. Sain kuitenkin lappuset tulostettua, sillä Ryanairin sivuilla piti vain tietää varausnumerot yms.. Haah! Nyt mulla on lentolippu plakkarissa! ;) Seuraavaksi marssimmekin sitten facultymme toimistoon kysymään leimoja lappuihimme. Tänään ei ollut fiilistä puhua espanjaa, joten kommunikoimme enkuksi ja muikkeli tiskin takana vastaili espanjaksi. Ihan hyväksi havaittu combo tämäkin! Eihän me kuitenkaan mitään leimoja saatu, vaan meidät ohjattiin International Officeen, joka periaatteessa sijaitsee kotimatkamme varressa. Sinne siis! 

Perille päästyämme saimme parissa minuutissa leimat lappusiimme ja tuuletimme helpottuneina. Miksei alussa kaikki sujunut näin helposti? Meidät selkeästi halutaan ulos maasta... Noo, parin tunnin kuluttua kävimme moikkaamassa kiinteistönvälittäjäämme tai oikeammin hänen sijaistaan. Hetken hablailimme espanjaa, kunnes tajusimme naisen osaavan englantia (miksei tää ollut näin helppoa jo alussa?).. Hommat hoitui taas paljon nopeammin ja saimme periaatteessa jo sovittua asunnon tsekkaamisesta, joka täytyy vielä vahvistaa itse kiinteistönvälittäjältä.. Mutta alustavasti oli puhetta sunnuntaiaamusta.. En malta odottaa, että saan tukon rahaa (takuuvuokra) hyppysiini ja lentokoneen alleni. Täältä tullaan Suomi! Käteisestä puheenollen.. Olin jo kämppiksilleni manannut, ettei kaikki voi sujua näin helposti.. Eikä aikaakaan.. 

Poikkesin pankkiautomaatille tarkoituksenani nostaa viimeiset roposet tililtäni, mutta hölmistynyt ilme kasvoillani yllätin itseni tuijottelemasta pankkiautomaatin kiduksia.. Kappas! Sehän vei mun kortin vaan mitään ei tullu ulos! Voihan... Ranskalainen kämppisrukka etsimään vartijaa sillä välin kun minä anelen pankkiautomaattia antamaan korttini takaisin.. M ja vartija saapuivat hetken päästä ja saimme ohjeeksi soittaa masinassa näkyvään numeroon.. Millä rahalla? Meillä kaikilla oli saldo finaalissa (olen vakaasti päättänyt olla lataamatta prepaid-liittymääni enää). Pakkohan se kortti oli kuitenkin saada ulos ja niinpä hyvin vastahakoisesti ojensin puhelimeni vartijalle. "Soita sä" pyysin ja jatkoin "en puhu kauheen hyvää espanjaa".. Ranskalainen kämppikseni selittää vartijalle, että lähdemme viikon päästä että kortti pitäisi siihen mennessä saada ulos masinasta. VIIKOSSA räähkäisin kauhuissani ja lisäsin TUNNISSA tukahtuneella äänellä. En mä nyt pyhällä hengellä viikkoa elä, vaikka vararavintoa onkin kertynyt sinne sun tänne ympäri kroppaa.. Pari minuuttia odoteltiin ja kuunneltiin ohjeita, jonka jälkeen loppui saldo. Onneksi langan toisesta päästä oli kuitenkin annettu ohjeet odottaa 15min, jotta automaatti käynnistyy uudestaan ja toivoa että kone sylkee kortin ulos. Mikäli näin ei tapahdu, soittakaa uudestaan. Haha.. Sarkastinen hymy kasvoillani kysäisen vartijalta, että millä minä soitan kun automaatti vei ainoan välineen, jolla voisin ladata lisää saldoa? Ja juu, ei ole seurueellanikaan saldoa yhtään sen enempää. Vartija lupasi etsiä puhelimen, jos korttini ei ilmestyisi vartissa automaatin huulille..... aika kuluu...... automaatti käynnistyy uudelleen.... ja minun korttini... putkahtaa ulos automaatista!! Nappaan kiinni ja puristan sitä lujaa kämmeneeni, kättelen innoissani vartijaa ja kiittelen yhteistyöstä. Ei enää sydämen tykytyksiä mulle kiitos, jos nyt vaan pääsis täältä pois ilman suurempia kommelluksia niin olisin varsin tyytyväinen...

Palataan asiaan.. tänään oli enkun koe ja huomenna management accounting... Sitten olis kokeet niin sanotusti taputeltu minun osaltani!

Hyvän mielen muistilista!

Taidanpa tehdä itselleni hyvän mielen muistilistan! Ajattelin listata ylös, mitä minulla on ikävä.. :) Ehkäpä tähän listaan täytyy sitten palata, kun alkaa arki potkia liian kovaa päähän ja ylirento elämä Espanjassa alkaa taas tuntua houkuttelevalta ajatukselta. ;) Asiat eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä, vaan naputtelin kaikkea mitä mieleen tuli.. Suurinta osaa teistä tämä ei varmasti kiinnosta, mutta ehkä sieltä löytyy joku jonka saan hymyilemään näillä pienillä asioilla, jotka tekevät ainakin mun päivästä paremman ja elämän helpommaksi kulkea. ^^

* Mun omat pienet karvapallerot, Muru ja Peekoo <3

* Äiti ja isä, mummu

* Ystävät

* Oma rauha

* Oma koti

* Sisustaminen

* Kirpputori

* Katriina

* Jyväsjärvi

* Piknik ystävien kanssa

* Uudet perunat, valkosipulivoi, tilli ja silli

* Terassi

* Kuuma kaakao

* Kuntosali

* Harjun rappuset

* Kraanavesi

* Hyvä suomenkielinen kirja

* Karkit

* Raejuusto

* Viileä tuuli

* Järvivesi

* Kuumavesi suihkussa ilman värkkäämistä

* Opiskelu

* Maitorahka

* Palkkapäivät

* Aidot ihmiset

* Finnkino

* Acon kasvojen puhdistusvaahto

* Time, Ruma, Katse

* Viiniä ja juustoa -illat ystävien kanssa

* Lautapelit

* Kippari-juusto

* Thaikkutreenien jälkeinen fiilis

* Oma sänky

* Pyöräily oikealla pyörällä

* Jatkot

* Uuniruuat (etenkin lasagne ja lohi)

* Kohteliaisuudet, jotka sanotaan vain kun niitä oikeasti tarkoitetaan

* Hese

* Kävelykatu aurinkoisena päivänä

* Maito

* TIGIn shampoo ja hoitoaine

* Pinaattikeitto

* Halaaminen

* Hiljaisuus

* Luonto

* Sateenkaari

Olisihan näitä vaikka millä mitalla, mutta jos nyt stoppaan kuitenkin tähän.. :) Mukavaa viikon jatkoa ja muistakaa hymyillä niille pienillekin jutuille! 

Kulttuurieroja

On jo pidemmän aikaa ollut tarkoitus postata tänne lista kulttuurieroista, joita olen reissuni aikana havainnut

* Tapaamiset: Suomessa saavutaan sovittuihin tapaamisiin ajallaan tai vähintäänkin ilmoitetaan etukäteen myöhästymisestä ja pahoitellaan vielä perään, että toiset joutuvat odottamaan. Espanjassa on normaalia olla myöhässä, eikä kukaan katso sinua kieroon sen vuoksi. (Itsehän olen myöskin alkanut ikävä kyllä omaksua kyseisen "tärkeät ihmiset antavat aina odotuttaa itseään" asenteen..)

* Liikenne: Suomessa ajetaan anteeksi että olen olemassa -asenteella. Espanjassa sen sjaan ajetaan kuin kaistapäiset (ja joo joo, en ole käynyt Thaimaassa jne, joten tietäisinpä vaan...), jokaisella on oma kaistansa eikä ole mitenkään poikkeuksellista pysäyttää autoa keskelle autokaistaa hätyvilkut päällä vain, jotta radiokanavan saa säädettyä itselleen mieleiseksi. En tiedä onko Suomessa edes kuultu napista, joka sijaitsee autonratissa ja josta saa kuulumaan sellaisia kivoja ääniä, kun tarpeeksi kauan painelee.. Noh, tässä keksinnössä (heh, edes jossain) espanjalaiset ystävämme ovat meitä edellä. Ulkona liikkuessa ei voi välttyä kuulemasta autojen tööttäilyä toisilleen ja jalankulkijoille. Ennen tänne muuttoa en edes tiennyt, että tööttäilyllä voi ilmaista niiiiiiiiin monia asioita.. Tässä muutama esimerkki:

tööööött: Hei varo vähän!

tööt tööt tö tö tö tööt : Hei kamu, kuis kulkee?

töööööööööööööööööööööööööööt: Nyt *ittuun siitä mun edestä tai sun äitiskään ei tunnista enää sua!

tööööööööööööööööööt töööööööööööt töööööööööööt etc etc: Kuka *ittu on jättäny autonsa MUN auton eteen?? Tänne ja vähän äkkiä siirtämään sitä!

Hox.. Viimeisintä virttä voi jatkua tuntikausia.. ;)

* Parkkipaikat: Suomessa on piirretty sellaisia valkoisia viivoja asfalttiin, joiden perusteella ihmiset sitten pysäköivät rakkaan ajokkinsa mieleisimmälleen paikalle. Espanjassa tai ainakin Sevillassa, jossa parkkipaikkoja on harvinaisen vähän suhteessa autoihin hommat toimii hieman toisin.. Ei sen niin väliksi, vaikka auto sattuisi jäämään tunneiksi tai päiviksi esimerkiksi risteysalueelle, suojatielle tai vaikkapa toisen auton eteen ja näin ollen samalla blokaten toisen liikkeellelähdön. Kaikki on sallittua maassa, jossa viidakon laitkaan eivät aina päde. Kannattaa kuitenkin varautua etsimään autoaan muutamia metrejä kauempaa, mikäli pysäköi toisen auton eteen... On nimittäin normaalia, että tukoksen aiheuttavaa autoa työnnellään milloin mihinkin suuntaan (mikäli auto on ystävällisesti jätetty vapaalle. Muussa tapauksessa kannattaa hoitaa hommat nopeasti, jos haluaa välttyä nyt *ittuun se koppero siitä edestä -tööttäyksiltä.)

*Elämänrytmi: Suomessa normaaliin työpäivään kuuluu 2x12min kahvitauko ja 30min ruokatauko. Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa luentojen välissä on 15min tauot. Suomessa siis selvästikin tiedetään, että aivot tarvitsevat myös lepoa.. Espanjassa asiat toimivat (jälleen kerran) hieman eri tavalla.. Oppituntien välissä on vain harvoin taukoja. Luento kestää 2h, jonka jälkeen siirrytään juosten seuraavalle luennolle. Virallisia taukoja ei siis ole. (Onneksi itselläni on vain maksimissaan 5h luentoja putkeen). Kyseinen työskentely tahti perustuu kuitenkin siestaan, jota vietetään päivän kuumimpina tunteina (14-17). Siestan jälkeen työntekijät ja monet opiskelijat jatkavat työskentelyä. (Onneksi Erasmus-opiskelijoilla on hieman helpompaa, kun kaikki englanninkieliset tunnit on tarjolla vain aamuisin.)

*Juoma: Alkoholia nautitaan selvästi sivistyneemmin Suomeen verrattuna. En muista nähneeni ketään (siis meitä suomalaisia ja yhtä marokkolaista lukuunottamatta) pöydän alla alkoholin vuoksi! Viini maksaa perusruokakaupassa 1-2€ ja viinaakin saa jo neljällä rahalla. Baareissa ja yökerhoissa juomat ovat huomattavasti kalliimpia (eli drinkit n. 6-8€), mutta viinaa ei annostella millin tarkkuudella, kuten Suomessa. Jos alkoholin määrä ei miellytä, aina voi pyytää lisää (jos lasiin mahtuu)!

Vodka-kola, mutta missä kola?

* Ruoka: Suomessa aamupalaksi on tarjolla kaurapuuroa, tuoremehua ja teetä. Espanjassa nautitaan tostada (paahdettu sämpylä) ruokaöljyn ja ilmakuivatun kinkun kera (tai vaihtoehtoisesti marmeladilla). Myös ruokailuajat ovat hieman erilaiset täällä verrattuna Suomeen. Lounas syödään täällä kolmen maissa (iltapäivällä) ja illallinen yhdeksän ja kymmenen välillä.. (Suomalaisena näihin aikoihin on ollut melko vaikea sopeutua. Etenkin illallinen meinaa välillä tökkiä, kun on Suomessa tottunut kevyeen iltapalaan..)

* Kiinteistönvälitys: Espanjassa kiinteistönvälitys toimii siten, että asunnonetsijä maksaa kiinteistönvälittäjälle palkkion löytyneestä asunnosta (käteisenä tietysti..). Tämän vuoksi myös vuokra-asuntojen välittämisessä käytetään yleisesti ottaen aina kiinteistönvälittäjää. Lisäksi kiinteistönvälittäjä toimii usein välikätenä, jos jotain hajoaa.

* Verot: Hieman yllättävä aspekti.. Tiedän.. Olen kuitenkin törmännyt niin erilaiseen asenteeseen, että siitä täytyy jo mainita. Suomessa harmaantalouden osuus ei tiettävästi ole kovinkaan suuri.. Sanotaan ainakin yleistyksenä, että suurin osa yrityksistä maksaa veronsa. Espanja. Ah. Meidän pikku Espanja.. Voi voi.. Yritysten yleinen käytäntö on maksaa nimellistä "palkkaa" työntekijöilleen.. Todellisuudessa palkka on suurempi, sillä (suurin)osa saadaan pöydän alta.. Lisäksi esimerkiksi ravintoloissa saa harvoin oikean verotuskelpoisen kuitin, joka sisältäisi y-tunnukset yms tarvittavat tiedot..

Saksa

No niin, nyt on Saksan reissu takana! Matkaan lähdin siis tiistai-iltana ja tarkoituksenani oli viettää 12 tuntia Barcelonan kentällä, koska viimeinen juna keskustaan olisi lähtenyt ennen lentoni laskeutumista. Minulla kävi kuitenkin hyvä tuuri, sillä lentoni oli hieman etuajassa ja ehdin junaan.. Näin ollen kova lentokentän penkki vaihtui ystäväni tarjoamaan majapaikkaan. Oli ihanaa nukkua yö hyvin ja aamulla olinkin jo virkkuna suuntaamassa takaisin kentälle. Lento meni hyvin ja melko nopeasti (nukkuessa). Jouduin odottelemaan Saksan päässä parisen tuntia lentokenttäbussia, jonka jälkeen näin vihdoin ja viimein rakkaan ystäväni K:n. <3

Lapsi on terve kun se leikkii..

Keskiviikkopäivään/iltaan kuuluikin sitten kuulumisten vaihtoa, biljardia, uusia tuttavuuksia ja ghost partyt Studentencafessa. Koska rakastan halloweenia, olin tietysti ihan täpinöissäni että sain maalata naamani valkoiseksi ja säväyttää ihanaisella olemuksellani. Oli kerrassaan hauska ilta!

Torstaiaamuna väsytti kamalasti, enkä olisi millään jaksanut nousta. Sain kuitenkin itseni liikkeelle ystäväni K:n avustuksella. Otimme suunnaksi läheisen sorsalammen ja kauniin vihreän puiston. Bongattiin sorsien joukosta yksi raasu, jolla oli nokka vähän hajalla.. Eläinystävänä piti tietysti tirauttaa parit kyyneleet sorsapolon puolesta, kun ei muutakaan voinut.. Miten musta on tullut tällanen herkkis?

Kun kyyneleet oli kuivattu, matka jatkui pienen järven rantaan jonne rohkeimmat kävivät huuhtomassa edellisillan kohmelon. Itsehän en lukeutunut tähän porukkaan, vaan tyydyin seuraamaan räpiköintiä sivummalta. Lammikosta lennähdettiinkin sitten seuraavaksi urheilu-outletiin, josta mukaani tarttuivat Nike siniset tennarit (oli pakko kun halvalla sai)! Mistä lie johtui, mutta porukka oli melko väsynyttä ja ilta menikin nätisti biljardia, ping pongia ja kickeriä (?) pelaillen..

Ulmin tuomiokirkko

Näkymiä huipulta

Perjantaille rakkaat ystäväni olivat keksineet vaikka minkälaista ohjelmaa.. Ensin raahattiin Helenaa kristillisen maailman korkeimpaan kirkkoon, Ulmin tuomiokirkkoon. Kirkontorni kohoaa 161,53 metrin korkeuteen ja vaadittiin 768 askelmaa, jotta tämä jänishousu näki kaupunkia yläilmoista. Kaunista oli, mutta vähän meinasi polvet tutista kapeiden kierreportaiden kiipeämisen jälkeen ja uhoamani uusintakierros jäi suosiolla tekemättä. Maa tuntui niin hyvältä jalkojen alla tämän jälkeen! ;) 

On se vähän vinossa..

Kiipeilyn jälkeen kierreltiin kauniita pieniä kujia, joiden varsilta löytyi vaikka mitä kiinnostavaa kuvattavaa - muun muassa maailman vinoin hotelli! Sitten olikin pienen levon aika, jonka jälkeen otettiin suunnaksi sama järvi, jossa oltiin käyty jo edellisenä päivänä. Tällä kertaa meitä oli vähän isompi porukka, sillä aikomus oli grillata ja käydä yöuinnilla! Pakkohan se munkin oli käydä kastautumassa, kun en malttanut vierestä sitä touhua katsoa. Hyvä, etten uponnut sinne järven pohjaan, sillä sen verran monta sieni-tuorejuusto-pekonikääröä olin ehtinyt napaani kiskoa.. (paisteltaisko vähän pekonikääröjä ja sieniä?) ;) Kun ruuat oli saatettu parempiin suihin suurin osa porukasta häipyi omille teilleen, mutta suomalaisviisikko ruotsalaisella vahvistuksella lähti uhmaamaan vielä saunan löylyjä! Musta on tullut ilmeisesti vähän huolimaton saunoja, sillä unohdin juoda (vettä) saunareissun aikana.. Seuraavana aamuna olo olikin melkoisen rähjääntynyt ja janoinen..

Blautopf-lampi

Tilanne saatiin kuitenkin korjattua ja nestetankkauksen jälkeen olin kuin uusi ihminen! Matkaan olin lähtenyt melko pienellä budjetilla, joten vasta tälle päivälle oli varattu pari tuntia shoppailuaikaa.. Pidin mieleni kurissa, enkä sännännyt tapani mukaan jokaikisen vaatekappaleen kimppuun kuola valuen ja siksi meille jäikin aikaa käydä nappaamassa puolikkaat kanat (joo voi kuulostaa vähän brutaalilta, mut oi pojat! olisittepa olleet maistamassa!). Muutama pennonen köyhempänä otimme suunnaksi Blaubeurenin Blautopf-lammen, joka on maailman syvin lampi. En tiedä mitä olin odottanut, mutta paikka sai minut kyllä hengähtämään pari kertaa ihmetyksestä.. vesi oli todella kirkasta! Käytiin samalla reissulla vielä herkuttelemassa vähän jätskeillä yms ja illaksi palattiinkin sitten tukikohtaan ja aamulla otin suunnaksi Sevillan. 

Kettu kuittaa ja kumartaa! Kiitos mahtavasta seurasta K, N, L ja O - oottehan te nyt vaan ihan huippuja!

Kuukauden kuulumiset

Nyt voin sanoa, että hävettää! En ole kirjoittanut kuukauteen blogiani vaikka tässä ajassa on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä! Kävin feria-viikon jälkeen Costa Bravassa ystäväni K:n kanssa. Kyseisen viikonlopun aikana yllätyin siitä, miten täysin tuntemattomista ihmisistä voi tulla niin läheisiä että tuntuu pahalta sanoa hyvästit.. "Arjen" oli kuitenkin jatkuttava palasin takaisin Sevillaan hieman haikein fiiliksin. Toivon koko sydämestäni näkeväni saman seurueen vielä uudestaan!

Arkea ja koulukiireitä ei jatkunut kuitenkaan kovinkaan pitkään, sillä jo seuraavana torstaina lähdin ystäväni N:n luo Barcelonaan lomailemaan. Ihastuin Barcelonaan jo ensimmäisellä visiitilläni, joten odotin reissua aika innoissani - enkä pettynyt! Nähtävyydet, jotka jäi viime kerralla kiertämättä sain ikuistettua nyt kuviini. Magic Fountain ja Gaudin talo olivat molemmat kyllä näkemisen arvoisia. Myöskin biitsillä oli kiva käydä, vaikkakin tälle vilukissalle meinasi tulla kylmä +25 asteessa.. (eh.. mitenhän mä selviän Suomessa?)

Barcelonasta kotiuduttua mulla oli aikaa hengähtää ja viettää synttäreitä. R ja K oli valmistaneet mulle suussa sulavan mansikka-valkosuklaakakun, jota nautittiin yhdessä läheisimpien ystävien kanssa ennen uloslähtöä. Harmi kun ei ole enää mitään muuta merkkipäivää tulossa, jolla saisi höynäytettyä tuon "avovaimon" tekeen mulle lisää kakkuja.. :D Ystävien kanssa hengailu jatkui, sillä N tuli vastavierailulle Barcelonasta ja sen jälkeen sain vielä ihanat tyttelit Suomesta kylään! Kiitos kaikista herkuista, joita toitte! ;) 

Nyt ollaankin tälleen tosi tiivistetysti päästy nykyhetkeen... taisin mainita edellisessä päivityksessäni kipeästä jalkapöydästä.. Noh.. Ei tarvitse olla kovin fiksu laskeakseen vastaako mun energiantarve tällä hetkellä kaikkea sitä mitä suuhuni olen mättänyt.. :( Kävin tossa viikko takaperin vaa'alla ja kyllä hymy hyytyi. Mähän olen pullukka! Vaa'an tulostama kuitti yritti lohduttaa mua "optimaaliseksi", mutta eiköhän nyt oo jo aika muutoksen. Hyvästi herkut. :'(

Ps. Jottei koko päivityksestä menisi vallan maku, mainittakoon loppuun että otan tiistaina suunnaksi Barcelonan kautta Neu-Ulmin! (Meillä on täällä Espanjassa yliopisto-opiskelijat lakossa, joten munkaan ei tarvii lintsata koulusta..) Veikkaankin, että seuraavan päivityksen teen vasta Saksan reissun jälkeen! Auf wiedersehen!

Feria de Abril

Granadan  reissusta on jo monta viikkoa, mutta syy miksen ole kertonut teille mitään jännittäviä juttuja on yksinkertaisesti se, ettei täällä tapahdu mitään.. Tai siis. Onhan mulla toki ollut välissä parit kokeet ja olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti myös ulkona viihtymässä, mutta siihenpä tämä kaikki oikeastaan sitten onkin rajoittunut. Yksi syy on mun kipeä jalka. Olen käynyt jo kaksi kertaa moikkaamassa lääkäritätiä ja saanut aina ohjeeksi "lepoa, buranaa 8h välein".. Ensimmäisellä kerralla annettu tulehdustalievittävä piikki vaihtui voiteeseen, joka kulkee Suomessa nimellä Voltaren. Jep. Mun hermoa kiristää äärettömän paljon se, että joudun makaamaan sängyssä, kun ulkona paistaa aurinko..  Nyt on vieläpä Feria de Abril. :/

Feria de Abrilin juhliminen alkoi siis tiistain vastaisena yönä klo 00.00, kun 300 vuotta vanhan portin valot sytytettiin ja ihmiset päästettiin tutustumaan feria-alueelle. Juhla-alue sijaitsee kaupungin lounaisosassa joen vieressä. Feria-viikon aikana ihmiset juovat, syövät, laulavat, hengailevat muuten vaan ja tanssivat (sevillanas) aina keskipäivästä aamuvarhaiseen. Etenkin tiistaipäivä, joka on siis juhlien ensimmäinen virallinen päivä, on täynnä ihmetyksen aiheita: kulkueita, hevoskärryjä, ratsukoita, jne.

Feria-alueelle on pystytetty viikon ajaksi "telttoja" eli casetoja, joista suurin osa on yksityisiä eikä sisään ole asiaa ilman kutsua. Vähemmän tärkeille ihmisille (ja esim meille "turisteille") on kuitenkin pystytetty muutama julkinen caseta, jonne voi maallikkokin mennä tutustumaan tanssin juoman ihmeelliseen maailmaan. Ferian tyypillinen juoma, rebujito on varsin petollista ainetta, joka vie helposti jopa kokeneemman suomalaisenkin (enkä nyt siis puhu itsestäni) huonoon kuntoon. Juoma maistuu lähes limsalta, mutta on todella äkäistä ja kilahtaa hattuun huomaamatta.

Ferian aikaan sanotaan järjestettävän myös parhaimmat härkätaistelut (allekirjoittanut ei aio tästä sairaasta eläinrääkkäyksen muodosta raportoida enempää ja jättää kyseisen typeryyden tukemisen Alban herttuattarelle) koko kauden aikana.

Kaiken kaikkiaan minun Feria-viikkoni oli varsin lyhyt, sillä pakkasin torstai-iltana laukkuni ja perjantaina aamun sarastaessa otin suunnaksi Barcelonan tai oikeastaan Costa Bravan. :)

Granada

Keskiviikkona 11.4 starttasi pieni punainen auto kohti Granadaa. Lähdin siis reissuun A:n kanssa. Hän oli varannut meille hotellin ja suunnitellut reissun muutoinkin. Määränpäähän ja hotellille saavuttuamme herttainen n. 80-vuotias herrasmies toivotti meidät tervetulleiksi ja pyysi henkilöllisyystodistuksemme. Hymynkare kasvoillaan herra kysyi minulta "mitä finlandesa tekee españolen kanssa?". Niin mitä...

...sitä ehdin itsekin miettiä muutamaan otteeseen matkan aikana.. Ensinnäkin seuralaiseni saapui hakemaan minua espanjalaisille tuttuun tapaan 45min myöhässä.. ;) Olen kuitenkin alkanut tottua siihen, ettei täällä kuljeta kello kaulassa. Seuraava ihmetyksen aihe oli kuitenkin kotiin unohtunut hotellin osoite.. Hätä ei onneksi kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä navigaattori löysi kuin löysikin (30min jälkeen) hotellin osoitteen.. Hotellille päästyämme (sitä ennen olimme kysyneet 2 kertaa tietä) marssimme respaan ja kerroimme varauksestamme. "Ei täällä ole mitään varausta. Sanotteko nimen vielä uudestaan niin tarkistan asian?".. Arvatkaa kuinka kävi... "Nyt löytyi tekemänne varaus! Se on kuitenkin vasta huomiselle!". . .

Noin varttia myöhemmin seisoimme siis tuon vanhan herran edessä, joka oli pelastanut meidät autossa nukkumiselta. Hotelli oli todella idyllinen iso vanha talo, joka oli sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja kauniilla tauluilla. Ehkä kaikella on tarkoitus? Kaikki järjestyi siis parhain päin ja pääsimme (mielestäni) viihtyisämpään hotelliin, jonka huoneen parvekkeelta meillä oli näkymä Sierra Nevadalle. =)

Jätimme laukut hotelliin ja lähdimme bussilla keskustaan etsimään ravintolaa. Sopiva rafla löytyi ja kuvut täynnä suunnistimme etsimään kauppaa, josta saisimme vielä kalsarikänniainekset.. Viinakset löytyivät, mutta samalla myöhästyimme viimeisestä bussista (mitä vielä voisi tapahtua?) ja jouduimme ottamaan taksin takaisin hotellille.

Mustekala-illallinen

Seuraavana aamuna heräsimme meitä varten katetulle aamupalalle (hotellissa ei tainnut oikeasti olla muita vieraita). Vanha herra hääräsi ympärillämme mielissään ja esitteli vanhoja valokuvia. Harvinaisen hellyttävä tapaus. <3

Check-outin ja hyvästien jälkeen otimme suunnaksi Alhambran eli "punaisen linnan" (entinen maurilaisten Nasrid-dynastian kuninkaiden palatsi).. Lippuluukulla saimme kuitenkin kuulla ettei UNESCO:n maailmanperintöluetteloon kuuluvaa palatsia pääse katsomaan ilman etukäteen tehtyä varausta - jota meillä ei siis ollut. Näin ollen tyydyimme katselemaan linnan muurien sisäpuolelle näköalapaikalta, jonka jälkeen kävimme syömässä (WOK WOK WOK <3) ja palasimme takaisin Sevillaan.

Kaiffarit! <3

Huolimatta siitä, että Alhambran leijonapiha ja muut ihmeet jäivät näkemättä reissu oli ikimuistoinen!

Semana Santa - Pyhä viikko!

Etenkin täällä eteläisessä Espanjassa  (Sevilla & Malaga)  on tapana viettää pääsiäistä eli Semana Santaa vähän isommalla mittakaavalla.. Semana Santan juhliminen aloitetaan jo sunnuntaina, mutta tärkeimmät päivät ajoittuvat viikon loppupuolelle, torstaista eteenpäin. Viikkoa juhlitaan muun muassa erilaisilla kulkueilla (procesiones), joiden avulla käydään siis läpi Jeesuksen kärsimyshistoria ylösnousemukseen saakka. Kulkueissa voi nähdä veljeskuntien eri värisiä pukuja, jotka monien silmissä (myös minun) muistuttavat Ku Klux Klanin huppupäisiä kannattajia. Todellisuudessa puvut kuvastavat nasaretilaisia (nazarenos). Kulkueissa näkee myös kannettavan raskaita "patsaita" eli tronoja. Kyseiset kapistukset voivat painaa useita tonneja ja niiden kantajaksi pääseminen on katolilaisille suuri saavutus. Osa kantajista taittaa matkansa paljain jaloin, mikäli kulkue ylipäänsä saadaan liikkeelle. Ongelmana on nimittäin sää. Useimmiten pääsiäisen aikaan Sevillassa sataa vettä, eikä arvokkaita tronoja lasketa silloin ulos.. Muita merkittäviä tapahtumia kulkueiden lisäksi ovat Sevillassa vuosittain järjestettävä kärsimysnäytelmä ja kiirastorstain vastainen yö (madrugada = aamuyö), jolloin Espanjassa armahdetaan joitain vankeja.. 

Toisella oli jo vähän väsy..

Minun pääsiäisviikkoni alkoi vasta tiistaina, kun todellisuus iski vasten kasvoja. Menin Barcelonasta saapuvaa ystävääni bussipysäkille vastaan, josta jatkoimme suoraan nähtävyyksien pariin. Matkaamme kuitenkin hidasti kerran jos toisenkin katoliset kulkueet, joiden takia suurimmat kävelykadut oli suljettu.

Ihastuin noihin huntuihin.. ^^

Ystäväni N viipyi luonani tiistaista perjantaiaamuun ja täytyy myöntää, että oli ihan mielettömän mukavaa viettää juurikin tämä viikko hänen kanssaan. Kämppikseni kun tosiaan karkasivat keskiviikkoaamuna Marokkoon, joten olisin muutoin joutunut viettämään pääsiäisen "yksin".. Keskiviikkona kävimme tutustumassa Semana Santa -näyttelyyn, josta löytyi kuvia kyseisestä juhlasta vuosien takaa.. Löysin netistä saman kuvan, johon tykästyin kovin.. Kurkatkaapa tänne! :) Eikö olekin melko suloinen? :)

Pyrimme välttämään suurimmat ihmisruuhkat ja kiertelemään nähtävyyksiä mahdollisuuksien mukaan. Keskiviikkoiltana meille kuitenkin meinasi käydä hieman köpelösti.. Olimme käyneet syömässä Cien Montaditoksessa ja napanneet tämän jälkeen julkiset Sevici-pyörät allemme tarkoituksena lennähtää hetkessä seuraamaan flamenco-esitystä reilun kilometrin päähän.. Noh. Homma ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut, sillä jäimme jumiin väkimassan keskelle, joka oli tullut seuraamaan kulkuetta. Hädissäni yritin taluttaa pyörää ihmisjoukon läpi, mutta sain perääni vain vihaisia huutoja.. Lisäksi jouduin todistamaan epämiellyttävää (eikä minun mielestäni yhtään juhlahumuun sopivaa) käytöstä.. Ohitseni nimittäin yritti joku tummaihoinen nainen.. Hän sai osakseen paljon pahempaa kohtelua, sillä ihmiset alkoivat töniä häntä ja huusipa joku rasisti hänen peräänsä pienessä päässään keksimiään solvauksiakin. Mielialani laski tuon episodin jälkeen, eikä kulkueiden perässä juokseminen kiinnostanut enää tippaakaan..

Tuleeko muille mieleen
tästä Kalkaros?

Loppuviikko/-pääsiäinen menikin sitten suht rauhallisesti, kun vältin ulkoilua kulkueiden aikaan ja pistin nokkani ulos vain ruuanhankintaa ja illanviettoa varten. Mainittakoon vielä, että nyt petti Alcampo (naapurissa pönöttävä supermarket) minut pahemman kerran.. Löysin kyseisestä puljusta vain järkyttävän kalliita Kindereitä! Minähän en tähän riistoon alennu. Munatta meni tämä pääsiäinen! :'( Mites teillä muilla?

Ps. Tää tyttö lähtee keskiviikkona Granadaan!! <3

Portugali

Lähdin lauantaina ystävieni kanssa We Love Spainin järjestämälle reissulle Portugaliin. Maassa on kaiken kaikkiaan yli 10,7 miljoonaa asukasta ja se on Manner-Euroopan läntisin maa. Reissulle en kuitenkaan ollut ehtinyt luoda sen kummempia odotuksia, mutta tottakai bikinit polttelivat jo laukunpohjalla.. Olisihan se kiva heittää kolmeksi päiväksi levyksi biitsille ja olla vaan!

Matkaan lähdettiin vauhdikkaasti aamukymmeneltä huolimatta siitä, että ystäväni onnistui nukkumaan pommiin.. Kymmenen minuutin varoitusaika riitti ja hän ehti mukaan. Bussimatka sujui rattoisasti ja parin tunnin kuluttua saavuimmekin jo kohteeseen eli Albufeiraan. Kyseisen kunta sijaitsee Algarven alueella Portugalin etelärannikolla. Vaikka olenkin jo kertaalleen nähnyt Albufeiran rannan, odotin innolla sinne pääsyä.. Valitettavasti sää ei kuitenkaan suosinut meitä ja aurinkoa näkyi vain pilkahdus. Tyydyimmekin siis ruokailemaan meksikolaisessa ravintolassa jonka jälkeen päädyimme kiertelemään kaupungin pikkukujia. 

Katso mitä löysin kaupasta! <3

Ensimmäinen havainto brittituristeista tehty.. Illan hämärtyessä vanhaa alkoi väsyttää ja silloin kun toiset lähtivät illanviettoon, minä ja ystäväni kipitimme ruokakauppaan.. Ruokailun jälkeen kellahdin väsyneenä sängynpohjalle ja otin määränpääksi otin unimaan. Sunnuntaiaamuna kellon soidessa olin äärettömän tyytyväinen edellisillan päätökseeni olla lähtemättä humpalle. Toinen huonetoverini näytti sen verran kärsivältä, että nostan kyllä hattua miten herra sai itsensä liikkeelle.. 

Cabo São Vicenten majakka

Hyppäsimme bussiin ja käänsimme keulan kohti Cabo de São Vicenteä, Manner-Euroopan lounaisinta paikkaa. Muinaiset roomalaiset pitivät kyseistä paikkaa maagisena, sillä auringonlasku oli siellä suurempi kuin missään muualla.He uskoivat auringon uppoavan kyseisessä paikassa mereen samalla merkiten heidän maailmansa reunan. Sateesta huolimatta paikka lumosi minut ja olisin voinut olla siellä pidempäänkin..

Maailman reunalla

Matka kuitenkin jatkui ja seuraavana vuorossa oli Lagos, joka on yksi turistien eniten suosima paikka Algarvessa sekä koko Portugalissa. Praia da Dona Ana´lle (Dona Ana Beach) päästyämme ymmärsin syyn. Kirkas merivesi ja upeat kalliot suorastaan kutsuivat luokseen. Sateen vuoksi matkamme kuitenkin jatkui, enkä päässyt heittämään vieläkään talviturkkiani (hyvä vain, sillä olen jo nyt pahemman kerran vilustunut)!

Lagos

Kamera täynnä ihania muistoja lähdimme takaisin hotellille, jossa alkoikin valmistautuminen illan rientoihin. Eihän se nyt käy päinsä, että lähdetään Portugaliin eikä sitten edes käydä yössä. Hieman väkipakolla aloimme siis ystäväni kanssa laittautua eikä aikaakaan kun sompailimmekin jo Albufeiran yökerhojen väliä. Valinnanvaraa löytyi ja sehän meille sopi. Päädyimme ensin baariin, jossa oli livebändi soittamassa. Tunnelma oli hilpeä ja sitä nostatti entisestään kaksimetrin hassun hauska portsari, joka kävi kutittelemassa huomaamattomasti ihmisiä jollain kissanlelun näköisen huiskalla. 

Magnersien ääreltä siirryttiin jatkamaan iltaa hieman erilaiseen ravintolaan.. Nimittäin strippiklubille. Toivottomana maailmanparantajana esitin kiperiä kysymyksiä eräälle stripparille, joka viihtyi seurassamme lähes koko illan. Jostain syystä minua kiinnostaa, miten kyseiset viihdyttäjät näkevät elämänsä ja ovatko he onnellisia. Napsinhan toki muutaman kuvan (ja videon), mutta jääköön ne nyt omiin arkistoihini.. En viitsi enää enempää esineellistää kyseistä mieshenkilöä, hän kun vaikutti kuitenkin ihan inhimilliseltä. Illan päätteeksi pihistimme taksin suhteen ja päätimme kävellä hotellille. 

Tavira

Aamulla oli mukava herätä ilman krapulaa. Check-outin jälkeen hyppäsimme bussiin ja lähdimme matkanjärjestäjän päätöksestä tutustumaan vielä yhteen kaupunkiin, sillä sää ei sallinut meitä vieläkään rannalle. Extrana pääsimmekin sitten tutustumaan ihanaan idylliseen pikkukaupunkiin, Taviraan. Kyseinen kaupunki kärsi muiden Algarven kaupunkien tavoin 1755 maanjärjistyksestä, joka tuhosi käytännössä kaikki sen rakennukset. Ponte Romana (Roman Bridge) yhdistää Gilão-joen jakaman kaupungin kaksi osaa toisiinsa.

Ponte Romana, Tavira

Tavirasta matka jatkui kotiin, Sevillaan. Vaikkakin kulutin reissun aikana rahojeni lisäksi lähes täyden yskänlääkepullon ja yhden jos toisenkin ibuprofeiinin, jäi matkasta hyvät muistot. Ehkäpä joku päivä palaan Portugaliin. :)

Tässäpä vielä loppuun alkuviikon käynnistäjäksi Michel Teló.. :)

Kesä, kärpäset ja...

Ihana lämpö ja auringonpaiste. Rakastan tätä maata ja näitä ihmisiä. Tänään oli ihan mielettömän mukava päivä.. mielettömän mukavassa seurassa.. <3 Kävin leffassa ja tapaksilla. Suupielet korvissa hipsin portaat ylös. Etsiessäni avaimia taskusta näin sen - S**TANAN TORAKKA. Kesä on siis todellakin tullut. Olipa harvinaisen mukava lopetus parhaalle päivälle. Minähän en anna sen pikku niljakkeen pilata fiilistäni, sillä...

 Elämä hymyilee minulle ja minä hymyilen elämälle. <3

Kesä ja kärrrpäset!

Kesä on tullut! Lämpömittari näyttää päivisin +23-28 astetta, eikä varpaitakaan enää palele öisin. Ihana lämpö. Espanjalaisethan eivät vielä kesästä puhu moneen kuukauteen, sillä kyseiset lämpömittarin lukemat ovat heille vasta kevään merkki. Minä, Suomen pakkasia paennut ihmisparka, sen sijaan julistan kesäni virallisesti alkaneeksi! 

Otin eilen parvekkeellamme aurinkoa useita tunteija ja nautin lämmöstä. Naapureiden luodessa ihmetteleviä katseita, minä purjehdin hyvän musiikin ja vapaapäivän letkeässä tunnelmassa. Sain kuin sainkin hankittua ne paljon puhutut rusketusraidat (lue: punavalkoinen on nyt in). Vapaapäivänäni ehdin tavata myös uutta ystävääni, jonka tapasin pari viikkoa sitten intercambio-tapahtumassa. (Kyseinen tapahtuma järjestetään torstaisin eräässä baarissa, jonne jokainen voi halutessaan mennä puhumaan espanjalaisten kanssa. Vastavuoroisesti espanjalaiset haluavat puhua englantia.) 

Intercambio-tärskyjen lisäksi kävin toisella kaveriporukalla tapaksilla. Alussa en tajunnut tapasten tuomaa rikkautta, vaan valitin ettei ruokaa ole riittävästi. Faktahan on se, että ruokaa (ja hyvää sellaista) on kyllä aivan varmasti saatavilla - riittävästi - kunhan vain osaa etsiä hyvän (hinta-laatusuhde) ravintolan. Tapaksien hienous piileekin juuri siinä, ettei tarvitse pelätä rahojen menevän hukkaan jos ei pidäkään annoksestaan. Yksittäinen tapas maksaa 2-4euroa ja jos vertaa Suomen hintoihin, 15 eurolla saa jo yli kymmenen erilaista tapasta (ja voin taata, ettei kukaan teistä syö yksin 10 lautasta ruokaa.. olivat ne sitten kuinka pieniä tahansa).. Sain siis jälleen kerran maistella ihan mielettömän hyviä ruokia.. (Makunystyrät tykkää, mutta vaaka näyttää jo melko huolestuttavia lukemia... ei niistä kuitenkaan sen enempää...) ;)

Tänään nautin jälleen ihanasta kesäpäivästä koulussa ja kaupungilla ostoksia tehden.. Kuntosalilla käynnit ovat jääneet, mutta en silti sanoisi itseäni aivan patalaiskaksi.. Kävelin nimittäin shoppailun lomassa 5 tuntia.. Ei mikään turha reissu siis! Lisäksi matkaani tarttui 4 toinen toistaan kesäisempää toppia ja napakoru.. En malta odottaa lähestyvää Portugalin reissua! ^_^

Ps. Todisteeksi ihanista kesäkeleistä laitoin blogini oikeaan reunaan lämpötilatiedotteen.. ;)

"Bad choices make good stories"

Miksi kirjoitan blogia? Tavoitteeni oli kirjoitella kuulumisiani ystävilleni sekä samalla myös kirjata ylös asioita, jotta voisin niitä sitten myöhemmin lueskella Suomen paukkupakkasissa. Melko pian tajusin kuitenkin mahdottomaksi omista tunteista kirjoittamisen. Tämä on julkinen blogi, johon kuka tahansa voi halutessaan syventyä. Julkisena aion blogini jatkossakin pitää, mutta täytyy myöntää että silloin tällöin kyseinen päätös on kaduttanut. 

Mielessä on pyörinyt asioita, joita ei ole voinut sanoa ääneen kuin parhaiden ystävien kuullen. Kaikkien nähtäville en halua kirjoittaa asioita, joita sisimmässäni tunnen ja siksi pyrinkin pitämään blogini keveänä. Tällä hetkellä päässäni pyörii niin monta ajatusta, että on vaikea tarttua niistä yhteen. Espanjan taika on vihdoin tainnut alkaa vaikuttaa minuun? Harkitsin vahvasti rinnakkaisblogin kirjoittamista, jotta saisin purkaa myös noita ajatuksia.. Tulin kuitenkin (ainakin vielä toistaiseksi) siihen lopputulokseen, että on parempi jos panostan tähän blogiin "täysillä" ja puran tuntemuksiani lähimmille ystävilleni muiden viestintävälineiden avulla.

Loppuun sen verran oikeita kuulumisia, että kävin tänään ostamassa liput Portugalin reissua varten.. Matkan järjestää We Love Spain 31.3-2.4!! En malta odottaa biitsille pääsyä!

Ps. Tällä hetkellä elämä maistuu paremmalta kuin sata mansikkaa, vaikkei mitään "ihmeellistä" olekaan tapahtunut. Taidan vain olla aika onnellinen! ;)

Hyvää mieltä ja ystävyyttä

Cádiz karnevaalit

Barcelonasta palattuani olin jostain syystä todella kireänä. En tiedä, mikä minua stressasi, sillä harvemmimpa täällä esimerkiksi koulujuttuja on tarvinnut murehtia.. Kaikesta huolimatta lähdimme seuraavana päivänä Cádiziin karnevaaleihin, joita olin odottanut jo pitkän aikaa. Oli ihan huippu reissu, vaikkakin pörrättiin joku 10tuntia ulkona! Bussimme oli matkanjärjestäjien mokien vuoksi pari tuntia myöhässä, joten saavuimme takaisin Sevillaan vasta sunnuntaiaamuna.. Näin ollen jouduimme lähtemään samoilla silmillä sunnuntaimarkkinoille (jotka olin siis löytänyt vasta edellisellä viikolla).. Parin tunnin vaatteiden hypistelyn jälkeen kaaduin sänkyyni väsyneempänä kuin koskaan. Maanantain ja tiistain kiertelimme K:n kanssa Sevillassa milloin jalan, milloin pyörillä. Oli ihanaa viettää aikaa tosi tärkeän ihmisen kanssa. On jo nyt ikävä Piippolan kasvattia! <3 

Barcelona

Pariisin reissun jälkeen lepäsin laakereillani pari viikkoa, enkä tehnyt suoraan sanottuna mitään mainitsemisen arvoista.. Leppoisaa opiskelijaelämää viettäessä huomasin kuitenkin ikävän lieveilmiön.. Säästötilini rahasumma on yllättäen alkanut lähestyä nollaa.. En ole vielä nostanut opintolainaa, mutta ennen pitkään senkin lomakkeen täyttäminen taitaa olla edessä. (on sitä tullut jo pari kertaa silmäiltyä).. Ai niin.. Yksi asia, jota en olisi Espanjassa halunnut kokeilla tuli ajankohtaiseksi about 2 viikkoa sitten.. Sairastuin ja jouduin lähtemään yksityiselle klinikalle, kun emme kämppikseni kanssa löytäneet lauantaisin päivystävää sairaalaa.. Noh, mikäs siinä.. Taksilla huristeltiin klinikalle ja lyötiin kämppiksen visalta 150e pantiksi siitä, etten livahda ulos maksamatta.. Onneksi nuo rahat kuitenkin palautettiin heti lääkärikäynnin ja todellisen lääkärilaskun (85e) maksamisen jälkeen.. Lääkäristä lähdettiinkin sitten hyvillä mielin apteekkiin. Vakuutusyhtiö oli kuitenkin terävänä ja palautti minulle menettämäni summan. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Wok Wok Wok!

Ystävänpäivää lähdinkin sitten juhlimaan Barcelonaan, jonne ystäväni K lensi Saksasta. Olimme varanneet (K oli varannut) hostellin hieman keskustan ulkopuolelta, joten kiertelimme ensimmäisen päivän hostellin lähistöllä. Majapaikkamme sijainti ei kuitenkaan häirinnyt, sillä löysimme mielettömän hyvän Wok Buffetin, jossa ruokaa sai mättää napaansa niin paljon kuin huvitti (hinta 11e + juoma). Ähkyhän siinä meinasi tulla, kun molemmat ahdoimme itsemme täpötäyteen jos jonkinmoista lonkeroa.

Seuraavina päivinä seikkailimme Barcelonan keskustassa. Kävimme muun muassa erotiikkamuseossa (törmäsimme siellä ylläri ylläri suomalaispariskuntaa) ja viihtyisässä espanjalaisessa baarissa (L'ovella Negra = Black Sheep). Lisäksi ostimme elämämme kalleimmat irtokarkit (käsinväkerretyt leppäkertut ja joku random toffeepala) - hintaa kolmelle karkille tuli 4e.. Ja heh.. no pussihan oli melkoisen täynnä ennen tuota 4e satsia, mutta kun kuulimme hinnan, aloin kiireesti lapioida karkkeja omille paikoilleen.... Nähtävyyksistä sen verran, että Sagrada Familia (kirkko) oli henkeäsalpaavan hieno ja Park Güell'ssa (puisto) pääsi karkuun suurkaupungin vilinää, vaikkakin saksalaisilta ja japanilaisilta turisteilta ei voinut välttyä... Tsekkasimme vielä toisen Wok Buffetin ja sitten olikin jo kotimatkan aika.. Nappasin K:n mukaani ja otimme suunnaksi Sevillan.

Sagrada Familia

3 päivän pikareissu

Tästä mun blogin kirjoittamisesta ei näytä enää tulevan yhtään mitään.. Oon kirjottanu viimeksi noin kuukausi sitten.. Joo. Kävin Córdobassa. Sen jälkeenhän ei ookkaan tapahtunut yhtään mitään. Jaa ei vai? Niin no. Kävinhän minä tosiaan PARIISISSA.. Pariisissa oli ihan mielettömän kaunista ja pirun kylmää. Nollaahan se mittari näytti ne kolme päivää, joiden aikana koitettiin J:n kanssa tutustua kaupunkiin. 

Päästiin kuitenkin jo heti ekana iltana katseleen maisemia Eiffel-tornista, käveltiin Seinen vartta, käytiin pyörimässä Louvre'n lasikolmion luona jne. Seuraavana päivä kierrettiinkin sitten periaatteessa loppuun kaikki "pakolliset" nähtävyydet, kuten Patheon, Riemukaari, Notre Damen katedraali.. Loppujen lopuksi on todella vaikea kuvailla, kuinka hienoa reissussa oli! Uskon edelleen vanhaan sanontaan: kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Toivottavasti näistä välittyy edes hippunen siitä fiiliksestä, jossa liihottelin koko reissun ajan.. <3

Mielissään..

Seine

Pääsin luistelemaan!!

Louvre

Córdoba

Madridin reissun jälkeen tein muutaman tentin, kuntoilin ja biletin J:n ja erään uuden suomalaisen kanssa (A). Madridin reissusta emme ehtineet kuitenkaan toipua kovinkaan kauaa, sillä olimme jo varanneet reissun Córdobaan ja Pariisiin (Pariisin reissusta kerron teille seuraavalla kerralla).

Mezquita

Näin ollen lähdimme viime torstaina J:n kanssa matkaan jo aamusta. Córdobaan päästyämme kävimme nakkaamassa hostellille laukut ja jatkoimme siitä suoraan nähtävyyksien pariin. Kävelimme Puerta Romanoa (Romanon silta) pitkin Torre de la Calahorralle (Calahorran torni). Córdoba vaikutti ensi näkemältä pieneltä mutta samalla myös todella kauniilta kaupungilta.

Tutustuimme myös Mezquitaan (entinen moskeija) ja Alcazariin (kuninkaallinen palatsi) ulkoapäin, sillä free entrance –aika oli jo ehtinyt mennä. Kiertelimme kaupungin pikkukujia ja löysimme kivan pienen tapaspaikan, josta sai juoman kylkiäisenä myös tapaksen. Monien valokuvien jälkeen päädyimme hostelliin lepäämään. Illalla lähdimme vielä etsimään mukavaa ravintolaa hostellin henkilökunnan suosittelemalta alueelta. Päädyimme kuitenkin kebabille, sillä kyseisen aukion ravintoloista suurinosa oli jostain syystä kiinni ja aukio oli täynnä myyntikojuja väsääviä työmiehiä.

Perjantai-aamuna läksimme jo aikaisin ihmettelemään Mezquitan ja Alcazarin sisätiloja. Mezquita oli hieno, harmi kuitenkin että islaminusko ei näkynyt enää juurikaan katolisten maalausten lomasta. Alcazar teki minuun suuremman vaikutuksen, sillä etenkin kuninkaallinen puutarha oli uskomattoman hieno (vaikkakaan kesäistä kukkaloistoa ei näkynyt). 

Alcazar

Kamera kuvia täynnä haimme hostellilta laukut ja otimme suunnaksi saman aukion, jossa olimme edellisenä iltana käyneet syömässä. Illan ja yön aikana aukiolle oli rakennettu keskiaikainen tori. Myyntikojujen sisältö vaihteli aina karkeista koruihin. Lisäksi aukiolle oli pystytetty ravintolakojuja, joissa kokit valmistivat mitä herkullisimman näköisiä ja tuoksuisia ruokia. Keskiajasta muistuttamassa oli myös erilaisia paraateja. Olipa nähtävillä myös oikeita, eläviä pöllöjä ja haukkoja, joista yksi lensi vapaana kouluttajansa perässä väenpaljouden seassa! Markkinoiden tunnelma oli ihan uskomaton! Mieltä jäi askarruttamaan vain yksi kysymys, miksi Suomessa ei järjestetä tällaisia (vai järjestetäänkö)?

 

Meillä oli J:n kanssa vielä hyvin aikaa ennen bussin lähtöä, joten käveleskelimme hiljakseen kohti bussiasemaa ja kuvasimme kaiken, mikä yhtään vaikutti mielenkiintoiselta. Bussiasemalle päästyämme meillä oli aikaa vielä pari tuntia. Emme jaksaneet lähteä enää seikkailemaan laukkujen kanssa mihinkään, ja siksi tyydyimme ostamaan itsellemme limsat bussiasemaa vastapäätä sijaitsevasta juna-aseman kahvilasta. Istuskelimme ja odottelimme ajan kulumista. Viereisessä pöydässä istui jotain bisnesmiehiä, jotka tekivät lähtöä. Samalla hetkellä kun miehet nousivat ylös, heidän pöytänsä ääreen saapui koditon mies. Sanaakaan sanomatta hän joi miesten jättämät juomat ja lähti. Sama toistui uudestaan samassa pöydässä, kun joku nuorimies jätti juomansa kesken. Päätimme J:n kanssa tehdä päivän hyvän teon, ja ostimme kodittomalle leivän. Hyvillä mielin jätimme Córdoban taaksemme.