Matkaan lähdettiin vauhdikkaasti aamukymmeneltä huolimatta siitä, että ystäväni onnistui nukkumaan pommiin.. Kymmenen minuutin varoitusaika riitti ja hän ehti mukaan. Bussimatka sujui rattoisasti ja parin tunnin kuluttua saavuimmekin jo kohteeseen eli Albufeiraan. Kyseisen kunta sijaitsee Algarven alueella Portugalin etelärannikolla. Vaikka olenkin jo kertaalleen nähnyt Albufeiran rannan, odotin innolla sinne pääsyä.. Valitettavasti sää ei kuitenkaan suosinut meitä ja aurinkoa näkyi vain pilkahdus. Tyydyimmekin siis ruokailemaan meksikolaisessa ravintolassa jonka jälkeen päädyimme kiertelemään kaupungin pikkukujia.
| Katso mitä löysin kaupasta! <3 |
Ensimmäinen havainto brittituristeista tehty.. Illan hämärtyessä vanhaa alkoi väsyttää ja silloin kun toiset lähtivät illanviettoon, minä ja ystäväni kipitimme ruokakauppaan.. Ruokailun jälkeen kellahdin väsyneenä sängynpohjalle ja otin määränpääksi otin unimaan. Sunnuntaiaamuna kellon soidessa olin äärettömän tyytyväinen edellisillan päätökseeni olla lähtemättä humpalle. Toinen huonetoverini näytti sen verran kärsivältä, että nostan kyllä hattua miten herra sai itsensä liikkeelle..
| Cabo São Vicenten majakka |
Hyppäsimme bussiin ja käänsimme keulan kohti Cabo de São Vicenteä, Manner-Euroopan lounaisinta paikkaa. Muinaiset roomalaiset pitivät kyseistä paikkaa maagisena, sillä auringonlasku oli siellä suurempi kuin missään muualla.He uskoivat auringon uppoavan kyseisessä paikassa mereen samalla merkiten heidän maailmansa reunan. Sateesta huolimatta paikka lumosi minut ja olisin voinut olla siellä pidempäänkin..
| Maailman reunalla |
Matka kuitenkin jatkui ja seuraavana vuorossa oli Lagos, joka on yksi turistien eniten suosima paikka Algarvessa sekä koko Portugalissa. Praia da Dona Ana´lle (Dona Ana Beach) päästyämme ymmärsin syyn. Kirkas merivesi ja upeat kalliot suorastaan kutsuivat luokseen. Sateen vuoksi matkamme kuitenkin jatkui, enkä päässyt heittämään vieläkään talviturkkiani (hyvä vain, sillä olen jo nyt pahemman kerran vilustunut)!
| Lagos |
Magnersien ääreltä siirryttiin jatkamaan iltaa hieman erilaiseen ravintolaan.. Nimittäin strippiklubille. Toivottomana maailmanparantajana esitin kiperiä kysymyksiä eräälle stripparille, joka viihtyi seurassamme lähes koko illan. Jostain syystä minua kiinnostaa, miten kyseiset viihdyttäjät näkevät elämänsä ja ovatko he onnellisia. Napsinhan toki muutaman kuvan (ja videon), mutta jääköön ne nyt omiin arkistoihini.. En viitsi enää enempää esineellistää kyseistä mieshenkilöä, hän kun vaikutti kuitenkin ihan inhimilliseltä. Illan päätteeksi pihistimme taksin suhteen ja päätimme kävellä hotellille.
| Tavira |
Aamulla oli mukava herätä ilman krapulaa. Check-outin jälkeen hyppäsimme bussiin ja lähdimme matkanjärjestäjän päätöksestä tutustumaan vielä yhteen kaupunkiin, sillä sää ei sallinut meitä vieläkään rannalle. Extrana pääsimmekin sitten tutustumaan ihanaan idylliseen pikkukaupunkiin, Taviraan. Kyseinen kaupunki kärsi muiden Algarven kaupunkien tavoin 1755 maanjärjistyksestä, joka tuhosi käytännössä kaikki sen rakennukset. Ponte Romana (Roman Bridge) yhdistää Gilão-joen jakaman kaupungin kaksi osaa toisiinsa.
| Ponte Romana, Tavira |
Tavirasta matka jatkui kotiin, Sevillaan. Vaikkakin kulutin reissun aikana rahojeni lisäksi lähes täyden yskänlääkepullon ja yhden jos toisenkin ibuprofeiinin, jäi matkasta hyvät muistot. Ehkäpä joku päivä palaan Portugaliin. :)
Tässäpä vielä loppuun alkuviikon käynnistäjäksi Michel Teló.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti