The Viimeinen Viikko! part 1

Mitä viimeisen viikon aikana vielä ehtiikään sattua ja tapahtua..?

Maannantai. Nukuin pommiin ja heräsin kun kämppikseni R tuli kysymään, että joko lähdetään. Hetken aikaa keräilin itseäni, muttei aikaakaan kun jo ryömin ulos pienestä kopistani ja siistiydyin. Varsinaista kiirettä meillä ei ollut, mutta olimme päättäneet olla ajoissa.. R oli jo aamutuimaan tehnyt oman Online check-inín ja minäkin väkersin omani, jotta voisimme käydä tulostamassa se kouluamme vastapäätä olevasta Copisteriasta. Nooh.

Matkalla sitten tajusin, että vaikka kuinka monta kertaa tarkistin tallentaneeni Boarding Passin muistitikulleni, olin jättänyt muistitikkuni tietokoneeseeni kiinni - kämpille. Sain kuitenkin lappuset tulostettua, sillä Ryanairin sivuilla piti vain tietää varausnumerot yms.. Haah! Nyt mulla on lentolippu plakkarissa! ;) Seuraavaksi marssimmekin sitten facultymme toimistoon kysymään leimoja lappuihimme. Tänään ei ollut fiilistä puhua espanjaa, joten kommunikoimme enkuksi ja muikkeli tiskin takana vastaili espanjaksi. Ihan hyväksi havaittu combo tämäkin! Eihän me kuitenkaan mitään leimoja saatu, vaan meidät ohjattiin International Officeen, joka periaatteessa sijaitsee kotimatkamme varressa. Sinne siis! 

Perille päästyämme saimme parissa minuutissa leimat lappusiimme ja tuuletimme helpottuneina. Miksei alussa kaikki sujunut näin helposti? Meidät selkeästi halutaan ulos maasta... Noo, parin tunnin kuluttua kävimme moikkaamassa kiinteistönvälittäjäämme tai oikeammin hänen sijaistaan. Hetken hablailimme espanjaa, kunnes tajusimme naisen osaavan englantia (miksei tää ollut näin helppoa jo alussa?).. Hommat hoitui taas paljon nopeammin ja saimme periaatteessa jo sovittua asunnon tsekkaamisesta, joka täytyy vielä vahvistaa itse kiinteistönvälittäjältä.. Mutta alustavasti oli puhetta sunnuntaiaamusta.. En malta odottaa, että saan tukon rahaa (takuuvuokra) hyppysiini ja lentokoneen alleni. Täältä tullaan Suomi! Käteisestä puheenollen.. Olin jo kämppiksilleni manannut, ettei kaikki voi sujua näin helposti.. Eikä aikaakaan.. 

Poikkesin pankkiautomaatille tarkoituksenani nostaa viimeiset roposet tililtäni, mutta hölmistynyt ilme kasvoillani yllätin itseni tuijottelemasta pankkiautomaatin kiduksia.. Kappas! Sehän vei mun kortin vaan mitään ei tullu ulos! Voihan... Ranskalainen kämppisrukka etsimään vartijaa sillä välin kun minä anelen pankkiautomaattia antamaan korttini takaisin.. M ja vartija saapuivat hetken päästä ja saimme ohjeeksi soittaa masinassa näkyvään numeroon.. Millä rahalla? Meillä kaikilla oli saldo finaalissa (olen vakaasti päättänyt olla lataamatta prepaid-liittymääni enää). Pakkohan se kortti oli kuitenkin saada ulos ja niinpä hyvin vastahakoisesti ojensin puhelimeni vartijalle. "Soita sä" pyysin ja jatkoin "en puhu kauheen hyvää espanjaa".. Ranskalainen kämppikseni selittää vartijalle, että lähdemme viikon päästä että kortti pitäisi siihen mennessä saada ulos masinasta. VIIKOSSA räähkäisin kauhuissani ja lisäsin TUNNISSA tukahtuneella äänellä. En mä nyt pyhällä hengellä viikkoa elä, vaikka vararavintoa onkin kertynyt sinne sun tänne ympäri kroppaa.. Pari minuuttia odoteltiin ja kuunneltiin ohjeita, jonka jälkeen loppui saldo. Onneksi langan toisesta päästä oli kuitenkin annettu ohjeet odottaa 15min, jotta automaatti käynnistyy uudestaan ja toivoa että kone sylkee kortin ulos. Mikäli näin ei tapahdu, soittakaa uudestaan. Haha.. Sarkastinen hymy kasvoillani kysäisen vartijalta, että millä minä soitan kun automaatti vei ainoan välineen, jolla voisin ladata lisää saldoa? Ja juu, ei ole seurueellanikaan saldoa yhtään sen enempää. Vartija lupasi etsiä puhelimen, jos korttini ei ilmestyisi vartissa automaatin huulille..... aika kuluu...... automaatti käynnistyy uudelleen.... ja minun korttini... putkahtaa ulos automaatista!! Nappaan kiinni ja puristan sitä lujaa kämmeneeni, kättelen innoissani vartijaa ja kiittelen yhteistyöstä. Ei enää sydämen tykytyksiä mulle kiitos, jos nyt vaan pääsis täältä pois ilman suurempia kommelluksia niin olisin varsin tyytyväinen...

Palataan asiaan.. tänään oli enkun koe ja huomenna management accounting... Sitten olis kokeet niin sanotusti taputeltu minun osaltani!

Hyvän mielen muistilista!

Taidanpa tehdä itselleni hyvän mielen muistilistan! Ajattelin listata ylös, mitä minulla on ikävä.. :) Ehkäpä tähän listaan täytyy sitten palata, kun alkaa arki potkia liian kovaa päähän ja ylirento elämä Espanjassa alkaa taas tuntua houkuttelevalta ajatukselta. ;) Asiat eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä, vaan naputtelin kaikkea mitä mieleen tuli.. Suurinta osaa teistä tämä ei varmasti kiinnosta, mutta ehkä sieltä löytyy joku jonka saan hymyilemään näillä pienillä asioilla, jotka tekevät ainakin mun päivästä paremman ja elämän helpommaksi kulkea. ^^

* Mun omat pienet karvapallerot, Muru ja Peekoo <3

* Äiti ja isä, mummu

* Ystävät

* Oma rauha

* Oma koti

* Sisustaminen

* Kirpputori

* Katriina

* Jyväsjärvi

* Piknik ystävien kanssa

* Uudet perunat, valkosipulivoi, tilli ja silli

* Terassi

* Kuuma kaakao

* Kuntosali

* Harjun rappuset

* Kraanavesi

* Hyvä suomenkielinen kirja

* Karkit

* Raejuusto

* Viileä tuuli

* Järvivesi

* Kuumavesi suihkussa ilman värkkäämistä

* Opiskelu

* Maitorahka

* Palkkapäivät

* Aidot ihmiset

* Finnkino

* Acon kasvojen puhdistusvaahto

* Time, Ruma, Katse

* Viiniä ja juustoa -illat ystävien kanssa

* Lautapelit

* Kippari-juusto

* Thaikkutreenien jälkeinen fiilis

* Oma sänky

* Pyöräily oikealla pyörällä

* Jatkot

* Uuniruuat (etenkin lasagne ja lohi)

* Kohteliaisuudet, jotka sanotaan vain kun niitä oikeasti tarkoitetaan

* Hese

* Kävelykatu aurinkoisena päivänä

* Maito

* TIGIn shampoo ja hoitoaine

* Pinaattikeitto

* Halaaminen

* Hiljaisuus

* Luonto

* Sateenkaari

Olisihan näitä vaikka millä mitalla, mutta jos nyt stoppaan kuitenkin tähän.. :) Mukavaa viikon jatkoa ja muistakaa hymyillä niille pienillekin jutuille! 

Kulttuurieroja

On jo pidemmän aikaa ollut tarkoitus postata tänne lista kulttuurieroista, joita olen reissuni aikana havainnut

* Tapaamiset: Suomessa saavutaan sovittuihin tapaamisiin ajallaan tai vähintäänkin ilmoitetaan etukäteen myöhästymisestä ja pahoitellaan vielä perään, että toiset joutuvat odottamaan. Espanjassa on normaalia olla myöhässä, eikä kukaan katso sinua kieroon sen vuoksi. (Itsehän olen myöskin alkanut ikävä kyllä omaksua kyseisen "tärkeät ihmiset antavat aina odotuttaa itseään" asenteen..)

* Liikenne: Suomessa ajetaan anteeksi että olen olemassa -asenteella. Espanjassa sen sjaan ajetaan kuin kaistapäiset (ja joo joo, en ole käynyt Thaimaassa jne, joten tietäisinpä vaan...), jokaisella on oma kaistansa eikä ole mitenkään poikkeuksellista pysäyttää autoa keskelle autokaistaa hätyvilkut päällä vain, jotta radiokanavan saa säädettyä itselleen mieleiseksi. En tiedä onko Suomessa edes kuultu napista, joka sijaitsee autonratissa ja josta saa kuulumaan sellaisia kivoja ääniä, kun tarpeeksi kauan painelee.. Noh, tässä keksinnössä (heh, edes jossain) espanjalaiset ystävämme ovat meitä edellä. Ulkona liikkuessa ei voi välttyä kuulemasta autojen tööttäilyä toisilleen ja jalankulkijoille. Ennen tänne muuttoa en edes tiennyt, että tööttäilyllä voi ilmaista niiiiiiiiin monia asioita.. Tässä muutama esimerkki:

tööööött: Hei varo vähän!

tööt tööt tö tö tö tööt : Hei kamu, kuis kulkee?

töööööööööööööööööööööööööööt: Nyt *ittuun siitä mun edestä tai sun äitiskään ei tunnista enää sua!

tööööööööööööööööööt töööööööööööt töööööööööööt etc etc: Kuka *ittu on jättäny autonsa MUN auton eteen?? Tänne ja vähän äkkiä siirtämään sitä!

Hox.. Viimeisintä virttä voi jatkua tuntikausia.. ;)

* Parkkipaikat: Suomessa on piirretty sellaisia valkoisia viivoja asfalttiin, joiden perusteella ihmiset sitten pysäköivät rakkaan ajokkinsa mieleisimmälleen paikalle. Espanjassa tai ainakin Sevillassa, jossa parkkipaikkoja on harvinaisen vähän suhteessa autoihin hommat toimii hieman toisin.. Ei sen niin väliksi, vaikka auto sattuisi jäämään tunneiksi tai päiviksi esimerkiksi risteysalueelle, suojatielle tai vaikkapa toisen auton eteen ja näin ollen samalla blokaten toisen liikkeellelähdön. Kaikki on sallittua maassa, jossa viidakon laitkaan eivät aina päde. Kannattaa kuitenkin varautua etsimään autoaan muutamia metrejä kauempaa, mikäli pysäköi toisen auton eteen... On nimittäin normaalia, että tukoksen aiheuttavaa autoa työnnellään milloin mihinkin suuntaan (mikäli auto on ystävällisesti jätetty vapaalle. Muussa tapauksessa kannattaa hoitaa hommat nopeasti, jos haluaa välttyä nyt *ittuun se koppero siitä edestä -tööttäyksiltä.)

*Elämänrytmi: Suomessa normaaliin työpäivään kuuluu 2x12min kahvitauko ja 30min ruokatauko. Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa luentojen välissä on 15min tauot. Suomessa siis selvästikin tiedetään, että aivot tarvitsevat myös lepoa.. Espanjassa asiat toimivat (jälleen kerran) hieman eri tavalla.. Oppituntien välissä on vain harvoin taukoja. Luento kestää 2h, jonka jälkeen siirrytään juosten seuraavalle luennolle. Virallisia taukoja ei siis ole. (Onneksi itselläni on vain maksimissaan 5h luentoja putkeen). Kyseinen työskentely tahti perustuu kuitenkin siestaan, jota vietetään päivän kuumimpina tunteina (14-17). Siestan jälkeen työntekijät ja monet opiskelijat jatkavat työskentelyä. (Onneksi Erasmus-opiskelijoilla on hieman helpompaa, kun kaikki englanninkieliset tunnit on tarjolla vain aamuisin.)

*Juoma: Alkoholia nautitaan selvästi sivistyneemmin Suomeen verrattuna. En muista nähneeni ketään (siis meitä suomalaisia ja yhtä marokkolaista lukuunottamatta) pöydän alla alkoholin vuoksi! Viini maksaa perusruokakaupassa 1-2€ ja viinaakin saa jo neljällä rahalla. Baareissa ja yökerhoissa juomat ovat huomattavasti kalliimpia (eli drinkit n. 6-8€), mutta viinaa ei annostella millin tarkkuudella, kuten Suomessa. Jos alkoholin määrä ei miellytä, aina voi pyytää lisää (jos lasiin mahtuu)!

Vodka-kola, mutta missä kola?

* Ruoka: Suomessa aamupalaksi on tarjolla kaurapuuroa, tuoremehua ja teetä. Espanjassa nautitaan tostada (paahdettu sämpylä) ruokaöljyn ja ilmakuivatun kinkun kera (tai vaihtoehtoisesti marmeladilla). Myös ruokailuajat ovat hieman erilaiset täällä verrattuna Suomeen. Lounas syödään täällä kolmen maissa (iltapäivällä) ja illallinen yhdeksän ja kymmenen välillä.. (Suomalaisena näihin aikoihin on ollut melko vaikea sopeutua. Etenkin illallinen meinaa välillä tökkiä, kun on Suomessa tottunut kevyeen iltapalaan..)

* Kiinteistönvälitys: Espanjassa kiinteistönvälitys toimii siten, että asunnonetsijä maksaa kiinteistönvälittäjälle palkkion löytyneestä asunnosta (käteisenä tietysti..). Tämän vuoksi myös vuokra-asuntojen välittämisessä käytetään yleisesti ottaen aina kiinteistönvälittäjää. Lisäksi kiinteistönvälittäjä toimii usein välikätenä, jos jotain hajoaa.

* Verot: Hieman yllättävä aspekti.. Tiedän.. Olen kuitenkin törmännyt niin erilaiseen asenteeseen, että siitä täytyy jo mainita. Suomessa harmaantalouden osuus ei tiettävästi ole kovinkaan suuri.. Sanotaan ainakin yleistyksenä, että suurin osa yrityksistä maksaa veronsa. Espanja. Ah. Meidän pikku Espanja.. Voi voi.. Yritysten yleinen käytäntö on maksaa nimellistä "palkkaa" työntekijöilleen.. Todellisuudessa palkka on suurempi, sillä (suurin)osa saadaan pöydän alta.. Lisäksi esimerkiksi ravintoloissa saa harvoin oikean verotuskelpoisen kuitin, joka sisältäisi y-tunnukset yms tarvittavat tiedot..

Saksa

No niin, nyt on Saksan reissu takana! Matkaan lähdin siis tiistai-iltana ja tarkoituksenani oli viettää 12 tuntia Barcelonan kentällä, koska viimeinen juna keskustaan olisi lähtenyt ennen lentoni laskeutumista. Minulla kävi kuitenkin hyvä tuuri, sillä lentoni oli hieman etuajassa ja ehdin junaan.. Näin ollen kova lentokentän penkki vaihtui ystäväni tarjoamaan majapaikkaan. Oli ihanaa nukkua yö hyvin ja aamulla olinkin jo virkkuna suuntaamassa takaisin kentälle. Lento meni hyvin ja melko nopeasti (nukkuessa). Jouduin odottelemaan Saksan päässä parisen tuntia lentokenttäbussia, jonka jälkeen näin vihdoin ja viimein rakkaan ystäväni K:n. <3

Lapsi on terve kun se leikkii..

Keskiviikkopäivään/iltaan kuuluikin sitten kuulumisten vaihtoa, biljardia, uusia tuttavuuksia ja ghost partyt Studentencafessa. Koska rakastan halloweenia, olin tietysti ihan täpinöissäni että sain maalata naamani valkoiseksi ja säväyttää ihanaisella olemuksellani. Oli kerrassaan hauska ilta!

Torstaiaamuna väsytti kamalasti, enkä olisi millään jaksanut nousta. Sain kuitenkin itseni liikkeelle ystäväni K:n avustuksella. Otimme suunnaksi läheisen sorsalammen ja kauniin vihreän puiston. Bongattiin sorsien joukosta yksi raasu, jolla oli nokka vähän hajalla.. Eläinystävänä piti tietysti tirauttaa parit kyyneleet sorsapolon puolesta, kun ei muutakaan voinut.. Miten musta on tullut tällanen herkkis?

Kun kyyneleet oli kuivattu, matka jatkui pienen järven rantaan jonne rohkeimmat kävivät huuhtomassa edellisillan kohmelon. Itsehän en lukeutunut tähän porukkaan, vaan tyydyin seuraamaan räpiköintiä sivummalta. Lammikosta lennähdettiinkin sitten seuraavaksi urheilu-outletiin, josta mukaani tarttuivat Nike siniset tennarit (oli pakko kun halvalla sai)! Mistä lie johtui, mutta porukka oli melko väsynyttä ja ilta menikin nätisti biljardia, ping pongia ja kickeriä (?) pelaillen..

Ulmin tuomiokirkko

Näkymiä huipulta

Perjantaille rakkaat ystäväni olivat keksineet vaikka minkälaista ohjelmaa.. Ensin raahattiin Helenaa kristillisen maailman korkeimpaan kirkkoon, Ulmin tuomiokirkkoon. Kirkontorni kohoaa 161,53 metrin korkeuteen ja vaadittiin 768 askelmaa, jotta tämä jänishousu näki kaupunkia yläilmoista. Kaunista oli, mutta vähän meinasi polvet tutista kapeiden kierreportaiden kiipeämisen jälkeen ja uhoamani uusintakierros jäi suosiolla tekemättä. Maa tuntui niin hyvältä jalkojen alla tämän jälkeen! ;) 

On se vähän vinossa..

Kiipeilyn jälkeen kierreltiin kauniita pieniä kujia, joiden varsilta löytyi vaikka mitä kiinnostavaa kuvattavaa - muun muassa maailman vinoin hotelli! Sitten olikin pienen levon aika, jonka jälkeen otettiin suunnaksi sama järvi, jossa oltiin käyty jo edellisenä päivänä. Tällä kertaa meitä oli vähän isompi porukka, sillä aikomus oli grillata ja käydä yöuinnilla! Pakkohan se munkin oli käydä kastautumassa, kun en malttanut vierestä sitä touhua katsoa. Hyvä, etten uponnut sinne järven pohjaan, sillä sen verran monta sieni-tuorejuusto-pekonikääröä olin ehtinyt napaani kiskoa.. (paisteltaisko vähän pekonikääröjä ja sieniä?) ;) Kun ruuat oli saatettu parempiin suihin suurin osa porukasta häipyi omille teilleen, mutta suomalaisviisikko ruotsalaisella vahvistuksella lähti uhmaamaan vielä saunan löylyjä! Musta on tullut ilmeisesti vähän huolimaton saunoja, sillä unohdin juoda (vettä) saunareissun aikana.. Seuraavana aamuna olo olikin melkoisen rähjääntynyt ja janoinen..

Blautopf-lampi

Tilanne saatiin kuitenkin korjattua ja nestetankkauksen jälkeen olin kuin uusi ihminen! Matkaan olin lähtenyt melko pienellä budjetilla, joten vasta tälle päivälle oli varattu pari tuntia shoppailuaikaa.. Pidin mieleni kurissa, enkä sännännyt tapani mukaan jokaikisen vaatekappaleen kimppuun kuola valuen ja siksi meille jäikin aikaa käydä nappaamassa puolikkaat kanat (joo voi kuulostaa vähän brutaalilta, mut oi pojat! olisittepa olleet maistamassa!). Muutama pennonen köyhempänä otimme suunnaksi Blaubeurenin Blautopf-lammen, joka on maailman syvin lampi. En tiedä mitä olin odottanut, mutta paikka sai minut kyllä hengähtämään pari kertaa ihmetyksestä.. vesi oli todella kirkasta! Käytiin samalla reissulla vielä herkuttelemassa vähän jätskeillä yms ja illaksi palattiinkin sitten tukikohtaan ja aamulla otin suunnaksi Sevillan. 

Kettu kuittaa ja kumartaa! Kiitos mahtavasta seurasta K, N, L ja O - oottehan te nyt vaan ihan huippuja!

Kuukauden kuulumiset

Nyt voin sanoa, että hävettää! En ole kirjoittanut kuukauteen blogiani vaikka tässä ajassa on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä! Kävin feria-viikon jälkeen Costa Bravassa ystäväni K:n kanssa. Kyseisen viikonlopun aikana yllätyin siitä, miten täysin tuntemattomista ihmisistä voi tulla niin läheisiä että tuntuu pahalta sanoa hyvästit.. "Arjen" oli kuitenkin jatkuttava palasin takaisin Sevillaan hieman haikein fiiliksin. Toivon koko sydämestäni näkeväni saman seurueen vielä uudestaan!

Arkea ja koulukiireitä ei jatkunut kuitenkaan kovinkaan pitkään, sillä jo seuraavana torstaina lähdin ystäväni N:n luo Barcelonaan lomailemaan. Ihastuin Barcelonaan jo ensimmäisellä visiitilläni, joten odotin reissua aika innoissani - enkä pettynyt! Nähtävyydet, jotka jäi viime kerralla kiertämättä sain ikuistettua nyt kuviini. Magic Fountain ja Gaudin talo olivat molemmat kyllä näkemisen arvoisia. Myöskin biitsillä oli kiva käydä, vaikkakin tälle vilukissalle meinasi tulla kylmä +25 asteessa.. (eh.. mitenhän mä selviän Suomessa?)

Barcelonasta kotiuduttua mulla oli aikaa hengähtää ja viettää synttäreitä. R ja K oli valmistaneet mulle suussa sulavan mansikka-valkosuklaakakun, jota nautittiin yhdessä läheisimpien ystävien kanssa ennen uloslähtöä. Harmi kun ei ole enää mitään muuta merkkipäivää tulossa, jolla saisi höynäytettyä tuon "avovaimon" tekeen mulle lisää kakkuja.. :D Ystävien kanssa hengailu jatkui, sillä N tuli vastavierailulle Barcelonasta ja sen jälkeen sain vielä ihanat tyttelit Suomesta kylään! Kiitos kaikista herkuista, joita toitte! ;) 

Nyt ollaankin tälleen tosi tiivistetysti päästy nykyhetkeen... taisin mainita edellisessä päivityksessäni kipeästä jalkapöydästä.. Noh.. Ei tarvitse olla kovin fiksu laskeakseen vastaako mun energiantarve tällä hetkellä kaikkea sitä mitä suuhuni olen mättänyt.. :( Kävin tossa viikko takaperin vaa'alla ja kyllä hymy hyytyi. Mähän olen pullukka! Vaa'an tulostama kuitti yritti lohduttaa mua "optimaaliseksi", mutta eiköhän nyt oo jo aika muutoksen. Hyvästi herkut. :'(

Ps. Jottei koko päivityksestä menisi vallan maku, mainittakoon loppuun että otan tiistaina suunnaksi Barcelonan kautta Neu-Ulmin! (Meillä on täällä Espanjassa yliopisto-opiskelijat lakossa, joten munkaan ei tarvii lintsata koulusta..) Veikkaankin, että seuraavan päivityksen teen vasta Saksan reissun jälkeen! Auf wiedersehen!

Feria de Abril

Granadan  reissusta on jo monta viikkoa, mutta syy miksen ole kertonut teille mitään jännittäviä juttuja on yksinkertaisesti se, ettei täällä tapahdu mitään.. Tai siis. Onhan mulla toki ollut välissä parit kokeet ja olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti myös ulkona viihtymässä, mutta siihenpä tämä kaikki oikeastaan sitten onkin rajoittunut. Yksi syy on mun kipeä jalka. Olen käynyt jo kaksi kertaa moikkaamassa lääkäritätiä ja saanut aina ohjeeksi "lepoa, buranaa 8h välein".. Ensimmäisellä kerralla annettu tulehdustalievittävä piikki vaihtui voiteeseen, joka kulkee Suomessa nimellä Voltaren. Jep. Mun hermoa kiristää äärettömän paljon se, että joudun makaamaan sängyssä, kun ulkona paistaa aurinko..  Nyt on vieläpä Feria de Abril. :/

Feria de Abrilin juhliminen alkoi siis tiistain vastaisena yönä klo 00.00, kun 300 vuotta vanhan portin valot sytytettiin ja ihmiset päästettiin tutustumaan feria-alueelle. Juhla-alue sijaitsee kaupungin lounaisosassa joen vieressä. Feria-viikon aikana ihmiset juovat, syövät, laulavat, hengailevat muuten vaan ja tanssivat (sevillanas) aina keskipäivästä aamuvarhaiseen. Etenkin tiistaipäivä, joka on siis juhlien ensimmäinen virallinen päivä, on täynnä ihmetyksen aiheita: kulkueita, hevoskärryjä, ratsukoita, jne.

Feria-alueelle on pystytetty viikon ajaksi "telttoja" eli casetoja, joista suurin osa on yksityisiä eikä sisään ole asiaa ilman kutsua. Vähemmän tärkeille ihmisille (ja esim meille "turisteille") on kuitenkin pystytetty muutama julkinen caseta, jonne voi maallikkokin mennä tutustumaan tanssin juoman ihmeelliseen maailmaan. Ferian tyypillinen juoma, rebujito on varsin petollista ainetta, joka vie helposti jopa kokeneemman suomalaisenkin (enkä nyt siis puhu itsestäni) huonoon kuntoon. Juoma maistuu lähes limsalta, mutta on todella äkäistä ja kilahtaa hattuun huomaamatta.

Ferian aikaan sanotaan järjestettävän myös parhaimmat härkätaistelut (allekirjoittanut ei aio tästä sairaasta eläinrääkkäyksen muodosta raportoida enempää ja jättää kyseisen typeryyden tukemisen Alban herttuattarelle) koko kauden aikana.

Kaiken kaikkiaan minun Feria-viikkoni oli varsin lyhyt, sillä pakkasin torstai-iltana laukkuni ja perjantaina aamun sarastaessa otin suunnaksi Barcelonan tai oikeastaan Costa Bravan. :)

Granada

Keskiviikkona 11.4 starttasi pieni punainen auto kohti Granadaa. Lähdin siis reissuun A:n kanssa. Hän oli varannut meille hotellin ja suunnitellut reissun muutoinkin. Määränpäähän ja hotellille saavuttuamme herttainen n. 80-vuotias herrasmies toivotti meidät tervetulleiksi ja pyysi henkilöllisyystodistuksemme. Hymynkare kasvoillaan herra kysyi minulta "mitä finlandesa tekee españolen kanssa?". Niin mitä...

...sitä ehdin itsekin miettiä muutamaan otteeseen matkan aikana.. Ensinnäkin seuralaiseni saapui hakemaan minua espanjalaisille tuttuun tapaan 45min myöhässä.. ;) Olen kuitenkin alkanut tottua siihen, ettei täällä kuljeta kello kaulassa. Seuraava ihmetyksen aihe oli kuitenkin kotiin unohtunut hotellin osoite.. Hätä ei onneksi kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä navigaattori löysi kuin löysikin (30min jälkeen) hotellin osoitteen.. Hotellille päästyämme (sitä ennen olimme kysyneet 2 kertaa tietä) marssimme respaan ja kerroimme varauksestamme. "Ei täällä ole mitään varausta. Sanotteko nimen vielä uudestaan niin tarkistan asian?".. Arvatkaa kuinka kävi... "Nyt löytyi tekemänne varaus! Se on kuitenkin vasta huomiselle!". . .

Noin varttia myöhemmin seisoimme siis tuon vanhan herran edessä, joka oli pelastanut meidät autossa nukkumiselta. Hotelli oli todella idyllinen iso vanha talo, joka oli sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja kauniilla tauluilla. Ehkä kaikella on tarkoitus? Kaikki järjestyi siis parhain päin ja pääsimme (mielestäni) viihtyisämpään hotelliin, jonka huoneen parvekkeelta meillä oli näkymä Sierra Nevadalle. =)

Jätimme laukut hotelliin ja lähdimme bussilla keskustaan etsimään ravintolaa. Sopiva rafla löytyi ja kuvut täynnä suunnistimme etsimään kauppaa, josta saisimme vielä kalsarikänniainekset.. Viinakset löytyivät, mutta samalla myöhästyimme viimeisestä bussista (mitä vielä voisi tapahtua?) ja jouduimme ottamaan taksin takaisin hotellille.

Mustekala-illallinen

Seuraavana aamuna heräsimme meitä varten katetulle aamupalalle (hotellissa ei tainnut oikeasti olla muita vieraita). Vanha herra hääräsi ympärillämme mielissään ja esitteli vanhoja valokuvia. Harvinaisen hellyttävä tapaus. <3

Check-outin ja hyvästien jälkeen otimme suunnaksi Alhambran eli "punaisen linnan" (entinen maurilaisten Nasrid-dynastian kuninkaiden palatsi).. Lippuluukulla saimme kuitenkin kuulla ettei UNESCO:n maailmanperintöluetteloon kuuluvaa palatsia pääse katsomaan ilman etukäteen tehtyä varausta - jota meillä ei siis ollut. Näin ollen tyydyimme katselemaan linnan muurien sisäpuolelle näköalapaikalta, jonka jälkeen kävimme syömässä (WOK WOK WOK <3) ja palasimme takaisin Sevillaan.

Kaiffarit! <3

Huolimatta siitä, että Alhambran leijonapiha ja muut ihmeet jäivät näkemättä reissu oli ikimuistoinen!