Mitä viimeisen viikon aikana vielä ehtiikään sattua ja tapahtua..?
Maannantai. Nukuin pommiin ja heräsin kun kämppikseni R tuli kysymään, että joko lähdetään. Hetken aikaa keräilin itseäni, muttei aikaakaan kun jo ryömin ulos pienestä kopistani ja siistiydyin. Varsinaista kiirettä meillä ei ollut, mutta olimme päättäneet olla ajoissa.. R oli jo aamutuimaan tehnyt oman Online check-inín ja minäkin väkersin omani, jotta voisimme käydä tulostamassa se kouluamme vastapäätä olevasta Copisteriasta. Nooh.
Matkalla sitten tajusin, että vaikka kuinka monta kertaa tarkistin tallentaneeni Boarding Passin muistitikulleni, olin jättänyt muistitikkuni tietokoneeseeni kiinni - kämpille. Sain kuitenkin lappuset tulostettua, sillä Ryanairin sivuilla piti vain tietää varausnumerot yms.. Haah! Nyt mulla on lentolippu plakkarissa! ;) Seuraavaksi marssimmekin sitten facultymme toimistoon kysymään leimoja lappuihimme. Tänään ei ollut fiilistä puhua espanjaa, joten kommunikoimme enkuksi ja muikkeli tiskin takana vastaili espanjaksi. Ihan hyväksi havaittu combo tämäkin! Eihän me kuitenkaan mitään leimoja saatu, vaan meidät ohjattiin International Officeen, joka periaatteessa sijaitsee kotimatkamme varressa. Sinne siis!
Perille päästyämme saimme parissa minuutissa leimat lappusiimme ja tuuletimme helpottuneina. Miksei alussa kaikki sujunut näin helposti? Meidät selkeästi halutaan ulos maasta... Noo, parin tunnin kuluttua kävimme moikkaamassa kiinteistönvälittäjäämme tai oikeammin hänen sijaistaan. Hetken hablailimme espanjaa, kunnes tajusimme naisen osaavan englantia (miksei tää ollut näin helppoa jo alussa?).. Hommat hoitui taas paljon nopeammin ja saimme periaatteessa jo sovittua asunnon tsekkaamisesta, joka täytyy vielä vahvistaa itse kiinteistönvälittäjältä.. Mutta alustavasti oli puhetta sunnuntaiaamusta.. En malta odottaa, että saan tukon rahaa (takuuvuokra) hyppysiini ja lentokoneen alleni. Täältä tullaan Suomi! Käteisestä puheenollen.. Olin jo kämppiksilleni manannut, ettei kaikki voi sujua näin helposti.. Eikä aikaakaan..
Poikkesin pankkiautomaatille tarkoituksenani nostaa viimeiset roposet tililtäni, mutta hölmistynyt ilme kasvoillani yllätin itseni tuijottelemasta pankkiautomaatin kiduksia.. Kappas! Sehän vei mun kortin vaan mitään ei tullu ulos! Voihan... Ranskalainen kämppisrukka etsimään vartijaa sillä välin kun minä anelen pankkiautomaattia antamaan korttini takaisin.. M ja vartija saapuivat hetken päästä ja saimme ohjeeksi soittaa masinassa näkyvään numeroon.. Millä rahalla? Meillä kaikilla oli saldo finaalissa (olen vakaasti päättänyt olla lataamatta prepaid-liittymääni enää). Pakkohan se kortti oli kuitenkin saada ulos ja niinpä hyvin vastahakoisesti ojensin puhelimeni vartijalle. "Soita sä" pyysin ja jatkoin "en puhu kauheen hyvää espanjaa".. Ranskalainen kämppikseni selittää vartijalle, että lähdemme viikon päästä että kortti pitäisi siihen mennessä saada ulos masinasta. VIIKOSSA räähkäisin kauhuissani ja lisäsin TUNNISSA tukahtuneella äänellä. En mä nyt pyhällä hengellä viikkoa elä, vaikka vararavintoa onkin kertynyt sinne sun tänne ympäri kroppaa.. Pari minuuttia odoteltiin ja kuunneltiin ohjeita, jonka jälkeen loppui saldo. Onneksi langan toisesta päästä oli kuitenkin annettu ohjeet odottaa 15min, jotta automaatti käynnistyy uudestaan ja toivoa että kone sylkee kortin ulos. Mikäli näin ei tapahdu, soittakaa uudestaan. Haha.. Sarkastinen hymy kasvoillani kysäisen vartijalta, että millä minä soitan kun automaatti vei ainoan välineen, jolla voisin ladata lisää saldoa? Ja juu, ei ole seurueellanikaan saldoa yhtään sen enempää. Vartija lupasi etsiä puhelimen, jos korttini ei ilmestyisi vartissa automaatin huulille..... aika kuluu...... automaatti käynnistyy uudelleen.... ja minun korttini... putkahtaa ulos automaatista!! Nappaan kiinni ja puristan sitä lujaa kämmeneeni, kättelen innoissani vartijaa ja kiittelen yhteistyöstä. Ei enää sydämen tykytyksiä mulle kiitos, jos nyt vaan pääsis täältä pois ilman suurempia kommelluksia niin olisin varsin tyytyväinen...
Palataan asiaan.. tänään oli enkun koe ja huomenna management accounting... Sitten olis kokeet niin sanotusti taputeltu minun osaltani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti