Kävimme tiistai-iltana perehtymässä ensin Festival de las Nacionesiin, jossa oli tarjolla ruokaa monista eri maista (Kreikka, Intia, Venäjä, Ranska, Italia, Japani, México, Brasilia, Kuuba, Espanja, Saksa, etc.). Kiertelimme pitkin ja poikin El Pradoa tutkimassa jokaisen ruokakojun antimia yrittäen epätoivoisesti päättää, mitä ruokaa haluaisimme maistaa. Päädyin maistamaan intialaista sapuskaa, joka näytti hyvältä ja maksoi vain 4 euroa. Harmikseni sain kuitenkin huomata, että minua oli "kustu silmään" sillä annos ei ollut yhtä maittava mitä kuvassa oli annettu ymmärtää.. Uteliaana maistoin myös kuubalaisen kojun rommia (mojito), jonka jälkeen päädyin tilaamaan lisää pikkupurtavaa kreikkalaisesta kojusta.
Huolimatta siitä, että kyseinen tapahtuma oli minulle, ruokaa rakastavalle kulinaristille, kuin taivas päätimme jatkaa matkaamme We love Spain -bileissä. Tarkoituksenamme oli sännätä ensin ilmaisen Sangria-kulhon ääreen ja jatkaa siitä vielä matkaamme Puerto de Cuba -nimiseen yökerhoon.. Tulimme kuitenkin kämppikseni J:n kanssa siihen lopputulokseen, ettemme jaksaisi bailata aamun pikkutunneille saakka, vaan painuisimme mieluummin pehkuihin ajoissa ja heräisimme virkkuina. Näin ollen nappasimme taksin ja otimme suunnaksi Calle Nalónin.
Keskiviikko-aamuna heräsimme J:n kanssa ennen yhdeksää ja suuntasimme sopimallemme aamulenkille. Oli ihanaa herätä suht virkeänä ilman heikotusta ja vapinaa! Edellisillasta mainittakoon kuitenkin vielä, että puhuimme J:n kanssa yli tunnin espanjaa kahden espanjalaisen tyypin kanssa!! Olimme molemmat ihan innoissamme siitä, että joku VIHDOIN jaksoi kuunnella espanjan alkeitamme! ^^
Keskiviikko-iltana kävimme vielä J:n kanssa tekemässä taustatutkimusta kielikeskuksemme sijainnista, jossa meillä tulisi olemaan kielitasotestit.. Tässä vaiheessa avaudun jälleen hieman espanjalaisista kaduista, jotka joku TONTO on unohtanut merkitä selkeästi!! Pyörimmekin näin ollen tovin jos toisenkin etsiskellen oikeaa rakennusta. Löydettyämme vihdoin kyseisen puljun huomasimme pian myöhästyvämme viikottaisesta Cien Montaditos -illalliselta. J päätti jäädä kotiin, joten minä pistin töppöstä toisen eteen hieman rivakammin ja juoksin edeltä suihkuun. Ehdin kuin ehdinkin ajoissa paikalle, jossa toinen kämppikseni R ja muut ystävämme jo odottivat minua. Tinto de Veranon ja montaditosten jälkeen kotiin ja mahan viereen maate! ^_^
Mitäs tänään sitten tapahtui? Noh, tänään kävimme kielitasotestissä, jossa siis testattiin espanjankielen osaamisemme. Huvittavinta testissä oli mielestäni se, että ensimmäinen sivu (henkilötiedot yms) oli täysin espanjaksi.. Mitä jos joku ei osaa niin hyvin espanjaa, että ymmärtäisi kaikki kohdat?? Myös tehtävänannot olivat espanjaksi, joten aikalailla yksi-risti-kaksi -meiningillä mentiin tehtävät alusta loppuun saakka. Taso yksi - täältä tullaan! Testin jälkeen singahdimme joen toiselle puolen Ikeaan täyttääksemme nälkäiset vatsamme ruotsalaisilla lihapullilla ja shoppaillaksemme lisää kodintekstiileitä. Mukaani tarttui myös uusi käsilaukku/lompakko.
Ikeasta palattuamme J lähti flamenco-tunnilleen, kun taas minä jäin kouristelemaan rintakipujeni kanssa (hertta ei jostain syystä ole ollut yhteisymmärryksessä tänään) toisen kämppikseni hoiviin. Toivuttuani pahimmasta kivusta minä ja R painelimme Alcampo -ostoskeskuksen hipermercadoon ("hyper"markettiin) tekemään ruokaostoksia huomisia tupareita ajatellen. R lupasi tehdä kakun kiitoksenosoituksena tutorillemme. Jalo ajatus, joka on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Nimittäin...
Tutorimme sattuu olemaan laktoositon. PAH! Eihän siinä ole ongelmaa! Ai ei vai? ei ehkä Suomessa, mutta entäpäs Espanjassa? Löysimme pursotettava kermavaahdon nopeasti.. Sen sijaan etsimme laktoositonta voita vaikka kuinka kauan, kunnes marssin turhautuneena myyjän luo (joka myöskin tuntui kadonneen jäljettömiin) kysymään "Tiene mantequilla sin lactosa?" Myyjä vastasi minulle, mutta koska ajatuksemme eivät aiva kohdanneet, hän päätti lähteä näyttämään minulle tuotteen tarkan sijainnin. Jee! Hyllylle päästyämme hän osoitti tyhjää kohtaa. R kuitenkin lupasi taikoa pohjan ilman voita. Niinpä siirryimme tuorejuustohyllylle. Löysimme jonkin purkin, jossa luki jälleen sin lactosa, mutta koska halusimme samaa ainetta kuin Philadelphia turvauduin jälleen espanjalaisten apuun. Tällä kertaa kysyin joltain Philadelphia-juustoa valikoivalta asiakkaalta "es este crema de queso?" *philadelphiaa osoittaen* "si" "y es este tambien crema de queso pero sin lactosa" *löytämäämme epämääräistä purnukkaa näyttäen* "si". Jälleen olimme kartalla! Havaitsimme kuitenkin laktoosittoman tuorejuuston olevan melko tyyristä erasmus-kukkaroillemme ja näin ollen R ehdotti maustamattoman (ja tietysti laktoosittoman) jogurtin lisäämistä sekaan. Hetkeä myöhemmin löysimme itsemme pyörimästä jogurttihyllyllä. Minuutit juoksivat ja pinnamme alkoi kiristyä. Mitä ihmettä laktoositon voi syödä Espanjassa?? Olimme jo luovuttaneet ja R lähti etsimään muita listallamme olleita asioita, kun huomasin sattumalta jogurttipurkin, jossa luki SIN LACTOSA!! Voi sitä riemun määrää, kun tajusin ettei kaikki näkemämme vaiva ollut valunut hukkaan!
Sillä välin kun R taikoi meille kakun, minä yritin kirjoittaa meille huomista varten vuorosanoja espanjaksi.. Miksikö? Noh.. Erasmus-koordinaattorimme, joka ei siis aluksi edes tiennyt meistä, oli vastannut sähköpostiviestiimme, jossa olimme tiedustelleet kursseista englanniksi. Tyypin vastaus kuului seuraavalla tavalla: Hei Helena. Tästä eteenpäin kommunikointikielemme tulee olemaan espanja. Tulkaa huomenna toimistolleni klo 11:00 niin keskustellaan tiedustelemistanne asioista. (AAARGH!) Ihan jees, että tyyppi, joka osaa englantia, pakottaa meidät sönkkäämään TÄRKEÄT asiat todella heikolla espanjallamme! Ymmärrän kyllä, että ihminen oppii parhaiten mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta olisin silti suonut EDES YHDEN ASIAN hoituvan kivuttomasti!!!
Kerronpa siis parin päivän sisällä lisää, miten selviydyimme kyseisestä tapaamisesta, miten huomisaamun aamulenkki onnistui (=sainko sydärin vai en) ja kuinka tupareiden kävi. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti