Ensimmäinen yö uudessa kodissa sujui hyvin. Heräsin tänään jo puoli yhdeksältä pesemään huoneeni vaatekaappia, jotta saisin vihdoin purettua matkalaukkuni ja mahtuisin paremmin huoneeseeni. Kämppikseni herättyä lähdimme lähellä sijaitsevaan kauppaan ostamaan aamupalatarvikkeita. Aamupalan jälkeen odottelimme kiinteistönvälittäjäämme ja kaasu-spesialistia. 13.30 ovikellomme soi ja sisään marssi kiinteistönvälitysfirman omistaja ja joku hänen ystävänsä. Miehet eivät kuitenkaan saaneet sekoittajaa toimimaan. Hetken päästä asunnossamme hääri selkäkipuinen espanjalainen ”kaasu-spesialisti” haistellen kaasuhanoja ja selvittäen saippuakuplilla vuotaako joku putki. Kaiken maailman poppaskonstien jälkeen sekoittaja alkoi kuitenkin toimia! Kiinteistönvälittäjämme ilmoitti meille, ettei ehtisi tuoda toista tuuletinta meille ennen maanantaita, joten meillä olisi loppuilta vapaa.
Kolmen maissa lähdimme El Prado nimiseen puistoon etsimään Ikeaan meneviä busseja, joiden aikataulut olimme selvittäneet netistä. Pyörittyämme tunteroisen tuloksetta puiston ympärillä luovutimme ja hyppäsimme taksiin. Lakanoiden, pyyhkeiden, peiton, tyynyn, petauspatjan ja viinilasien (emme ainakaan vielä aikoneet "kaataa tuoppiin sitä punkkua") hankinnan lisäksi kävimme nauttimassa ruotsalaisia lihapullia! Ostosten jälkeen taapersimme mahat täynnä ympäriinsä etsien taksitolppaa tai bussipysäkkiä (jälleen) tuloksetta. Kysyimme keskustaan menevää bussia ohikulkijalta ja hän antoi onneksi sen verran selkeät ohjeet, että löysimme oikealle pysäkille. Hurautimme näin ollen bussilla Plaza de Armasiin (Sevillan bussiasema, jonne olimme saapuneet myös ensimmäisenä iltana Málagasta) ja nappasimme jälleen taksin.
Kävimme vielä illalla ruokakaupassa, josta ostimme ruuan lisäksi myös viiniä. Elämäni ensimmäinen kokkauskerta kaasuliedellä sujui varsin mallikkaasti ja ruuasta tuli kuin tulikin syötävää (valtavalla nälällä ollut osuutta asiaan). Ruuanlaiton yhteydessä huomasimme, ettei meillä ollut viinipullon avaajaa. Olimme kuitenkin asennoituneet juomaan viiniä ruuan kanssa, joten nappasin pullon käteeni ja hipsuttelin alakerran naapurin ovelle. – Hola. Tengo una problema.. *viinipulloa näyttäen*. Kiitos naapurin mummon, saimme nauttia hyvästä punaviinistä (1,49 €) viinilaseista ruokaillessamme ja katsoessamme elokuvaa Eat Pray Love.
Kerrassaan täydellinen päätös hyvin sujuneelle päivälle! Ai niin, saimme myös kutsun liittyä tutorimme ja hänen ystäviensä seuraan istumaan iltaa huomisiltana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti