Heräsimme yksissä tuumin melko aikaisin, sillä meidän oli tarkoitus mennä erasmus-toimistoon ilmoittautumaan läsnä oleviksi. Päästyämme kahden naishenkilön puheille kävi ilmi, ettei meillä ollut kaikkia tarvittavia kopioita.. Kiiruhdimmekin siis lähimpään Copisteriaan (vastaavia kopiointiliikkeitä on Sevillassa useita kymmeniä). Valitettavasti liikkeen omistaja oli kuitenkin päättänyt pidentää aamukahviaan ja ottaa käyttöön liukuvat aukioloajat. Odottelimme kuitenkin kiltisti liikkeen edessä häntä, jotta pääsisimme jatkamaan ilmoittautumistamme. Saatuamme kaikki ”tarpeelliset” lippuset kopioitua pyörähdimme uudelleen erasmus-toimistossa.
Välttämättömien erasmus-sählinkien jälkeen suuntasin uuden kämppikseni kanssa Nervión Plazan ostoskeskukseen. H&M:n sovituskoppiin päästyämme puhelimeni kajautti ilmoille tekstiviestiäänen. Kiinteistönvälittäjämme ilmoitti tulevansa asunnollemme asunnon omistajien kanssa puolen tunnin sisään. Housut jalkaan ja menoksi!
Puolijuoksua harjoittaen saavuimme asunnollemme todetaksemme vain, että espanjalaisten aikataulut kusevat joka ikinen kerta. Odottelimme puolituntia, kunnes sain tekstiviestin (pahoittelut viivästyksestä, menee max 15min). Noh, hieman tuota aikaa venyttäen ovikellomme vihdoin soi. Omistajat kävivät ihmettelemässä pesukonettamme yhdessä kiinteistönvälittäjän kanssa. Välittäjä kysyi meiltä – Kuka oli osannut avata koneen takaa? Naureskellen yritin selittää, että me. Yritin myös paikkailla asiaa kertomalla, että eräs tuttavani oli opettanut minulle aikoinaan jotain pesukoneiden mekaniikasta. Välittäjämme soitti jollekin mekaanikolle ja pyysi tätä käymään korjaamassa koneemme. Kirjoitimme vielä omistajien ja välittäjien kanssa uuden vuokrasopimuksen, johon myös uusin asukkaamme lisättiin. Lisäksi välittäjä ilmoitti hankkivansa meille asuntoon lämmityslaitteet talven varalle.
Ei aikaakaan, kun omistajat olivat poistuneet asunnosta kiinteistönvälittäjän kanssa ja heidän tilalleen oli pamahtanut kaksi espanjalaismekaanikkoa uuden pesukoneen hihnan kanssa. *Hups ja hei!* Kone toimii jälleen kuin uusi.
 |
| Paella de Pescado |
Tyytyväisinä palveluun lähdimme jatkamaan harmillisesti keskeytynyttä shoppailureissuamme poiketen kuitenkin ensin nauttimaan lähiravintolamme Paella de Pescado –annoksesta, joka sisälsi katkarapuja ja simpukoita (annos maksoi 3,5€ ja hintaan kuului myös 0,2L Coca-Cola). Välipalan jälkeen kiertelimme ja kaartelimme, nauroimme ja tuhlasimme, kuten kunnon naiset konsanaan.
Rankan päivän kääntyessä kohti iltaa raahauduimme keskiviikon kunniaksi edulliseen Cien Montaditokseen nauttimaan mondaditos-leipiä, salaattia, ranskanperunoita neljällä salsalla ja tietysti Tinto de Verano-tuoppeja (1€/leipä, 2€/salaatti, 1€/yhteiset ranskikset ja 1€/0,5L Tinto de Verano). Kuvut täyteen ahdettuina ähelsimme hakemaan meille luvattua internetboksia. Aijaijai.
Liikkeessä saimme kuitenkin kuulla, että myyjä ei ollut saanut vielä hankittua meille kyseistä laitetta. Hän lupasi kuitenkin tehdä parhaansa ja hankkia sen meille VIIMEISTÄÄN maanantaiksi. Katsotaan.
Selvitettyämme nämä asiat päätimme lähteä Burger Kingiin Wi-Fi:n luo. Valitsimme kuitenkin väärän Burger Kingin, joka sijaitsi läheisen kauppakeskuksen tiloissa ilman nettiyhteyttä. Kiertelimme kuitenkin kauppakeskuksen läpi ja huomasimme sen tiloissa sijaitsevan eläinkaupan.
Hieman väsyneenä ja koti-ikävää potien menin katsomaan koiranpentua, joka tärisi pelosta lasin toisella puolen. Istuin rauhassa paikoillani ja odotin, kunnes koiranpentu tepasteli lähelleni ja alkoi nuolla lasia käteni kohdalta. Tässä vaiheessa pillahdin itkuun. Mieleeni tuli omat kissat ja se, kuinka minua harmitti jättää ne niin pitkäksi aikaa. En osannut odottaa noin voimakasta reaktiota ja siksi hieman nolona ja hämilläni lähdin lompsimaan kämppisteni perässä asunnollemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti