Edelleen elävien kirjoissa!

Heissulivei vaan kaikille ja nöyrimmät pahoitteluni, etten ole viitsinyt päivittää kuulumisiani blogiin. En ala sen kummemmin asiaa selitellä vaan myönnän rehellisesti, että olen laiska. Yritän kuitenkin summata kuluneiden viikkojen tapahtumia lyhykäisesti, jotta ne harvat jotka näitä selityksiäni lukevat eivät puudu totaalisesti..

Mistä alkaisin? Koko lokakuu oli yhtä juhlaa - ainakin noin pääsääntöisesti. Olen tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin, joista osa puhuu vain ja ainoastaan espanjaa. Olen siis viimeisen kuukauden ajan kehittänyt kielitaitoani myös vapaa-ajallani runsaasti. Mainittakoon esimerkkinä päivä, jolloin menin uusien ystävieni kanssa leffaan katsomaan Crazy, Stupid, Love - dubattuna tietenkin! En tiennyt olisiko mieleni tehnyt itkeä vai nauraa kun näyttelijät aukoivat suutaan kuin kalat kuivalla maalla ja espanjalaiset ääninäyttelijät pistivät parastaan. Välillä nauroin vain heikoille dubbauksille, joita elokuvasta löytyi valitettavan paljon. No. Hauskaa oli. ;)

Yhden viikon aikana juhlimme kämppikseni R:n kanssa oikein kunnolla ja roikuimme ulkona 5 päivänä/yönä! Noiden viiden päivän tuloksena unirytmini oli aivan sekaisin ja erasmus-kukkaroni kärsi selkeästä alijäämästä. Hauskaa oli, mutta sitä seuraava viikko meni sairastaessa - niinpä!! Voitteko kuvitella, että täällä 30 asteen lämmössäkin voi vilustua, kärsiä kurkkukivusta ja kuumeesta?! Jotenkin minä sen kuitenkin tein. Harjoittelinkin sitten lähes päivittäin jonkin rohdon ostamista apteekista, yrittäessäni epätoivoisesti kuntouttaa itseäni. 

Tokihan täällä on myös opiskeltu... Tai no. Tähän väliin huomautan espanjalaisen yliopiston tasosta (tai ennemminkin tasottomuudesta). Espanjalaisten opiskelijoiden englannin kielen taso kun ei mitenkään päätä huimaa, luonnollisesti opettajiltakaan voi odottaa yhtään enempää. Monilla opettajilla on aivan oma kielensä, enkä nyt puhu ammattislangista vaan ihan oikeasti OMASTA KIELESTÄ, joka on jotain espanjan ja englannin sekoitusta (joissain tapauksissa lisättynä mukaan HIUKAN italialaista aksenttia). Aina ei mene nallekarkit tasan, mutta näillä eväillä mennään ja opiskellaan se, mitä pystytään näihin olosuhteisiin nähden ja ylijäävä aika - no voi voi - käytetään opiskelijaelämää viettäen. ;)

Sain viime viikolla ensimmäiset vieraani, parhaan ystäväni ja hänen poikaystävänsä, luokseni. Täytyy myöntää, etten olisi arvannut vuodattavani krokotiilin kyyneliä (ainakaan niin paljon) nähdessäni ystäväni ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen.. Mutta niin siinä kuitenkin kävi. Saimme osaksemme sääliviä katseita, kun vollotin ystäväni olkaa vasten ja sain hänetkin itkemään. :D Viikon aikana toimin vaihtelevalla menestyksellä turistioppaana ja samalla opin itsekin tuntemaan kaupunkia paremmin. Kun maanantaiaamu koitti ja ystäväni poikakaverin oli aika lähteä kohti Suomea, kävin saattamassa hänet varsin lyhyiden yöunien jälkeen (olimme saaneet kämppikseni R:n kanssa idean lähteä yökerhoon ja notkua siellä aamuyöhön saakka).. Hengailin vielä päivän ystäväni kanssa ja koimme jotain melko yllättävää...

Istuimme eräällä aukiolla jutellemme meille varsin tavallisista aiheista (terkut vaan K <3), kun yhtäkkiä eteemme pamahti ulkomaalainen mies. Hän kysyi minulta selvällä suomen kielellä: puhutko suomea? Siinäpä minä sitten hetken aikaa tuijotin monttu auki tuota 4kymppistä miestä. Mitä? Mies esitti kysymyksensä uudestaan: Puhutko suomea? Minä olen asunut Suomessa, Helsingissä. En saanut taaskaan sanottua mitään järkevää vaan möläytin että VAU. Mies vaihtoi kuitenkin keskustelun englanniksi ja alkoi kysellä mitä opiskelen, mitä ystäväni tekee täällä, puhunko espanjaa jne.. Tämän jälkeen mies kertoi työskentelevänsä Perun pääkonsulaatissa Sevillassa (tähän käytin google translatoria, joten päätäni en pane pantiksi). Hän antoi minulle käyntikorttinsa, jotta voisin laittaa hänelle sähköpostia mikäli haluaisin tietää yrityksestä lisää... Kiitin hämmentyneenä ja jäin tuijottamaan miehen loittonevaa selkää. MITEN TÄLLASTA VOI TAPAHTUA? ISTUT PIKKUKRAPULASSA JOSSAIN RANDOM PENKILLÄ JA SULLE TULLAAN PUHUUN SUOMEA MAASSA, JOSSA EI OSATA EDES ENGLANTIA??? 

Oli siinä naurunaihetta pariksi tunniksi, kun ystäväni vielä mainitsi etten ollut ehkä aivan hehkeimmilläni tämän yllättävän kohtaamisen aikana. Njääh. Jos se on asunu pari vuotta Suomessa, niin kyllä se meidät suomalaiset tuntee ja ymmärtää ilmassa leijailevan vanhan viinan katkun.. Terkut vaan Suomeen, että pidän kyllä yllä tätä meidän mainetta! (heh.)

Tästä päivästä sen verran, että saan jo toisen yövieraan Suomesta! M viipyy viikon, joten voi olla että pidän tuttuun tapaan taukoa kirjoittamisesta ja keskityn matkaoppaan uraani! ^_^