Lihaskipua ja muuta mukavaa

Oon tosiaan ottanut tällä viikolla itseäni niskasta kiinni (jo oli aikakin) ja alkanut urheilla - maanantaina fitball, torstaina spinning ja perjantaina body fitness (vastaa suomen body pumppia). Nyt meinaa olla jalat hieman kipeähköt ja jumissa, mutta eiköhän tuo kipu lähde sillä millä on tullutkin! Täytyy todeta tuosta spinning tunnista sen verran, ettei harmittanut yhtään kun maisema pysyi samana koko tunnin (mitäpä sitä hyvää vaihtamaan)! ;) Taidan siis mennä seuraavallakin viikolla samalle tunnille..

Espanjassa oleskelussa on sekä hyvät että huonot puolensa ruuan (ja juoman) suhteen.. Täällä ei saa oikeaa leipää (RUISLEIPÄÄ) mistään, joten oon sitte puputtanu pari kuukautta tuota pullamössöä nassuuni.. Toinen juttu on sitten alkoholi.. Sitä kun saa kaupasta ja se kun on niin halpaa... ja bileitähän olisi joka päivälle, jos vain jaksaisi lähteä... No, nämä epäterveelliset elämäntavat alkaa ehkä pikkuhiljaa näkyä vyötäröllä... SIKSI oon yrittäny nyt pari päivää katsoa, mitä syön ja oon mielestäni onnistunu vähentämään hiilareita ihan kiitettävästi. Oon siis jättäny noi pullamössöleivät kokonaan pois. 

En vielä kertonut hyviä puolia, joten täytyy tähän väliin myös kehua Espanjaa.. Täällä kun ei oo tuota grillille baarin jälkeen -kulttuuria, niin ei oo tullu vedettyä samalla tavalla upporasvassa paistettuja herkkuja kuin Suomessa. Toisaalta täällä ei myöskään oo lonkeroa ja siideriä - mikä tuntuu toisinaan kiroukselta ja toisinaan, kuten nyt, siunaukselta - eikä siksi tule lipitettyä niin paljoa kaiken maailman sokerilitkuja!

Se siitä ruoka- ja juomapolitiikasta tältä erää. Siirryn tämän päivän tapahtumiin. Kävin ystäväni kanssa illalla syömässä, jonka jälkeen päätimme käydä iltakävelyllä Parque María Luisassa (tosi kaunis puisto, jonka oon nähny vaan päivänvalossa). Täytyy myöntää, että tuossa puistossa oli aivan oma hehkunsa pimeällä. Puistoon oli sijoitettu sinne tänne muutamia valoja, jotka saivat suihkulähteet, polut ja puut näyttämään upeilta. Ihmettelimme tuota kaikkea varmaan tunnin verran, kunnes päätimme palata autolle. Noh. Kappas vaan, meidän ja auton väliin olikin ilmestynyt iso metalliportti. Ei auttanut muu kuin kiertää toista kautta, kun joku meidän lisäksi ansaan jäänyt mies kertoi toisen reitin autolle. Päästyämme toiselle portille, huomasimme senkin olevan lukittu. 

Nyt ei ollut enää vaihtoehtoja. Ystäväni hyppäsi edeltä about 2 metrin aidan yli ja minä perässä (kiilakorkkarit jalassa ja mekko päällä) tulin tietysti perässä. Täytyy myöntää, että siinä piikkiaidan päällä riekkuessa kävi mielessä, että oliko pakko laittaa ne korkkarit??? Onneksi ystäväni oli toisella puolella ottamassa minut vastaan (muutoin olisi saattanut olla käyttöä eurooppalaisen sairaanhoitokortille).. Pääsimme kuitenkin loppujen lopuksi ehjinä - sukkahousujani lukuunottamatta - autolle. Tosi kiva hankkia uusia vaatteita ja repiä ne sitten piikkiaitaan!?

Tässä kaikki tältä viikolta. Hyvää yötä ja hyvää isänpäivää kaikille isille!