Reilu kahden viikon kotimaan reissu takana ja fiilis on edelleen katossa! Torstaina 22. päivä joulukuuta pääsin vihdoin ja viimein halaamaan äitiä ja isää. <3 Melkoisia ponnisteluita siihen vaadittiinkin, sillä vaihdoin konetta ensin Barcelonassa ja sitten vielä Helsinki-Vantaalla, jonne päästyäni keuhkoni saivat kylmän muistutuksen Suomen pakkasista.. Mittari taisi näyttää -5 astetta, mutta tälle espanjalaistuneelle naiselle se oli jo kylymää. Helsinki-Vantaalla jouduin odottelemaan konetta arveltua pidempään, sillä kone oli yli kaksi tuntia myöhässä.. Oulun kentälle päästyäni näin vanhempani. Äitiä halatessa itkin aika paljon. Tuntui epätodelliselta ja samalla niin hyvältä olla juuri siinä. Yli puolentoista vuorokauden valvomisen jälkeen väsynyt matkustaja saapui kohteeseen. Kissatkin tuli pienen houkuttelun jälkeen tervehtimään, vaikka molempia näytti kiinnostavan enemmän matkalaukku ja uudet hajut. (ps. olin jo unohtanu, miten paljon niistä lähtee karvaa.. voiskohan niiltä vaan nätistä hurauttaa turkin pois kesän ajaksi? :P ) Joulun jälkeen otin suunnaksi Jyväskylän.. Viikko oli ihan mieletön! Tuntui niiiiiiiiiiiin hyvältä nähdä rakkaita ystäviä. <3 Olen pahoillani, että tästä postauksesta tuli niin lyhyt.. Sanat eivät vain riitä kertomaan, kuinka onnellinen tajusinkaan olevani kun minulla on oikeat ystävät ympärilläni. Kiitos!
 |
| Koti on siellä, missä sydän on. © Sami Möttönen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti